Uutuudet syksy 2018

Dolores Redondo: Tämän kaiken minä annan sinulle (5/2018, Gummerus)
"mysteeri vanhoine kartanoineen ja luostareineen"

Nina Lacour: Välimatkoja (6/2018, Karisto)
"kuvaus nuoruuden ja surun jättämistä arvista"
Leonard Goldberg: Sherlock Holmesin tytär (6/2018, Bazar)
"murhamysteeri 1900-luvun alun lontoosta"

Chris Riddell: Ada Gootti ja synkeä sinfonia (7/2018, Gummerus)
"lordi gootti järjestää musiikkifestivaalit"

Jo Nesbo: Macbeth (8/2018, Johnny Kniga)
"moderni shakespeare-tulkinta"
Jukka Behm: Eikä yksikään joka häneen uskoo (8/2018, Tammi)
"romaani horjumattomasta uskosta, rakkaudesta ja vallasta, jolle mikään ei ole pyhää"
Anne B. Ragde: Elämänrakentajat (8/2018, Tammi)
"valloittava sukutarina jatkuu"

Karen Cleveland: Koko totuus (9/2018, Gummerus)
"valitako rakkaus vai epäilys, uskollisuus vai maanpetos?"
Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi (9/2018, Bazar)
"flavia yrittää löytää sisältöä merkityksettömältä tuntuvaan elämäänsä"
Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Uusi maailma - Kaksi heimoa (9/2018, Wsoy)
"kepler62 toinen tuotantokausi"
Karen M.McManus: Yksi meistä valehtelee (9/2018, Wsoy)
"viisi oppilasta jää jälki-istuntoon, neljä selviää hengissä"

Juri Nummelin: Sarjakuvan lyhyt historia (10/2018, Avain)
"1700-luvulta nykypäivään"
Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina (10/2018, Wsoy)
"sarjan viimeinen osa"
David Lynch & Kristine McKenna: Tilaa unelmoida (10/2018, Like)
"david lynchin elämäkerta ja muistelmateos"
Ronald Firbank: Oikkuja (10/2018, Oppian)
"tarjoaa kiehtovan välähdyksen viime vuosisadan englannin taiteilijapiireistä"
Shaun Tan: Tales from the Inner City (10/2018, Allen & Unwin)

"about a bug working in an office and all the people who don’t love him"

Augusten Burroughs - Juoksee saksien kanssa

En halua hänen lähtevän.
Napanuorani on yhä kiinni ja hän vetää siitä.
Olen paniikissa.

Huomio ei voi olla kiinnittymättä kirjan kanteen, jossa on lapsi pahvilaatikko päässä ja kirjan nimi on erikoisia mielikuvia herättävä Juoksee saksien kanssa. Tämä Augusten Burroughsin teos on hänen omaan nuoruutensa perustuva, jonka totuuspohjasta kaikki eivät ole samaa mieltä - varsinkaan kasvattiperhe joka on vedetty kirjaan mukaan ei kovin mairittelevassa valossa.

Takakannesta: Tositarina pojasta, jonka runoilija-äiti antaa hammästyttävästi joulupukkia muistuttavan psykiatrin kasvatettavaksi. Augusten Burroughs huomasin 12-vuotiaana asuvansa keskellä viktoriaanista kurjuutta tohtorin eriskummallisen perheen parissa ja ystävystyi takapihalla asuvan pedofiilin kanssa. Tämä on tarina lainsuojattomasti lapsuudesta, jossa säännöistä ei ole kuultukaan ja missä joulukuusi pysyy pystyssä vuodet ympäriinsä, missä Valiumia napsitaan kuin karkkia ja ikävystymisen yllättäessä sähköshokkitearapiakoneesta on apua. Hauska ja kauhistuttava tarina tavallisen pojan selviytymisestä mitä epätavallisimmissa olosuhteissa.

