Muistan joskus aikaisemminkin bloggauspinon kasvaneen liian suureksi, mutta koska nyt se uhkaa viedä puolet pöydästäni pitää minun kiristää selvästi tahtia. Helpotan siis itseäni ja mielenrauhaani tällä miniarviopostauksella, johon niputan viimeksi lukemani neljä romaania - tämän jälkeen pinossa onkin odottamassa vain sarjakuvia.
Joel Dicker - Baltimoren sukuhaaran tragediaRomaani kertoo Totuus Harry Quebertin tapauksesta tutusta kirjailija Marcus Goldmanin, josta kirjan julkaisemin jälkeen on tullut kuuluisa mies. Baltimoren sukuhaaran tragedia palaa kirjailijan lapsuus- ja nuoruusvuosiin. Marcuksen perhe ei ollut varakas, joten kesät Baltimoren sukuhaaran Goldmanejen kanssa heidän kesäasunnollaan Hamptonissa ovat jääneet miehen mieleen onnellisina aikoina. Aika tuntuu melkein kullanneet muistot, kunnes hän muuttaa uuteen taloon Floridassa mielessään uuden romaanin kirjoittaminen. Siellä Marcus karkurikoiran avulla törmää lapsuudesta tuttuun Alexandraan, joka herättää muistot eloon ja saa hänet viimein pohtimaan mikä kaikki johti tuohon suureen Tragediaan.
"Tragedioita ei voi välttää. Eikä niillä loppujen lopuksi ole paljon merkitystä. Tärkeintä on se, että miten pääsemme niiden yli."
Kirjaa ei voi olla vertaamatta Joel Dickerin edelliseen ja siinä vertailussa uusin jää jalkoihin. Vaikka molemmat ovat olleet tiiliskiviä, niin tämän kohdalla olisin kaivannut tiivistämistä, mikä olisi voinut tehdä samalla tunnelmastakin tiheämpää. Mutta ahmittava oli Baltimoren sukuhaaran tragediakin.
***
(Le livre des Baltimore, 2015)
Tammi, 2016
Kirjastosta
✚ ✚ ✚
Katharine McGee: Tuhat kerrosta - Huipulla (#2)New Yorkin Manhattanilla draama jatkuu 1000-kerroksisessa pilvenpiirtäjässä. Vaikka eletään vuotta 2118, eivät rakkaus tai juonittelut ihmisten välillä ole kadonneet mihinkään. Ensimmäisestä osasta tutut hahmot seikkailevat myös tässä osassa lukuunottamatta yhtä traagisen kohtalon kokenutta. Uutta verta tuo mukanaan Heartbreakers-elokuvan kaltainen äiti-tytär kaksikko, joka etsii hyväuskoisia miehiä huijattavakseen. En ollut erityisen innostunut kylmäkiskoisesta Calliope-tyttärestä, joka tuli tuomaan draamaa Atlasin ja Averyn välille. Sen sijaan olin ilahtunut Ledan ja Wattin väleistä, joita ei ainakaan alkuun voinut sanoa lämpimiksi. Hahmokehitystä siis tapahtuu ja ensimmäisen kirjan lopussa tornin huipulla tapahtunut tapaus vaivaa kaikkien paikalla olleiden mieltä. Huipulla-kirjassa syntyy siis yllättäviä parivaljakoita, jotkut hautovat kostoa ja toiset joutuvat tekemisiin menneisyytensä kanssa.
***½
(Dazzling Heights, 2017)
Otava, 2018
Kirjastosta
✚ ✚ ✚
Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa (#8)
Aika neiti Bodycoten maineikkaassa tyttökoulussa Kanadassa on Flavia de Lucen osalta loppu. Hän matkustaa Atlantin yli takaisin kotiinsa Englannin maaseudulle. Kaikki ei ole kartanossa ennallaan, sillä Flavian isä on joutunut sairaalaan eikä pysty ottamaan vieraita vastaan heikon tilansa tähden. Ahdistusta lievittämään Flavia sotkeutuu kuin tilauksesta erakoituneen puunveistäjän kuolemaan.
Pidän niin paljon Flaviasta ja hänen pettämättömistä elämänohjeistaan, joten olen ahditunut siitä, että taas lukeminen tökki! Koin saman viidennen osan kanssa, mutta sen jälkeen ehdin olla jo helppottunut, että tästä se ylämäki taas jatkuu. Kunnes taas tuli töyssy matkaan. Seuraava osa, On hieno paikka haudan povi, ilmestyy jo syksyllä ja sen verran kun siitä tiedän, niin onhan sekin pakko lukea!
"On eräs ihmistyyppi, jolle suljettu ovi on haaste - kutsu toimintaan, käsky suorastaan - ja minä olen sellainen ihminen. Suljettu ovi on enemmän kuin arvoitus, joka vaatii ratkaisua: se on loukkaus. Isku kasvoille."
***
(Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd, 2017)
Bazar, 2018
Arvostelukappale
✚ ✚ ✚
Sarah Waters: YövartioTakakannesta: Toisen maailmansodan aikaiseen Lontooseen sijoittuva tarina seuraa neljän lontoolaisnuoren elämää. Sodan aikana ambulanssikuskina toiminut Kay vaeltelee Lontoon kaduilla miehen vaatteissa. Helen on omistushaluinen tyttöystävänsä Julian suhteen. Glamourtyttö Vivillä on onneton suhde naimisissa olevaan sotilaaseen. Nuoren Duncanin näennäinen viattomuus peittää alleen kamppailun sisäisiä demoneja vastaan. Sota muokkaa ihmisiä ja saa aikaan erikoisia kohtaamisia...
Tunnelmaltaan kirja on synkkä ja ankea, mutta toisaalta mitäpä muutakaan sota-aika olisi. Ihmiset pelkäävät pommituksia ja ambulanssikuskit voisivat olla töissä 24/7. Sarah Watersille ominaiseen tapaan Yövartio käsittelee myös seksuaalivähemmistöjä toisen maailmansodan aikaan, jolloin kaikki piti pitää visusti salassa.
Enkä juuri tuo lohduttomuus sai aikaan sen, etten viihtynyt Yövartion parissa niin hyvin kuin olin etukäteen ajatellut. Lukutahtikaan ei ollut nopea, vaan luin tätä pieninä annoksina. Lopun kiihtyvä tempo sopi sen sijaan lukurytmiini paremmin. Kirja kulkee kronologisesti vuodesta 1947 vuoteen 1941, joten alun jälkeen lukija tietää mihin lopputulokseen ollaan päädytty, mutta hän ei tiedä sitä miten siihen tilanteeseen on jouduttu. Tapahtumasarjat avautuvat vasta kirjan edetessä - oikeammin vasta aivan lopussa. Odottaa siis saa. Jonkin aikaa.
Yövartio on kolmas lukemani kirja Sarah Watersilta ja tämänkin jälkeen pidän edelleen Silmänkääntäjää hänen parhaimpanaan tähän mennessä. Toki Parempaa väkeä odottaa vielä hyllyssä ja toivoisin kovasti, että myös hänen aikaisempikin tuotanto käännettäisiin suomeksi.
***
(The Night Watch, 2006)
Tammi, 2007
Omasta hyllystä
