Suomalaisia lastenkirjoja

Vielä alkuviikosta sitä oli kaikenlaisia suunnitelmia ja luonnoksia tätä lastenkirjaviikkoa varten, mutta mitäs sitten kävikään, kaikenlaiset kiireet painoivat päälle ja kaikenlaiset kivat postaukset jäi nyt tekemättä. Tämän yhden vielä ehdin tekemään, kun kuvatkin oli otettu valmiiksi, mutta siihen ihana lastenkirjaviikkoni sitten päättyy :/ (Lastenkirjojen lukeminen sen sijaa ei.)

Perhosten polku - Virpi Penna

Tammi, 2009

Kirjastosta lainattu

"Hinni makaa veneen keulassa ja tuijottaa veteen."

kirjan ensimmäinen lause

"Hinni makaa veneen keulassa ja tuijottaa veteen. Hän yrittää laskea laineita, mutta niitä on kamalan paljon. Juuri silloin Himmu huutaa: - Saari näkyvissä! Vihdoinkin, Hinni ajattelee. He eivät ole aikoihin nähneet muuta kuin merta. Saaressa on salaperäinen metsä, jota lapset lähtevät tutkimaan. He huomaavat puissa valtavia perhosen koteloita. Metsässä on myös polku, joka johdattaa heidät taikalähteelle" takakansi

Hinni purjehtii isän, äidin, veljen ja pikku Nuppu-vauvan kanssa aavalla merellä ja välillä rantaudutaan. Silloin Hinni pääsee maihin tutkimaan luontoa veljensä Himmun kanssa.

Rauhallinen ja kuvatkin hyvin seesteisiä ja kiireettömiä. Tarina uteliaisuudesta ja ystävyydestä. Melkein satumainen tarina, jossa on myös jotain hyvin runollista. Värit ovat pehmeitä ja unenomaisia.

Tähtiä: ★★★

Mörkö Möö ja Mikko Pöö - Magdalena Hai

Karisto, 2012
Kuvitus ja taitto: Saana Nyqvist

Kirjastosta lainattu

"Erään talon kellarissa, portaiden alla, asui keltasilmäinen Mörkö Möö."

kirjan ensimmäinen lause

TAI

"Mikko Möö oli aika tavallinen pieni poika, joka asui perheensä kanssa aika tavallisessa, kaksikerroksisessa talossa."

kirjan ensimmäinen lause

Kirjan voi aloittaa kummasta suunnasta vain ja lopputuloksena päädytään kuitenkin Mikko Pöön ja Mörkö Möön yhteentörmäykseen. Alunperin ihastuin kansiin, mutta tarina nyt ei niin suurta vaikutusta tehnyt. Jotenkin ajattelen kirjan sopivan pienemmille, jotka eivät pitkiä tai monimutkaisia satuja jaksa, mutta onhan tarina aika jännittävä. En siis kohderyhmää uskalla alkaa veikkaamaan. Pienenä olisin muuten nähnyt varmasti painajaisia tuosta kolmisilmäisestä Mörkö Mööstä. Onhan se aika hurja.

Tähtiä: ★★

Matti ja krokotiili - Hannu Taina

Otava, 1992

Kirjastosta lainattu

"Se on loppu nyt, sanoi Matti krokotiililleen, 
kun leikki oli jatkunut ainakin viisi tuntia."

kirjan ensimmäinen lause

Tämä on niin tuttu kirja lapsuudesta! Oli ihanaa huomata kuinka muistin monet kuvat ja tulin kerrassaan niin hyvälle tuulelle kirjaa lukiessani. Hannu Tainan kuvitukset ovat jotain niin käsittämättömän lämpimiä ja herttaisia. Ihmiset ovat ilmeikkäitä ja erityisesti oli jäänyt mieleen se harmaaseen takkiin pukeutunut setä, johon Matti krokotiilinsa kanssa törmäsi. Sitä tahtoisi itsekin olla mukana kirjan tarinoissa. Tunnelmallisen kuvista varmaan tekee tuo sinisen ja sitten lämpimän keltaisen käyttö. Niistä kuvista tykkään erityisen paljon.

Matin lelu krokotiili on aivan hellyyttävä hahmo ja muistan lapsena pitäneeni tästä tarinasta. Asiaa varmasti auttoi myös se, että olin itsekin varsinainen pehmolelufriikki, jonka täytyi aina järjestää kaikki miljoona pehmolelua mukavaan asentoon ennen nukkumaanmenoa ja melkeinpä toivottaa kaikille erikseen hyvää yötä. Kaikkea ne vanhempani ovat joutuneet kestämään :D

Tähtiä: ★★★★★

Isän poika - Leevi Lemmetty

Lasten Keskus, 2010
Kuvitus:  Leevi Lemmetty ja Jukka Lemmetty
Ulkoasu ja taitto: Leevi Lemmetty

Kirjastosta lainattu

"Kaupunki oli heräämässä uuteen aamuun."

kirjan ensimmäinen lause

Parhaat jätin näköjään viimeisiksi :) Leevi Lemmetty onkin minulle ihan uusi tuttavuus, mutta mahtavaa törmätä hänen kirjaansa edes nyt.