Kirja kauhistuttaa ja järkyttää. Augusten uudeen perheen psykiatri-isä ei aseta rajoja, eikä ketään kiinnosta ottaako lävistyksen, maalaako huoneen vai tekeekö rei'iän keittiön kattoon keskellä yötä. Psykiatrilla on hyvin vapaa kasvatusfilosofia, joka perustuu siihen, että ihminen tekee mitä itse haluaa iästä riippumatta. "Finchit opettivat minulle, että ihminen voi tehdä omat sääntönsä. Että sinun elämäsi oli sinun omasi, eikä kenenkään aikuisen saisi antaa muokata sitä sinun puolestasi." Kaikki ovat varmasti lapsena tai nuorena haaveilleet elämästä ilman rajoja ja rajoittavia aikuisia, mutta totuus sen kaltaisesta elämästä on raju. Rajattomuus luo epävarmuutta ja turvattomuutta.

"Minulla ei ollut mitään yhteistä näiden lasten kanssa. Heillä oli äidit, jotka jyrsivät tulitikunohuita porkkanapaloja. Minulla oli äiti, joka söi tulitikkuja. He menivät sänkyyn kymmeneltä. Minulle alkoi selvitä, että elämä voi jatkua hyvinkin vielä kolmen jälkeen aamulla."

Juoksee saksien kanssa onnistuu myös samaan aikaan naurattamaan kirjailijan kirjoittaessa mustaa huumoria ja hervottomia sattumuksia. Kirjassa ei ole yhtään "normaalia" ihmistä, vaan kaikki on enemmän tai vielä enemmän mieleltään ongelmallisia. Luin kirjan fiktiivisenä teoksena, sillä sellaisia ylilyöntejä on vaikea pitää oikeina, eikä edes halua, sillä olihan se Finchin perheen touhu todella häiriintynyttä. Kaunokirjallisena teoksena sillä voi naureskella, mutta todellisina tapahtumina tuo olisi hyvin surullinen ja rankka teos.

★★★½
Augusten Burroughs - Juoksee saksien kanssa

(Running with Scissors, 2002)

Sammakko, 2009

Omasta hyllystä

Toukokuun sarjakuvia (#sarjakuvahaaste)

Lukemistoni muodostuu edelleen lähinnä nopeasti popsittavista sarjakuvista, jotka pitävät huolen, että luen edes jotain! Heikosti siis menee romaanirintamalla ja tästä vuodesta tulee tätä menoa hiljaisin kirjavuosi ikinä ellei vuorokauteen yhtäkkiä ilmesty lisää tunteja.

Mutta sarjakuviin!

Illegal

Takakannesta: Ebo: alone.

His sister left months ago. Now his brother has disappeared too, and Ebo knows it can only be to make the hazardous journey to Europe. Ebo's epic journey takes him across the Sahara Desert to the dangerous streets of Tripoli, and finally out to the merciless sea. But with every step he holds on to his hope for a new life.

Kiinnostus albumiin lähti puhtaasti Eoin Colferin nimestä ja teosta vilkuillessani huomasin pitäväni kovasti myös sen lempeän pehmeästä ja eläväisestä piirrustustyylistä. Kuvat Illegaliin on tehnyt Andrew Donkin. Kaikki kunnia hänelle! Albumi on todella koskettava ja hyvin ajankohtainen aihe tänä päivänä, kun maahanmuuttajia julmasti käännytetään pois maasta ja heitä kuolee ylikuormitetuissa pikku veneissään Välimeren matkalla. Ebo on toiveikas ja kekseliäs poika, joka joutuu selviytymään liian paljosta. Niin nuorena hän on joutunut yksin maailmalle ja vaikka matkasta saa maksaa kovan hinnan, mahtuu siihen ilonpilkahduksiakin. Vahva suositus!
 

✚   ✚   ✚

Tom's Midnight Garden
Kesäloma on alkanut ja kaiken pitkään odotetun hauskan pitäisi olla edessä, mutta Peter sairastuu ja Tom lähetetään tädin luokse asumaan siksi aikaa. Loma ei todellakaan ala Tomin mielestä hyvin, vaikka Peterin kotoa lähettämät kirjeet piristävät hetkellisesti. Aika kuluu tuskallisen hitaasti, eikä Tomia nukuta. Alakerran vanha kello lyö. Yksitoista, kaksitoista, kolmetoista! Kummastuneena Tom hyppää sängystään ja löytää valoa hohtavan oven takaa jättimäisen puutarhan. Päivisin sitä ei löydy, mutta öisin Tom pujahtaa puutarhaan ja sen houkuttelevaan maailmaan.

