"Lipaston päällä oleva lamppu heijasti huoneeseen lämmintä
punertavaa valoa, joka sai muitakin hempeitä sävyjä
suodattuessaan varjostimen keijukuvioiden läpi."
punertavaa valoa, joka sai muitakin hempeitä sävyjä
suodattuessaan varjostimen keijukuvioiden läpi."
kirjan alku
Tuntuu ettei siitä ole kauaakaan, kun aloin lukemaan Baskimaan murhat -trilogian ensimmäistä osaa Näkymätön vartija ja nyt on jo viimeisenkin kirjan viimeinen sivu käännetty. Varmasti yksi koukuttavimpia lukemiani rikossarjoja.
Rikosylikonstaapeli Amaia Salazar kutsutaan Pamplonaan, Navarran
pääkaupunkiin, tutkimaan kätkytkuolematapausta. Perheen isoäidin mukaan
isä yritti karata lapsen ruumis mukanaan, mumisten omituisuuksia
uhrilahjasta. Isoäiti kertoo myös maagisesta, painajaismaisesta
olennosta, Ingumasta, joka vie nukkuvat unesta ikiuneen. Tutkinnan
edetessä Amaia ja hänen tiiminsä yhdistävät tapauksen Baztanin laaksossa
vuosia sitten tapahtuneisiin kauheuksiin. Amaian on viimein kohdattava järkyttävä totuus laaksoa vuosia piinanneesta tapahtumista. Takakansi
Oudon tiheät kätkytkuolemat herättävät poliisien mielenkiinnon. Samaan aikaan Amaian parisuhdetta hiertää vähäinen yhdessä vietetty aika ja se, että Amaia on niin kiinni työssään. Näin koetuksilla Amaian avioliitto ei ole vielä ollut. Rikosjutussa on kyse kuitenkin Amaian omaankin menneisyyteen liittyvistä asioista, joihin hänen äitinsä liittyy. Salaisuudet paljastuvat ja veri virtaa jälleen.
Erilaisen muihin rikossarjoihin verrattuna tästä tekee luonnon vahva läsnäolo ja entisaikojen uskomusten sekoittuminen rikostutkintaan. Trilleri etenee armottomasti eteenpäin ja aiempien osien tapahtumat nivoutuvat myös tässä päätösosassa yhteen. Nyt kiinnostaisi lukea lisää espanjalaisilta kirjailijoilta. Keneenhän sitä tarttuisi?
Oudon tiheät kätkytkuolemat herättävät poliisien mielenkiinnon. Samaan aikaan Amaian parisuhdetta hiertää vähäinen yhdessä vietetty aika ja se, että Amaia on niin kiinni työssään. Näin koetuksilla Amaian avioliitto ei ole vielä ollut. Rikosjutussa on kyse kuitenkin Amaian omaankin menneisyyteen liittyvistä asioista, joihin hänen äitinsä liittyy. Salaisuudet paljastuvat ja veri virtaa jälleen.
"Luonto suojelee meitä", hän kuiskasi ääneen ympärilleen katsellen,
ihaillen taivaalle kurottavia puunlatvoja, jotka langettivat tiellä
varjojaan; vaikka kevät ei ollut enää kaukana, puut kasvoivat niin
tiheässä ettei valo päässyt tunkeutumaan niiden läpi. Amaia aisti tien
halkaiseman ikimetsän energian.
Erilaisen muihin rikossarjoihin verrattuna tästä tekee luonnon vahva läsnäolo ja entisaikojen uskomusten sekoittuminen rikostutkintaan. Trilleri etenee armottomasti eteenpäin ja aiempien osien tapahtumat nivoutuvat myös tässä päätösosassa yhteen. Nyt kiinnostaisi lukea lisää espanjalaisilta kirjailijoilta. Keneenhän sitä tarttuisi?
_______
Dolores Redondo - Myrskyuhri
(Ofrenda a la tormenta, 2014)
Gummerus, 2016
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen
Kustantajalta
Tähtiä: ★★★★½
Tähtiä: ★★★★½
