Kirjavuosi 2018 lukuina

Muu elämä tuli viime vuonna lukuharrastuksen tiellä ja jäin normaaleista tavoitteistani jälkeen, mutta se ei oikeastaan haittaa. 114 kirjaa on hieno saldo sekin - tosin omat kirjat jäivät taas vähemmälle huomiolle kuin olisin suonut. Sivuja kertyi yhteensä 24 720. Ensimmäistä kertaa kuuntelin myös äänikirjoja ja tulevina vuosina voisin satunnaisesti koittaa uudelleen. Luulen ainakin Virginia Woolfin To the Lighthousin toimineen rakenteensa vuoksi äänikirjana paljon paremmin kuin jos olisin lukenut sen paperiromaanina.

Tänä vuonna en lukenut montaa teosta samalta kirjailijalta, sillä haluan aina perehtyä niin moniin uusiin kirjailijoihin, mutta nousi sieltä joitain nimiä.

Luetuimmat kirjailijat
Agatha Christie
Shaun Tan
Jacqueline Wilson
Ranmaru Katone
J.R.R. Tolkien



2010-luku jyrää edelleen ja sitä vanhemman kirjallisuuden osuus on tosi pieni. Iso-Britannia ja Yhdysvallat ovat taas hamunneet suurimman osan kirjailijoiden kansallisuudesta ja etenkin tähän kohtaan olisi tarpeellista saada joskus muutos, mutta se tarkoittaisi enemmän tietoisten valintojen tekemistä, kun nyt valitsen luettavat kirjat melkein täysin fiilispohjalta.

Kaunokirjalliseen Maailmanvalloitukseen sain uutena maana Intian Rupi Kaurin Milk and honey -runoteoksen myötä.




Suomalaisilta kirjailijoilta luin mitättömän vähän, mutta se ei ole yllätys, sillä viime vuonna oli Suomi100-lukuhaaste, niin nyt oli tarpeen pieni hengähdystauko.

Ensimmäistä kertaa ikinä romaanit eivät olekaan suurin kirjallisuudenlaji, jota vuoden aikana olen lukenut vaan sarjakuvat! Sehän tietysti johtuu Sarjakuvahaasteesta, jonka pistin vuoden alussa pystyy ja johon luinkin ison kasan albumeita. Tänä vuonna meno siis varmasti palautuu taas romaanivoittoiseksi. Uutena kategoriana listalla on äänikirjat. Tietokirjojen saldo on pyöreä nolla.

Tilastoista voi siis päätellä, että tavallisin lukemani kirja on amerikkalaisen miehen 2010-luvulla kirjoittama sarjakuva. Jonka lainasin kirjastosta ja luin joulukuussa😄.

Loppuun muutama Goodreadsin tilasto:

Suorittamani lukuhaasteet

Prinsessoja ja astronautteja

Halloween

Sarjakuvahaaste

PS. Myöhemmin listailen menneen vuoden parhaita lukukokemuksia ja tämän vuoden odotetuimpia kirjauutuuksia. Kaikkea kivaa siis luvassa!

Hyvää lukuvuotta 2019! 

Muut tilastot
Kirjatilasto 2017
Kirjatilasto 2016
Kirjatilasto 2015
Kirjatilasto 2014  
Kirjatilasto 2013

YHTEENVETO Sarjakuvahaaste

Olen niin otettu osallistujien määrästä, sillä en alkuun tiennyt kiinnostaako kovinkaan monia sarjakuvat ja niistä bloggaaminen, sillä kyseinen taiteenlaji jää huomioarvossa romaanien alle ja pahasti. Ihanan paljon saatiin kuitenkin jengiä kasaan ja on ollut mahtava huomata, että osa on selvästi hurahtanut haasteen myötä sarjakuviin. Vaikka kyse ei missään nimessä ollut kuka lukee eniten, niin pakko mainita Musteen jäljet -blogin Hanna-chan, joka luki huimat 202 mangaa! Siis minähän en lue niin montaa kirjaa edes vuodessa. Sain blogeista paljon sarjisvinkkejä, mikä olikin haasteen perimmäinen tarkoitus 😄 ja näillä vinkeillä riittää ensi vuodeksi luettavaa.