Tom's Midnight Garden on sarjakuva-adaptaatio Philippa Pearcen samannimisestä romaanista. Siitä tulee myös mieleen Frances Hodgson Burnett'n Salainen puutarha, joten jos kyseisestä kirjasta pitää, kannattaa tämäkin lukea. Albumissa sisätilat on kuvattu hyvin koleilla väreillä ja puutarha loogisesti on paljon vehreämpää ja väriloistokkaampaan, vaikka aika yllättäen sinisävyistä sekin oli. Edistyin hitaanpuoleisesti tämän kanssa, vaikka kiinnostava olikin, mutta loppu ainakin kruunasi hienosti kaiken!

✚   ✚   ✚ 

Lumimies

Eroottisista sarjakuvista tunnetun Milo Manaran Lumimies-sarjakuvassa ei paljasta pintaa juurikaan nähdä. Englantilainen vuoristokiipeilijäretkikunta etsii myyttistä lumimiestä Himalajan vuorilta. Lumivyöryn seuraksena yksi miehistä joutuu eroon muista ja päätyy buddhalaiseen munkkiluostariin, jossa koetaan mullistavia käänteitä.

Lumimiehestä huomaa, että se on Manaran ensimmäisiä teoksia, sillä kuvitusjälki ei vielä ole niin hioutunutta ja varmaa. Olen lukenut ennestään häneltä vain yhden albumin, Caravaggion, mutta siitäkin pidin enemmän. Tarina kääntyi odottamattomaan suuntaan, joten juonellisesti se onnistuu viihdyttämään hyvin.

★★★★½
Eoin Colfer & Andrew Donkin - Illegal
Kuvitus: Giovanni Rigano

Hodder Children's Books, 2017

Kirjastosta

★★★★
Edith - Tom's Midnight Garden

Oxford University Press, 2016

Kirjastosta

★★★
Milo Manara - Lumimies

(L'uomo delle nevi, 1978)

Jalava, 1987

Kirjastosta

Meliwas ja muita kaupunkeja

Meliwas on jaettu neljään vyöhykkeeseen sen mukaan, kuinka paljon muutoksia keksimäärin tapahtuu. Ykkösellä muutokset ovat harvinaisia, nelosella päivittäisiä.

Meliwas ja muita kaupunkeja on novelliantologia, johon kolmetoista suomalaista on kirjoittanut oman tarinansa kaupungista. Tämä urbaanifantasia on sijoittanut suomalaistakin tarustoa osaksi kaupunkimaisemaa ja näin kokoelmasta on saatu hyvinkin virkistävä sekoitus erilaisia tarinoita, joita kaikkia yhdistää erikoinen kaupunki ja sen vähintään yhtä erikoiset asukkaat.

Osa novelleista sijoittuu oikeisiin, olemassa oleviin kaupunkeihin kuten Jade Lehtisen Kireä siima Turkuun, jossa merenneidoista on tehty ihmisille häpeämättä turistiviihdettä ja Inkeri Kontron Miespelejä pyörii Helsingin maisemissa esitellen meille yhden Väinämöisen ja heihin liittyvät ennakkoluulot. Samoissa maisemissa on myös Janos Honkosen Toiseksi tulleita ei lasketa, joka vie seinäkiipeilijä Vipin pahaenteisesti kohti pilvenpiirtäjiä. Ulkomaille asti päästään Suvi Kauppilan New Yorkin levottomat kuolleet matkassa, joka kertoo nimensä mukaisesti New Yorkin elävistä kuolleista ihmisten joukossa.