"Flyygelin jalassa, vanhassa lelukaupassa asustaa hiiriperhe. Hiiripoika on aina halunnut balettitanssijaksi, mutta isähiiri toivoo pojasta nyrkkeilyuransa jatkajaa. Hiiriperheen elämä järkkyy, kun kiiluvasilmäinen kissa loikkaa flyygelin päältä KLONG - suoraan isähiiren kimppuun!
Mutta onko taistelun tiimellyksessä enemmän apua nyrkeistä vai pirueteista?" takakansi

Hyvin nykyaikainen tarina. Poika haluaakin itselleen ei-niin-miehisen uran kuin isä olisi toivonut. Muusta perheestä ei puhuttu, joten juuri isällä taisi olla vaikeinta sulattaa asiaa. Kirjan lopussa hän taitaa kuitenkin olla aika vaikuttunut poikansa kyvyistä ;) Pojalla on sen sijaan hyvä itsetunto, sillä hän ei ole moksiskaan isänsä huokailuista ja haikailuista, vaan hyvin itsetietoinen ilme kasvoillaan hän sulavasti tanssii.

Kuvitustyylin luulisi riemastuttavan niin tyttöjä kuin poikiakin. Hiiriä - ja kissaa - teki ihan mieli silittää ja voin vain todeta Leevi ja Jukka Lemmetyn olevan todella taitavia! Heiltä haluan lukea lisää ja varsinkin katsella kuvia.

Tähtiä: ★★★★★

Eric Carle - Pikku toukka paksulainen & Inga Moore - Talo metsässä

Lastenkirjaviikko jatkuu...

Pikku toukka paksulainen - Eric Carle
(Die kleine Raupe Nimmersatt, 1969)

Tammi, 2007

Kirjastosta lainattu

"Kuu paistoi öisin puun lehdelle, johon oli kiinnittynyt pienen pieni muna."

kirjan ensimmäinen lause

Kertomus pienen toukan kasvusta kauniiksi perhoseksi. Ensin aivan pienen pieni ja ohut toukka tuntee kyltymätöntä nälkää. Se syö, syö ja syö, eikä tunne oloaan kylläiseksi. Sitten toukka huomaakin olevansa iso. Se on kasvanut valtavasti. Toukka rakentaa itselleen kodin ja kiipeää kotilon sisään. Ja sitten se eräänä päivänä sieltä kuoriutuu aivan toisennäköisenä.

Kirja on rakennettu hauskasti, sillä siinä on konkreettisesti reikiä mistä toukka on syönyt itsensä läpi. Tämän kirjan bongasin joltain lastenkirjanlistalta, joka sisälsi tyyliin 1001 lastenkirjaa, jotka täytyy lukea ennen kuin kasvaa isoksi. Se kirja täytyisi muuten itselle hankkia :)

Tähtiä: ★★★

Talo metsässä - Inga Moore
(A House in the Woods , 2011)

Mäkelä, 2012

Kirjastosta lainattu

"Pieni porsas oli rakentanut itselleen pesän metsään."

kirjan ensimmäinen lause

Kahdella porsaalla, hirvellä ja karhulla on asuntohuolia; Heillä ei ole kotia. Sitten joku saa loistoidean rakentaa kodin, johon he kaikki mahtuvat. Keskenään he eivät niin suuresta urakasta selviä, joten apuun pyydetään iso joukko majavia. He vaativat palkakseen vain maapähkinävoileipiä. Näin talonrakennus alkaa.

Eläimet miettivät suunnitelmaa asunto-ongelmaan

Majavat saavat palkkansa

Yhteisvoimin saadaan paljon tehtyä ja työt sujuvat rivakasti ja hauskemmin. Inga Moore on minulle entuudestaan tuttu Kaislikossa kuhisee -kirjan kuvittajana. Hänen kuvituksensa ovat värikkäitä ja erittäin tyylikkäitä. Eläinhahmot ovat hellyyttäviä sekä ilmeikkäitä. Ei voi kuin jälleen ihailla.

Tähtiä: ★★★★

Astrid Lindgrenin Lotta -lastenkirjoja

Kirjabloggaajat viettävät tällä viikolla lastenkirjaviikkoa ja minun kohdallani se tarkoittaa lähinnä postauksia lastenkirjosta. Paljon on niitä tullut luettua tässä viime viikolla, mutta nähtäväksi jää ehdinkö kuinka monista mitään kirjoittaa. Yritetään :) Ensiksi kunnon nostalgiaa omasta lapsuudesta.