Kiitos superpaljon kaikille mukana olleille! Kenties joskus vielä uudestaan?

• 20 osallistujaa
• yhteensä 714 luettua sarjakuvaa 
• keskimäärin siis melkein 36 sarjakuvaa per osallistuja

Luetuimmat albumit
✚ Emmi Nieminen ja Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet (9)
✚ Liv Strömquist: Prinssi Charlesin tunne (8)
✚ Liv Strömquist: Kielletty hedelmä (6)
✚ Sarah Andersen: Aikuisuus on myytti (6)
✚ Reetta Lampinen (toim.): Sisaret 1918 (6)


Luituimmat sarjat
✚ Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga (14)
✚ JP Ahonen: Villimpi Pohjola (14)
✚ Brian K. Vauhgan: Paper Girls (12)
✚ Makoto Shinkai: your name (12)
✚ Kati Närhi: Saniaislehto (10)


Haasteessa saavutettiin monia tasoja ja selkeästi olin aliarvioinut rakkaat kanssabloggaajani, sillä alkuun olin huolissani onko Asterix-taso vähän liian korkea. Hahha! Asterix-tasolla näyttäisi olevan jopa tungosta muihin tasoihin verrattuna. Sen sijaan yhtään Aku Ankkaa eli alinta tasoa ei haasteessa ollut. Alla myös linkit kunkin blogin koontipostaukseen. Käykäähän vilkuilemassa hienoja listoja!

Haastetasot

1-2 Aku Ankka
3-5 Jaska Jokunen (Tenavat) Aukeamia
6-8 Fingerpori Kirjan pauloissa
9-11 Agnes (Saniaislehto) Cats, books & me
12-14 Lucky Luke @kirjahullu / Lukuisa / Kymmenes kirjain
15-17 Muumipeikko (Muumit) Kirjahilla / bookishteaparty
18-20 Marv (Sin City) Kujerruksia / Kirjapöllön huhuiluja
21-23 Annie (Sailor Moon)
24-26 Tintti Luettua elämää
27-29 Batman Tuntematon lukija
30+ Asterix Kirjojen keskellä  /  Oksan hyllyltä / Suketus / Hurja Hassu Lukija / Yöpöydän kirjat / Tylypahkan kirjasto / Musteen jäljet / Expelliarmus



Muutama suosittelunosto kultakin osallistujalta:

BOOKISHTEAPARTY (17)

✚ Paper Girls (Brian K. Vaughan)
✚ your name (Makoto Shinkai)
✚Suffragettien city
(Johanna Rojola (toim.))






CATS, BOOKS & ME (11) 

✚ Wrinkles (Paco Roca)
✚ Spinning (Tillie Walden)
✚ Oksi (Mari Ahokoivu)

EXPELLIARMUS (34)

✚ Aikuisuus on myytti
(Sarah Andersen)
✚ Voro - Kolmen kuninkaan aarre (Janne Kukkonen)
✚ Mustasuon mysteeri
(Kati Närhi)

HURJA HASSU LUKIJA (61)

✚ Talo Bronxissa
(Will Eisner)
✚ The Arrival (Shaun Tan)
✚ Lighter Than My Shadow
(Katie Green)

KIRJAHILLA (16) 

✚ Saniaislehdon salaisuudet
(Kati Närhi)
✚ Ikuinen pikkolopoika ja muita tarinoita (Yoann & Vehlmann)
✚ Muumipeikko ja marsilaiset (Tove Jansson)

@KIRJAHULLU (12) 

✚ Vihan ja inhon internet
(Emmi Nieminen, Johanna Vehkoo)
✚ Luupäät 1: Pois Luumäestä
(Jeff Smith)
✚ Houkutus sarjakuvasovitus (Young Kim)

KIRJAN PAULOISSA (6)

✚ Hämärän prinssi
(Petteri Kantola)
✚ Emil ja Sofi (Timo Mäkelä)
✚ Saniainen kukkii juhannuksena (Reetta Niemensivu)






KIRJAPÖLLÖN HUHUILUJA (19)
 
✚ Scandorama
(Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald)
✚ Tuuvan talli (Lena Furberg)
✚ Spleenish (Ulla Donner)