Katri Alatalon novellissa Sinisen yön jälkeen ollaan kokoelman nimeäkin kantavassa Meliwasissa, joka on jaettu neljän vyöhykkeeseen sen mukaan, kuinka paljon muutoksia niissä keskimäärin tapahtuu. Poleck on muutospaikansiistijä, sillä huoneita tai kokonaisia rakennuksia saattaa kadota tavaroista ja ihmisistä puhumattakaan. Nadja Sokuran Luiskahduksissa ei paikat siirry vaan itse päähenkilö saattaa luiskahtaa kesken ratikkamatkan toiseen maailmaan kunnes vierailut pitenevät ja alkavat haitata oikeaa elämää.

Kolmentoista novellin joukkoon mahtuu monta hyvinkin erilaista tyylilajia. Teemu Korpijärven Suelo Siniestro on pelottava kuvaus maan alla lymyävistä olennoista, jotka etsivät uusia jäseniä laumaansa ja Merja Mäen Kylmä kuin pakkasyö kertoo hengistä, jotka palaavat ihmiskoteihinsa joka joulu. Sitten on taas Solina Riekkolan Ei loimea, joka on hauska novelli Jennystä, joka hakee henkilökohtaisen avustajan työpaikkaa kentaurin luota.
"No. Normalius olisikin ollut hylkäävä tekijä", Phil sanoi.
"Ai?" Jenny nosti katseensa nöyhdästä, jonka oli löytänyt takkinsa taskusta.
"Minulla on hevosen alaruumis."
"Totta."

Säväyttävän ajankohtainen on Mia Myllymäen Haltijoista parhaimmat. Tontut ovat päivän kuumin puheenaihe ja osa ihmisistä haluaisi heidät ulos maasta. Politiikassa puhutaan jo taloudellisesta haitasta ja mielenosoituksia järjestetään puolesta ja vastaan.Tonttuvastaiset vaativat rajoituksia ja eri sääntöjä kuin ihmisille. Kauneutta kaiken tämän myllerryksen keskelle tuo Henry Ahon Kaikkein kauneimmat saapuvat myöhässä, jossa päähenkilö kokee äänet voimakkaina väreinä.

Loppuun mainittakoon vielä Emilia Karjulan Aamunkoitto ja Illankajo sekä Anna Malisen Ja sit se eli rikkaana elämänsä loppuun asti, jotka eivät avautuneet samalla tavalla kuin muut yllämaitut.

Hei hei vampyyrien ja ihmissusien valtakausi ja tervetuloa tontut ja väinämöiset!

★★★★
Meliwas ja muita kaupunkeja

Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat, 2017

Arvostelukappale

Brian Selznick - Wonderstruck

Something hit Ben Wilson and he opened his eyes.

Paksujen hyllynlämmittäjä-kirjojen luku-urakka on edennyt hitaaseen tahtiin. Muutenkin esimerkiksi tämän kuukauden kirjasaldo jää ainakin puolet pienemmäksi kuin yleensä. Mutta suhteellisen helppo rasti on Brian Selznickin Wonderstruck, joka Hugo Cabretin ja The Marvelsin tapaan etenee juonellisesti vuoroin tekstin ja vuoroin pelkkien mustavalkokuvien varassa. 

Takakannesta: Ben and Rose secretly wish for better lives. Ben longs for the father he has never known. Rose dreams of a mysterious actress whose life she chronicles in a scrapbook. When Ben discovers a puzzling clue in his mother's room and Rose reads an enticing headline in the newspaper, both children set out alone on desperate quests to find what they are missing. Set fifty years apart, these two independent stories weave back and worth in symmetry. 



Tapahtumapaikkoina ja -aikoina ovat Minnesota 1977 ja New Jersey 1927, mutta nämä kaksi tarinaa eivät ole vain irrallisia, toisistaan erillään olevia tarinapolkuja, vaan lopulta ne muodostavat jatkumon liittyen toisiinsa kauniilla tavalla. Benin tarina on kerrottu tekstillä ja Rosen kuvilla, mikä sopii hyvin kuurousteemaan. Olen monta sataa kirjaa lukenut, mutta tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun päähenkilö on kuuro. Molemmat - Ben ja Rose - kaipaavat elämäänsä puuttuvaa palasta, eikä se tunne jätä rauhaan.

