"Useimmilla meistä ei ole hätää. Jos ihminen ei ole jumalien
harhainen uni, jos hänen kauneutensa ei suista
taivaankappaleita radaltaan, kukaan ei noidu häntä."
harhainen uni, jos hänen kauneutensa ei suista
taivaankappaleita radaltaan, kukaan ei noidu häntä."
kirjan alku
Oletko koskaan miettinyt, mitä tapahtuu ”Ja he elivät onnellisina
elämänsä loppuun asti” -lauseen jälkeen? Kun prinsessa on saanut
prinssinsä ja yhteiselämä todella alkaa, meneekö kaikki niin kuin saduissa? Takakannesta
Tällä ajatuksella Michael Cunningham leikittelee novellikokoelmassaan, jossa satujen jatko paljastetaan. Cunninghamilla on hyvin omalaatuinen lähestymiskulma näihin kymmeneen satuun, eikä se ole kaikkien tuntemien urheiden ja uljaiden, kauniiden ja hyveellisten päähenkilöiden kannalta miellyttävä. Käsittelyyn pääsee mm. Jaakko ja pavunvarsi, Hannu ja Kerttu, Tähkäpää sekä Tittelintuure.
Joitain kertomuksia mainitakseni: Villijoutsenet kertoo veljestä, jonka toinen käsi jäi siiveksi ja elämä menee sitä myötä alamäkeen. Vanha hullu eukko on kertomus Hannu ja Kerttu -sadusta tutusta noidasta ja hänen menneisyydestään. Myrkytetyssä on prinssi, jolla on outo mielihalu: "--sinä olit virheetön ja minulle ventovieras ja kaikkein täydellisin ja kaunein olento, jonka olin koskaan nähnyt. Siis ennen kuin avasin kannen ja suutelin sinua." Me hirviöissä Kaunotar tyrkyttää itseään hirviölle ja satu ottaa esille kysymyksen onko mahdollista että hirviön kirous on langetettu joskus kauan sitten ihan syystä?
 |
| Yksityiskohta Yoko Shimizun kuvituksesta |
Satuihin sekoittunut nykyaika tuo tarinat lähemmäs meitä mitättömiä kuolevaisia ja prinsessojen ja prinssien kiiltävät ulkokuoret rapistuvat nopeasti rankan todellisuuden tieltä. Viihdyin erittäin hyvin ja huvituinkin oivaltavien novellien parissa, vaikka näissä synkkää huumoria ja epäonnisia ihmiskohtaloita olikin. Aikuisten saduiksi näitä sanoisinkin, sillä turhan rankkoja lapsille. Muutama satu jäi kokonaan tunnistamatta. Kirjaan kauniilla piirrosjäljellä kuvitukset on tehnyt Yuko Shimizu.
"Kuka meistä ei syvällä oman vähemmän edustavan sisimpänsä syövereissä ymmärtäisi paholaisia ja velhoja, joiden on pakko vainota näitä ihmismutaatioita - olentoja, jotka vain omia huvituksiaan ajattelevat jumalolennot ovat selvästi luoneet siinä tarkoituksessa, että ne saisivat meidät muut tuntemaan itsensä vielä yksinäisemmiksi ja arkisemmiksi, vielä kömpelömmiksi, epäilyttävimmiksi ja syyllisemmiksi kuin me todellisuudessa olemme?"
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Cunningham tarttuu satuihin, sillä Lumikuningatar-romaani on nimensä mukaan saanut inspiraationsa samannimisestä sadusta. Jos Villijoutsenet ja muita kertomuksia -kirjasta haluaa kaiken mahdollisen saada irti mitä vain on saatavissa, on hyvä tuntea alkuperäiset sadut. Ja ne raa'at versiot nimenomaan. Näiden jälkeen tekee mieli palata Grimmin alkuperäisiin satuihin, joiden lukeminen on vieläkin kesken. Nautiskellen kun niitäkin luen.
_______
★★★★
Michael Cunningham - Villijoutsenet ja muita kertomuksia
(A Wild Swan and Other Tales, 2015)
Gummerus, 2016
Kuvitus: Yuko Shimizu
Novellihaaste (10 novellia)
Kuvitus: Yuko Shimizu
Novellihaaste (10 novellia)
Kirjastosta
Ihan kaikkia en mäkään tunnistanut, mutta viihdyin tosi hyvin tämän kanssa :)
VastaaPoistaTiia
Ehkä ne alkuperäiset sadut vielä kävelee vastaan jossain yhteydessä:) On oikein mukava kokoelma.
PoistaOi, tämä kyllä kiinnostaisi lukea! En juurikaan lue novelleja ja satuteema kiinnostaa, joten tämä voisi olla juuri oikea kirja aloittaa novellien lukeminen :)
VastaaPoistaVierastan jotenkin vieläkin novelleja, mutta tämän luki erittäin mielellään, joten suuri suositukseni Cunninghamin novelleille! Ja vielä tuplasuositus, jos sadut kiinnostaa.
Poista