KIRJOJEN KESKELLÄ (74)

✚ Giant Days (John Allison)
✚ The Prince and the Dressmaker (Jen Wang)
✚ Belzebubs (JP Ahonen)

KUJERRUKSIA (18)

✚ Kielletty hedelmä
 (Liv Strömquist)
✚ Prinssi Charlesin tunne
(Liv Strömquist)
✚ Planetes (Makoto Yukimura)

KYMMENES KIRJAIN (13)

✚ Kuolema meidät erotti
(Harri Filppa)
✚ Sandman - Yösävelmiä ja alkusoittoja (Neil Gaiman)
✚ Jaybird (Jaakko & Lauri Ahonen)





LUETTUA ELÄMÄÄ  (26)

✚ Armo (Emmi Valve)
✚ Kolme varjoa (Cyril Pedrosa)
✚ Hautuukoti (Alison Bechdel)

LUKUISA (12)

✚ Flu (Antti Ollikainen)
✚ Pikku Närhi
(Lauri Ahonen & Jaakko Ahonen)
✚ Sabrina (Nick Drnaso)

MUSTEEN JÄLJET (202)

✚ Land of the Lustrous
(Haruko Ichikawa)
✚ Banana Fish (Akimi Yoshida)
✚ To Your Eternity
(Yoshitoki Oima)

OKSAN HYLLYLTÄ (30)

✚ Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki
(Kati Rapia & Juha Hurme)
✚ Lady Killer
(Joelle Jones &Michelle Madsen)
✚ Kirottu sota (Tardi & Verney)

AUKEAMIA (4)

✚ Le journal de mon père
(Jirô Taniguchi)
✚ The Initiates: A comic artist and a wine artisan exchange jobs
(Étienne Davodeau)
✚ Lulu Anew
(Étienne Davodeau)

SUKETUS (36)

✚ Saga – Ensimmäinen kirja
(Brian K. Vaughan & Fiona Staples)
✚ Villimpi Pohjola: Pelinavaus
(JP Ahonen)
✚ Sisaret 1918
(Reetta Laitinen (toim.))


TUNTEMATON LUKIJA (27)

✚ Batman: The Killing Joke
(Alan Moore)
✚ Darth Vader ja poika
(Jeffrey Brown)
✚ Dark Knight - A True Batman Story (Paul Dini)

TYLYPAHKAN KIRJASTO (34)

✚ Runaways, vol 1.
(Rainbow Rowell)
✚ Chi's Sweet Home
(Kanata Konami)
✚ Kirjeitä koirien maasta
(Sayuri Tatsuyama)




YÖPÖYDÄN KIRJAT (62)

✚ Maaginen suklaapuoti (Rino Mizuho)
✚ Velhon morsian 4-6
(Kore Yamazaki)
✚ Kuinka maailma pelastetaan (Shigahaku & Ryu Usui)

HYVÄÄ JOULUA!

TEATTERI Kolme sisarta

Kuva: Tuomo Manninen

Kansallisteatterin Kolme sisarta perustuu Anton Tsehovin samannimiseen näytelmään ja esitys sai minut hurraamaan kotimaisen teatterin laadukkuudesta jälleen kerran! Aivan alkuun ei tiennyt mitä katselisi, kun näyttömällä tapahtui siellä sun täällä ja lavan yläpuolella olevalle videoscreenille heijastettiin useampaakin livekuvaa eripuolilta lavaa. Nykyajan ärsyketulva pääsi luiskahtamaan lavalle asti. Hämmennys vaihtui pian kuitenkin leveään hymyyn ja näytelmä vei täysin mukanaan. Melkein kuin katselisi tv-draamaa, kun osan aikaa näyttelijät juttelivat keskenään kameran välityksellä, vaikka mieleen tuli myös se, että nykyään kommunikoidaan hyvin paljon kaikenlaisten laitteiden ja sovellusten välityksellä, ei niinkään 'face-to-face'.