We are all in the gutter, but some of us are looking at the stars.

Selznick tuotannon kanssa samankaltaisiin teoksiin ei missään törmää. Taisinkin jo viimeksi mainita, että kaikenlainen tavallisuudesta poikkeava tapa kertoa herättää mielenkiintoni ja on loistava idea yhdistää kaksi taiteenmuotoa toisiinsa. Molemmat vievät tarinaa omalla tavallaan eteenpäin ja niissä on mukavaa samankaltaisuutta. Periaatteessa tarinat voisi lukea toisistaan erillään, mutta silloin lopun lankojen yhteenpunoutuminen jäisi kokonaan kokematta.

★★★★
Brian Selznick - Wonderstruck

Scholastic, 2011

Omasta hyllystä

Muita postauksia
Brian Selznick: The Marvels
Brian Selznick: Hugo Cabret

Kesä jona opin soittamaan ukulelea / Through the Woods

Kesä jona opin soittamaan ukulelea

Ode on tätinsä kissan vahtina tämän ollessa kesän Kreikassa. Poika yrittää unohtaa Leilan ja siinä hän saa apua kesäjuhlissa tavatulta, kuvia räpsivältä Stellalta, joka jakelee juhlijoille aikahyppymatkojen paluulippuja. Ystävyys Stellan kanssa tuo Oden elämään kaikkea uutta.

Edellisessä Anne Muhoselta lukemassani sarjakuvassa Ystäväni varjo ihastuin pelkistettyyn ja minimalistiseen tyyliin. Kesä jona opin soittamaan ukulelea tarjoilee kuitenkin energisemmän ja nuoruuden intoa puhkuvan tarinan, joten värejä ja liikettä löytyy. Ode pohtii pitkin kesää tilannettaan ja yrittää löytää oman polkunsa. Sen seuraavan askeleen."Kaikki mahdollisuudet ovat koko ajan tarjolla. Yhden vaihtoehdon valitseminen johtaa tuhansiin muihin. Ja kurssia voi kuitenkin myös muuttaa missä vaiheessa tahansa."

Kesä jona opin soittamaan ukulelea on hyväntuulinen ja positiivinen tarina elämän tienristeyksistä, jotka tulisi ottaa mahdollisuuksina ennemmin kuin uhkina. Odella ainakin on lopulta asenne kohdillaan, eikä siitä tietysti ole haittaa, että mukana on joku johon voi välillä nojautua.

✚   ✚   ✚

Through the Woods
Albumi pitää sisällään lyhyen alkuesittelyn lisäksi kuusi karmivaa tarinaa. Come, take a walk in the woods, and see what awaits you there. Hyvin viattoman oloisesti alkaneet tarinat saavat äkkiä puistattavia sävyjä ja osasta niistä muotoutuu varsinaisia groteskeja näytelmiä, jolloin on hyvin iloinen siitä, että itse on turvallisesti kotona. Kaikkia niitä yhdistää kammottava metsä, joka on tietenkin loistava näyttämö mielikuvituksen valloilleen päästämisessä.

It came from the woods.

Most strange things do.

Minulle tässä albumissa se juttu oli kuvitus: todella upeita aukeamia ja kaikissa tarinoissa oli lisäksi aika erilainenkin kuvitus. Löytyy kirkuvan kirkkaita värejä ja toisaalla harmonisempaa ja värittömämpää. Myös ruutujen käyttö vaihtelee: on perinteisempi ja sitten villimpi, joka ei ei noudata mitään ruutuja. Through the Woods on hyvin kokeileva albumi ja tällaista ilottelua toivoisin näkeväni useammin.