 

Lotta osaa mitä vain - Astrid Lindgren
(Visst kan Lotta nästan allting, 1977)

WSOY, 1978
Kuvittanut: Ilon Wikland

Kirjastosta lainattu

"On se sitten kumma kun minä osaa kaikenlaista, sanoi Lotta."

kirjan ensimmäinen lause

Lotta on tomera tyttö, joka ei vähästä lannistu. Hän osaa mielestään mitä vain ja neuvokkaana tyttönä selviää tiukastakin tilanteesta - pienellä avustuksella. Lotta auttaa äitiä viemään roskat roskiin. Tylsästä puuhasta tekee mielenkiintoisempaa, kun samalla opettelee pujotteluhiihtoa. Samalla reissulla Lotta vie huonokuntoiselle Vuorisen tädille limppua ja leipää. Siellä Lotta myös tekee kunnon joulusiivouksen tädille: pesee astioita, lakaisee lattian. Lotta on itsekin hämmästynyt osaamisensa määrästä. Ja enpä kyllä tiedä montaakaan tuon ikäistä, jotka saman tekisivät ja vielä ihan innokkaasti ;D Lotalla on myös onni matkassa, kun hänen perheensä joulusta uhkaa puuttua joulukuusi.

Oli todella ilahduttavaa huomata kuinka monia asioita muistin etukäteen kirjasta ja kun ne tietyt kuvat tulivat kohdalle, niin melkeinpä kiljahdin riemusta: "tän mä muistan!" Mieleeni oli siis jäänyt Lotan kauhea Nalle-pehmolelu (, joka oikeasti on siis possu) sekä vielä hirveämpi kalanpää, vaikka sitä ei näytettykään kunnolla.

Tähtiä: ★★★★★

Lotta on iloinen - Astrid Lindgren
(Visst är Lotta en glad unge, 1990)

WSOY, 1990
Kuvittanut: Ilon Wikland

Kirjastosta lainattu

"Nyt minä olen vihainen, sanoi Lotta."

kirjan ensimmäinen lause

Lotta on koko aamupäivän odottanut Minnaa ja Jannea koulusta kotiin, jotta he pääsisivät vihdoin pukeutumaan pääsiäisnoidiksi ja kiertelemään kadun talot läpi. Mutta Minnaa ja Jannea onkin pyydetty syntymäpäiville, ja Lotta on vihainen. Kauaa ei Lotta toimettomaksi jää, vaan hän lähtee vierailemaan Vuorisen tädin luona. Hän auttaa tätiä löytämään kadonneet silmälasit. Seuraavaksi Lotta suuntaa karkkikauppaan, mutta sieltä hän löytää pelkästään kaupan omistajan sekä laatikon. Kauppa ei ole menestynyt ja omistaja on lähdössä muualle. Hän näyttää ainoan laatikkonsa sisällön Lotalle ja näin Lotan huonotuulisuus muuttuu viimeistään iloksi. Hänellä on yllätys muille.

Kuvitustyyli on niin ihana, vaikka se on erilainen edelliseen verrattuna, sillä väline on vaihtunut. Lotta -kirjat ovat niin lämpimiä ja tempperamenttinen ja lannistumaton Lotta saa heti minut puolelleen. Ja vaikka joskus itku tulisikin, niin Lotta selviää aina ja erittäin omatoimisena hän keksii keinot ongelmiin. Samaistun paljon, sillä lapsena en jäänyt odottamaan aikuisten tai vanhempieni apua (ties milloin se olisi tullut!) vaan itse tartuin tuumasta toimeen, oli kyse sitten painavan laatikon siirtämisestä tai kolme metriseen hyllyyn kiipeämisestä (miksi kaikista parhaimmat kirjat pidetään ylimpänä hyllyssä?).

Tähtiä: ★★★★★

Osaa Lottakin ajaa - Astrid Lindgren
(Visst kan Lotta cykla, 1971)

WSOY, 2002
Kuvittanut: Ilon Wikland

Kirjastosta lainatt

"Tottakai minä osaan ajaa pyörällä, Lotta huusi."

kirjan ensimmäinen lause

Lotta talon porttipylväältä katselee kuinka Janne ja Minna ajavat pyörillään ja tietenkin Lottakin haluaa. Pyörän ostaminen Lotalle ei kuitenkaan kuulu vanhempien suunnitelmiin vielä vuoteen, joten omatoimisena tyttönä, jotta ei jää paikoilleen suremaan, vaan hän päättää opetella ajamaan salaa. Hän osasi monia asioita salaa. Vuorisen tädin varastosta Lotta pyörän löytää, mutta jo sen ulos saaminen tuottaa hankaluuksia pienelle tytölle. Entäpä sen jälkeen...

Omat kokemukset ensimmäistä kertaa pyörällä ajamisesta ovat vähän erilaiset. Minulla sentään oli sopivan kokoinen :) Kauhistutti ihan Lotan puolesta, sillä ei ollut kauhean epäselvää mihin tilanne oli johtamassa ja miten se väistämättä tulisi päättymään. Ja lopussa isä teki mielestäni todella hienon ratkaisun - vaikka äidille ei ollut kerrottu ;)
Ilon Wiklandin kuvituksista olen aina pitänyt hirveästi ja hänen tyylinsä käy niin hyvin yhteen näiden Lindgrenin lämminhenkisten tarinoiden kanssa. No siksi kai Wikland niin monta hänen kirjaansa onkin kuvittanut.

Tähtiä: ★★★★★