Keskiössä on neljä sisarusta ja kaikki alkaa nuorimmaisen, Irinan (Marja Salo), syntymäpäiväjuhlista. Irina haaveilee muutosta kotikaupunkiin Moskovaan, Olgan (Elena Leeve) päätä särkee opettajan työ, avioliitossa oleva Maša (Emmi Parviainen) rakastuu Moskovasta asti juhliin saapuvaan Veršiniin (Jussi Vatanen) ja veli Andrei (Eero Ritala) on yhdessä voimakastahtoisen Natašan kanssa. Joutilaisuus ei enää miellytä Irinaa vaan hän haluaa tehdä elämällään jotain merkityksellistä. Hän haluaa tehdä työtä. Ennen kaikkea hän haluaa Moskovaan. Moskovaan. Moskovaan. Oletetaan, että suuri rakkaus, elämän tarkoitus tai onni odottaa jossain muualla sen sijaan, että näkisi sen mitä nyt on.

Sisarukset ja palvelija
Kuva: Tuomo Manninen

Kolme sisarta pohtii suuria kysymyksiä siitä miksi olemme täällä, mikä on elämän tarkoitus ja mitä seuraaville sukupolville jää. Onko edes millään mitään väliä. Irinan sanoin: "Tulee vielä aika, ja me saadaan tietää miksi kaikki tää tapahtu, mikä oli kaiken tän meidän kärsimyksen tarkotus, ja se mikä oli meiltä aikasemmin piilossa tulee näkyväksi. Mutta ennen sitä, meidän täytyy vaan elää, meidän täytyy tehdä työtä, täytyy vaan tehdä työtä!" Välillä tempaudutaan synkistä elämän draamoista ja mietinnöistä keskelle bileitä, joissa karaokessa soi Coco Jambo. Muutenkin muusikit olivat mahtavia ja tunnelmaa nostattavia sekä hauskasti käytettyjä. Noihin juhliin olisin halunnut mukaan!

Moneen kertaan käsitelty klassikko sietääkin saada tuuletusta ja Paavo Westerbergin ohjaus ainakin ravistelee sitä ja puhaltaa nykyajan hengen yli sata vuotta vanhaan näytelmään, tuo sen vahvasti tähän päivään. Näyttelijät olisivat ihan oma huikea lukunsa. He olivat todella kiinni hahmoissaan ja varsinkin Marja Salo ansaitsee kaiken ylistyksen monitahoisesta Irinastaan. Valovoimainen näyttelijä. Voisin luetella muutaman muunkin ja lopulta olisin kuitenkin maininnut kaikki, sillä koko porukka oli mahdottoman taitavaa!

Tämä hetki, i love it<3
Kuva: Tuomo Manninen

Kolme sisarta nousi parhaiden näkemieni teatteriesitysten joukkoon. Näin tämän jo pari viikkoa sitten, mutta sitten tarjoutui Kansallisteatterin bloggariklubin kautta tilaisuus nähdä uudelleen, enkä voinut kieltäytyä! Näin toisella kerralla katsottuna löytyi paljon asioita, jotka ensimmäisellä katselulla menivät ohi. Jos et ole vielä käynyt, niin nyt on korkea aika! Muuten voi kohta alkaa kaduttaa.

Kiitos Kansallisteatterille lipusta!

Kuva: Tuomo Manninen

Rooleissa: Elena Leeve, Samuli Niittymäki, Terhi Panula, Emmi Parviainen, Eero Ritala, Esko Salminen, Marja Salo, Tuomas Tulikorpi, Anna-Maija Tuokko, Olavi Uusivirta ja Jussi Vatanen
Ohjaus ja sovitus: Paavo Westerberg

Mitfordin murhat (Jessica Fellowes)

Florence Shorev saapui Victoria-asemalle taksilla kello 14.45.

Tätä ennen en ole juurikaan perehtynyt Mitfordin aatelisperheen elämään 1900-luvun alkupuolella, tiedän lähinnä perheen kuuden sisaren elämän olleen skandaalinkäryinen ja poliittisia ristiriitoja täynnä. Mitfordin murhat aloittaa sarjan, joka perustuu tosielämän murhiin ja historiallisiin henkilöihin. Kirjailija Jessica Fellowes on Downton Abbey sarjan luojan, Julian Fellowesin, veljentytär. Laitoin odotukset vähän korkeammalle tämän kirjan kohdalla kuin Julian Fellowesin Belgravian.