★★★
Anne Muhonen - Kesä jona opin soittamaan ukulelea

2017

Arvostelukappale

★★★½
Emily Carroll - Through the Woods

Margaret K. McElderry Books, 2014

Kirjastosta

Muita postauksia
Anne Muhonen: Ystäväni varjo

Cecelia Ahern - Viallinen (#1)

Minä olen tyttö, joka rakastaa määritelmiä, 
logiikkaa ja mustavalkoisuutta. Muistakaa se.

En olisi ihan heti arvannut, että Cecelia Ahernin kirja tulee päätymään blogiini, mutta niin siinä kuulkas vaan kävi! Aiemmin Ahern on kirjoittanut vaaleapunaista romantiikkaa, jonka olen kiertänyt kaukaa, mutta nyt saatiin suomeksi kirjailijan uusi aluevaltaus eli YA-dystopia. Sen tiesin heti kuvauksen luettuani haluavani lukea. Viallinen on kirjasarjan ensimmäinen osa.

Celestine North on kansalaisia vahtivan Killan määritelmien mukaan täydellinen mallikansalainen:
hän on omistautunut koululle ja tähtää hyvin korkealle matematiikassa, hänen poikaystävänsä Artin isä on Killan ylin tuomari ja heidän yhteinen tulevaisuutensakin Artin kanssa on valmiiksi suunniteltu. Täydellistä. Kunnes Celestine tietoisesti rikkoo sääntöjä ja häntä uhkaa tutkintavankeus ja viallisen leima.

Ahernin kirjoittama maailma on toimiva ja hyvin selitetty. Talouskriisin jälkeen perustettu Kilta tuomitsee viallisia kansalaisia, jotka ovat tehneet moraalisia tai eettisiä virheitä, jotta maan johtoon ei enää pääse ihmisiä, jotka tekisivät huonoja päätöksiä. Viallisten kroppaan poltetaan V-kirjain johonkin kohtaan riippuen virheen laadusta. Mielleyhtymä juutalaisvainoihin tulee välittömästi viallisten käyttämistä käsivarsinauhoista, joita heidän on pakko pitää erottautuakseen muista ihmisistä. He saavat elää täydellisten ihmisten joukossa, mutta hyvin erilaisilla, tiukilla säännöillä ja heitä vahditaan jatkuvasti. Hyvin samanhenkinen Isoveli valvoo -meininki kuin George Orwellin Vuonna 1984 -kirjassa (kannattaa muuten sekin lukea).

Kilta pitää meitä silmällä, ja mikä vielä
tärkeämpää, se haluaa tehdä meille sen selväksi.

Olisin halunnut tutustua Celestineen paremmin ennen tuota radikaalia heräämistä, sillä 60 sivun jälkeen hänen toimintansa ei tuntunut mitenkään yllättävältä, sillä en ollut ehtinyt tutustua tuohon besserwissermäiseen neiti Täydellisyyteen. Hänessä on myöhemmin paljon yhtymäkohtia Nälkäpelin Katnikseen, sillä molemmat antavat kapinalle kasvot. Kirja etenee nopealla sykkeellä ja jatkuvasti on jotain tapahtumassa. Jotta Celestinen ja Artin happily ever after -loppu ei olisi niin selvä, tuodaan kuvioihin Carrick, joka tulee Celestinelle hyvin tärkeäksi heidän yhteisten kokemusten vuoksi, joita muut kuin saman kokeneet eivät voi täysin ymmärtää.

Loppupeleissä Viallisen kaltaisen yhteiskunnan olomassaolo olisi hyvin hataralla pohjalla, sillä virheistä oppii ja niiden kautta tulee paremmaksi. On suorastaan mahdotonta olla ikinä tekemättä virheitä. Nyt kenellekään ei suoda toista tilaisuutta tai oppimismahdollisuutta. Celestine saa huomata, että moniakaan asioita ei tule ajatelleeksi ennen kuin ne sattuvat omalle kohdalle ja silloin ne saavat ajattelemaan.

PS. Olisi ollut kauhean kiva, jos kannen elottomalle ihmiselle olisi saanut myös silmät. Kiitos.

★★★½
Cecelia Ahern - Viallinen

(Flawed, 2016)

Gummerus, 2018

Kirjastosta