"Minä, Muumipeikon isä, istun tänä iltana ikkunani ääressä ja
katselen tulikärpästen tanssia pimeässä, lämpimässä puutarhassa."
katselen tulikärpästen tanssia pimeässä, lämpimässä puutarhassa."
Muumipappa kirjoittaa ylös nuoruusvuosien muistelmiaan ja lukee siitä välillä valmiita lukuja Muumipeikolle, Nuuskamuikkuselle ja Nipsulle. Kaikki alkaa siitä, kun sanomalehdistä tehty paketti löytyy löytölasten kodin portailta. Siellä makaa tietysti Muumipappa, joka siihen aikaa oli vain yksinkertaisesti pelkkä muumi. Löytölasten kotia pitävä hemuli pitää tiukkaa kuria. "Talo oli niitä [muumilapsia] täynnä, kaikki yhtä vakavia ja siistejä, sillä hemuli pesi meitä ikävä kyllä useammin kuin antoi meille suukkoja." Muumipappa pakenee ankeita oloja ja tutustuu Fredriksoniin sekä Nipsun isään Hosuliin ja Nuuskamuikkusen isään Juksuun. Fredriksonin Merenhuiske-laivalla urheat nuorukaiset kokevat huimia seikkailuja ja tapaavat itse kuninkaankin.
Muistan, että aikoinaan kirjassa oli yllättävintä erilaiset sukulaissuhteet, joista ei sitä ennen ollut mitään aavistustakaan kuten se, että Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy ovat sisaruksia, molempien äiti on Mymmeli. Tämänkertaisen lukukerran yllätyksen tarjosi kuitenkin Muumimamma:
Enpä tiedä menisikö enää läpi nämä kaikki kirjan jutut. 😎 Animaatiosarja on lapsuudesta edelleen niin hyvin mielessä, että kaikki oli ennestään tuttua ja muistin etukäteen tapahtumat. Muumipapan urotöiden myötä tutustutaan moneen hahmoon kuten suosikkiini tahmatassuun. Käväiseepä näyttämöllä mörkö ja maailman suurin eläin drontti, joka vahingossa astuessaan jonkun päälle, kustantaa tälle kiltisti hautajaisetkin - lohduttavaa.
Muumipapan urotyöt on ollut lemppareitani, mutta nykyään alan kallistua ehkä erään toisen Tove Janssonin kirjan kannalle, katsotaan tarkemmin sitten kun saan nämä kaikki luettua uudelleen. Tämä on kuitenkin tapahtumarikas ja hauskan mahtipontinen muistelmateos - olenkin aina pitänyt Muumipappaa mahtipontisena ja nuoruuteen haikailevana hahmona.
Muistan, että aikoinaan kirjassa oli yllättävintä erilaiset sukulaissuhteet, joista ei sitä ennen ollut mitään aavistustakaan kuten se, että Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy ovat sisaruksia, molempien äiti on Mymmeli. Tämänkertaisen lukukerran yllätyksen tarjosi kuitenkin Muumimamma:
- Älä anna hänen polttaa! Nipsu huusi. Hemulin täti sanoo, että
siitä saa vapisevat käpälät, keltaisen kuonon ja kaljun hännän!
siitä saa vapisevat käpälät, keltaisen kuonon ja kaljun hännän!
- No
no, Muumipeikon äiti sanoi. Hän on polttanut koko elämänsä ajan,
eivätkä hänen käpälänsä silti vapise eikä hän ole kaljuhäntäinen tai
keltainen. Kaikki hauska on hyvää vatsalle!
eivätkä hänen käpälänsä silti vapise eikä hän ole kaljuhäntäinen tai
keltainen. Kaikki hauska on hyvää vatsalle!
Enpä tiedä menisikö enää läpi nämä kaikki kirjan jutut. 😎 Animaatiosarja on lapsuudesta edelleen niin hyvin mielessä, että kaikki oli ennestään tuttua ja muistin etukäteen tapahtumat. Muumipapan urotöiden myötä tutustutaan moneen hahmoon kuten suosikkiini tahmatassuun. Käväiseepä näyttämöllä mörkö ja maailman suurin eläin drontti, joka vahingossa astuessaan jonkun päälle, kustantaa tälle kiltisti hautajaisetkin - lohduttavaa.
Muumipapan urotyöt on ollut lemppareitani, mutta nykyään alan kallistua ehkä erään toisen Tove Janssonin kirjan kannalle, katsotaan tarkemmin sitten kun saan nämä kaikki luettua uudelleen. Tämä on kuitenkin tapahtumarikas ja hauskan mahtipontinen muistelmateos - olenkin aina pitänyt Muumipappaa mahtipontisena ja nuoruuteen haikailevana hahmona.
_____________________________________
★★★★★
Tove Jansson - Muumipapan urotyöt
(Muumipappans bravader, 1963)
Wsoy, 1991
Uudelleen luettua -haaste
Ajattomia satuja ja tarinoita
Uudelleen luettua -haaste
Ajattomia satuja ja tarinoita
Omasta hyllystä