Takakannesta: Lontoolainen työläistyttö Louisa Cannon pakenee julmaa setäänsä ja päätyy sattuman kautta Mitfordin perheen lastenhoitajaksi upeaan maalaiskartanoon. Hänestä tulee 16-vuotiaan Nancy Mitfordin uskottu ja ystävä, ja yhdessä tytöt myös joutuvat keskelle salaperäisen junamurhan tutkintaa. Mitä tapahtui Florence Nightingalen kummityttärelle, joka nousi junaan Victorian asemalta, mutta ei koskaan saapunut määränpäähänsä? 

Mitfordin murhat on rauhallisempien mysteerien ystäville, jotka eivät pidä väkivallasta tai nopeatempoisesta juonesta. Kirja keskittyy enemmän tarinaan ja ihmisten välisiin suhteisiin ja niiden kehittymiseen. Luinkin kirjaa enemmän luokkayhteiskunta kuvauksena kuin dekkarina. Tyystin ei tietenkään rikostutkinnat puutu, vaan lukijaa hämätään matkan varrella, mikä on kirjalle pelastus. Tällä kertaa linkitys Downton Abbey tv-sarjaan ei tunnu niin tuulesta temmatulta, mutta Agatha Christieen on matkaa, vaikka Louisa poliisiystävänsä kanssa kovasti yrittävätkin.

Louisa ei sanonut mitään vaan käveli edellä lastenkamariin tavoittaakseen Dianan ja Deccan. Hän oli toivonut että hän ja Nancy olisivat enemmän samanlaisia kuin erilaisia, mutta ehkä hän oli sittenkin ypöyksin.

Jessica Fellowes - Mitfordin murhat

(The Mitford Murders, 2017)

Otava, 2018

Arvostelukappale

RAPORTTI Helsingin Kirjamessut 2018

Missä vaiheessa joulukuu oikein ehti alkaa?! Messuista on jo reipas kuukausi aikaa (heh), mutta messuraportti tulee vasta nyt! Vuosi vuodelta pidän messuista enemmän, vaikka en voi sanoa kokevani oloani kotoisaksi suuren ihmismassan keskellä. Suuri tykästymiseni messuihin johtuu varmasti siitä, että vuosien aikana bloggarina on ehtinyt tutustua moniin ihaniin tyyppeihin, joita on aina yhtä kiva nähdä - vaikka sitten edes vilaukselta! Tänä vuonna messuilla oli käynyt ennätysmäärä kävijöitä, hurraa! Ohjelmajohtajana oli kirjailija ja yrittäjä Ronja Salmi. Suurin uudistus taisi olla ohjelmalavojen nimeäminen Helsingin kaunpunginosien mukaan, mikä oli paljon hauskempi kuin entiset nimet. Lastenalueella oli myös puhaltanut suuret tuulet ja se näyttikin hyvin yhteinäiseltä ja superkivalta alueelta!

Messuilin tänäkin vuonna perjantaina ja lauantaina. Tarkoitus oli käväistä myös sunnuntaina, mutta väsymys voitti, sillä kahteen päivään oli mahtunut jo paljon. Perjantaina ehdin olla töiden jälkeen muutamia tunteja ja silloin kiertelin 2e kirjat, jotka on tuskallisia kierreltäviä lauantaina, kun siellä on miljoona muuta ihmistä. Tämän opin kantapään kautta pari vuotta sitten ja nyt olen taktiikkaa muuttanut. Muuten kierreltiin ympäriinsä ja käytiin lopuksi levähtämässä Storytelin kahvilassa, jossa ehdin kuunnella hetken aikaa Antti Tuiskun elämäkertaa.

Lauantaina olikin kunnon hulinapäivä. Vietin messuilla melkein koko päivän eli suunnilleen 9 tuntia. Aamulla kello 9 oli bloggariaamiainen, jossa tällä kertaa vierailijoina oli Veera Nieminen, Liina Putkonen, Satu Vasantola, Antti Heikkinen ja Anja Snellman. Tähtihetkenä oli varmasti Heikkisen lukema pätkä omasta, uudesta kirjastaan Kehvelistä, joka kirvoitti yleisössä naurahduksia moneen kertaan. Muutenkin oli mielenkiintoisia keskusteluja. Sieltä saatiin mukaan Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina ja Minna Canthin Työmiehen vaimo. 

Sieltä jatkoin osastoilla kiertelyä ja katsoin muutaman haastattelun. Kävin tietysti myös ottamassa glitteriä naamaan Ooppera-Baletti -pisteellä. Päivällä oli myös ensimmäinen Kirjakultin, kirjabloggareiden oman booktube-kanava, tapaaminen. Sitten syömistä ja vähän lisää kiertelyä. Katsoin Saara Turunen haastattelee Antti Majanderia keskustelun, joka etukäteen ajateltuna vaikutti todella kiinnostavalta tapaukselta, että kirjailija saa vuorostaan haastatella kriitikkoa, jolta on saanut aika tylyt arvostelut, mutta latteaksi ja vältteleväksi itse keskustelu jäi. Kävin - tietenkin - myös silittelemässä lukukoira Börjeä, joka otti tilaisuuden ja lasten lukemiset hyvin rennosti pöydällä makoillen.

Messujen kirjasaalis jäi laihaksi, sillä bloggariaamiaisen kirjojen lisäksi kannoin kotiin vain kaksi antikvariaatista ostamaani Muumi-kirjaa.

Kiitos Messukeskukselle pressipassista!

Siri ja erämaan kutsu / Isä, minä ja meri

Hetkeen en ole kuvakirjoja lukenut, vaikka jossain vaiheessa niitä luinkin hyvin aktiivisesti. Huomasin kirjastossa Lena Frölander-Ulfin uutuuden, joka tottakai lähti mukaan, sillä edellinen oli huippu! Sattumalta Myllylahti muisti minua samaan aikaan Leea Simolan uusimmalla Siri-kirjalla, jonka edellisestä osasta pidin kovasti, joten uusinkin oli pakko päästä lukemaan. Tiivistetysti voi heti alkuun sanoa, että laadukkaita kirjoja molemmat - jälleen!

Siri ja erämaan kutsu

Takakannesta: Kun Siri ja Siina pystyttävät teltan ja saavat luvan yöretkeillä takapihalla, alkaa kesän jännittävin leikki. Erämaaseikkailu tempaisee mukaansa, ja tutut puut ja pensaat vaihtuvat jylhäksi metsäksi, kahluuallas syvänsiniseksi vuoristojärveksi. Illan hämärtyessä huolella keitetty pedonkarkotusliemi on tarpeen, kun tytöt kohtaavat leikkipossu Rampon villit sukulaiset.

Siri ja erämaan kutsu käsittelee hienosti lasten mielikuvituksen voimaa ja sen todentuntua. Hurjia seikkailuja voi saada aikaan ihan vaan takapihalta käsin, jos on valmis kuvittelemaa. Leikeistä on myös turvallista palata tuttuun ympäristöön.

Simolan kuvitus on kuin raikas tuulahdus. Väreiltään harmonisissa kuvissa on paljon katseltavaa ja varsinkin yökuvat ovat herkullisia lasten mielikuvituksen lähdettyä lentoon vähän liiankin vauhdikkaasti. Oma lämmin ja kutsuva teltta on turvasatama pimeän yön keskellä.

Muita: Leea Simola - Siri ja vedenpaisumus

 
Isä, minä ja meri

Takakannesta: Vaikka oma isä on sosiaalinen ja vilkas voi itse olla ujo. Toisten lasten kanssa leikkimisen sijasta olisikin hauskempi häipyä koiran ja leikkiveneen kanssa omille teilleen. Etsimään kauniita kiviä. Ja tuolla, merenpinnan alla, uiskentelee hauki joka etsii tätiään, ja siellä vietetään juhlia joissa soi vaimea, ihana musiikki. Sellaisiin juhliin tarvitsee mennä vain jos itse haluaa. Ja kenties meren limaisuus ei olekaan niin vaarallista?

Vaikka Isä, minä ja meri on tuttuun tapaan tumma kuvitukseltaan, sen sivujen sisältä aukeaa kutsuvat ja hienot juhlat merenalaisessa salongissa. Simolan tapaan Frölander-Ulf on tarttunut myös lasten mielikuvitus -aiheeseen ja loihtinut varsinaisen taikamaailman, jossa kesää on mukava viettää, kun tarvitsee omaa aikaa.

Muita: Lena Frölander-Ulf - Minä, Muru ja metsä

Leea Simola - Siri ja erämaan kutsu

Myllylahti, 2018

Arvostelukappale

Lena Frölander-Ulf - Isä, minä ja meri

Teos & Förlager, 2018

Kirjastosta

M. R. Carey - Maailman lahjakkain tyttö

Hänen nimensä on Melanie. Se juontuu "mustaa tyttöä" tarkoittavasta muinaiskreikan sanasta, mutta hänen ihonsa on itse asiassa hyvin vaalea, joten nimi ei oikeastaan sovi hänelle.

Huomaan yllättäen lämmenneeni dystopia kirjoille, sillä lähiaikoina olen lukenut useammankin hyvän kirjan. Päällimmäisenä mielessä on Rick Yanceyn Viides Aalto-trilogia, joka nappasi välittömästi mukaansa huikaisevaan seikkailuun. M. R. Careyn Maailman lahjakkain tyttö on loistavaa jatkumoa tälle genrelle ja saa pohtimaan, että olenko minä muuttunut vai genre.

Takakannesta: Melanie on hyvin erityinen pikkutyttö. Joka aamu Melanie istuu huoneessaan odottamassa. Kun häntä tullaan hakemaan luokkaan, kersantti osoittaa Melanieta aseellaan samalla kun kaksi muuta sotilasta sitoo tytön pyörätuoliin. Melaniesta tuntuu, etteivät he pidä hänestä. Hän vitsailee, ettei pure, mutta he eivät naura.

Aamuisin Melanie sidotaan kiinni pyörätuoliin ja viedään luokkahuoneeseen muiden lasten kanssa, jossa heille pidetään oppitunteja. Parhaita ovat päivät, jolloin Justineau on opettajana. "-- ja hän näkee Justineaun, pyörryttävä onnentunne valtaa mielen ja hänestä tuntuu kuin hänen sydämensä liihottaisi taivaalla." Muista raakamaisista aikuisista Melanie ei pidä. Melanie ja muut lapset ovat tutkimuskohteita, sillä he kantavat maailmalla raivoavaa virusta, josta todella vähän ihmisiä on selvinnyt tarttumattomina. Melanie on erilainen kuin muut zombit. Hän kykenee ajattelemaan ja hallitsemaan itseään paremmin kuin muut.

"Viattomat arkiset esineet hämmentävät häntä hieman ja palauttavat mieleen kaukaisen ajan, jolloin riitti kun huolehti turvaseksistä ja siitä, mihin oli pysäköinyt autonsa."

Maailman lahjakkain tyttö ei ole mitään Walking Dead toisintoa (vaikka kyseisestä sarjasta tykkäsinkin), vaan siinä on ajatusta ja todella syvällisiäkin tasoja. Toki löytyy myös raakuuksia ja verta, mutta ne ovat enemmänkin sivuseikka. Henkilöt ovat hienosti rakennettuja ja zombi Melanien voisin sanoa jopa olevan inhimillinen. Jep, outo yhdistelmä. Vaikka en voi väittää tuntevani zombi-kirjoja kauheasti, uskallan todeta, että Maailman lahjakkain tyttö on niiden joukossa aivan omalla tasollaan. Tarina ja henkilöt herättävät tunteita ja kirjaa ei voi päästää hyppysistä.

Maailman lahjakkain tyttö on zombitarina jollaista ei ole ennen kirjoitettu. Se sopii mainiosti genreen sen enempää vihkiytymättömälle - tosin elokuvakannet tekevät hallaa hienolle sisällykselle. Seuraavaan dystopia nälkään taidan lukea Hävityksen tai Siilon.

★★★★½
M. R. Carey - Maailman lahjakkain tyttö

(The Girll with all the Gifts, 20)

Like, 2017

Omasta hyllystä