Frank Miller - Sin City #5 ja #6

On tiettyjä velkoja, joita ei pysty maksamaan koskaan takaisin.
Ja Gailille minä olen pystyssä sellaisen. Sitä paitsi minulla oli
myös omat syyni ottaa tämä keikka. Helvetti soikoon, minä olisin
lähtenyt vapaaehtoisesti, jos ne eivät olisi ehtineet pyytää ensin.

Sarjakuvahaaste muistutti minua oivallisesti siitä, että Sin City -albumeiden lukeminen on vielä kesken. Se asia on kuitenkin äkkiä korjattu.

Perhearvot
Dwight selvittää kuppilassa tapahtunutta murhaa seuranaan varjon lailla liikkuva vajaa puolitoista metriä pitkä mestarisalamurhaaja Miho. Viisaat tietävät edellisistä osista varoa rullien päällä liikkuvaa hentoista naista, mutta kaikille se ei ole selvää - vielä. Tosin silloin on jo liian myöhäistä. Baaritiskillä iskemänsä naisen avustuksella Dwight kuulee väkivaltaisesta välienselvittelystä ja pääsee mafiajärjestön johtajan kannoille. Keltaisen äpärän kaksospojat Benny ja Lenny ovat palanneet mukaan tarinaan hengissä, eivätkä he ole antaneet ampumista anteeksi Dwightille.

Perhearvot ei noussut kärkikastiin, sillä juoni ei tällä kertaa ollut niin intensiivinen kuin olen tottunut Frank Milleriltä näkemään. Juoni oli liian peruskauraa, eikä Dwightyllä samalle tasolle kuin vaikkapa Marv. Sarjakuvalla on kuitenkin hetkensä.




Viskiä, vaaroja ja vamppeja
Albumi pitää sisällään yksitoista Sin City tarinaa, joista kahdessa on mukana ehdoton lempparini Marv, jonka perään haikailinkin edellisen osan kohdalla. Kovanaama, joka pelastaa pikkutytöt ja naiset pulasta. Hän palaa parin tarinan verran haikailemaan Nancyn perään ja laittamaan pahismiesten naamat uuteen uskoon. Dwight, Benny ja Lennykin saavat hekin oman hetkellisen valokeilansa. Kolmen tarinan verran saamme seurata itseään Sinisilmäksi kutsuvan palkkatappajan edesottamuksia, kun hän viettelee miehiä ja sitten tekee näiden elämästä lopun.

Tuntuu hullulta sanoa, että en pidä väkivaltaisista kirjoista, mutta jostain syystä Sin City vetää yhä uudelleen puoleensa. Sankareillekaan ei ole aina luvassa onnellista loppua - tai no eivät he varsinaisesti kai sankareita ole, ehkä hyvällä asialla ja moraali hieman korkeampi kuin muilla, mutta voiko tappaja olla hyvis? Miehet ovat kautta linjan ronskeja ja vahvoja, jotka silmää räpäyttämättä murtaisivat niskasi, mutta naiset ovat heidän heikko kohtansa. Sarjakuvan naisetkin ovat vähintään yhtä katalia, sillä he käyttävät hyväkseen viatonta ulkonäköään pitäen teroitetut kyntensä pois näkyvistä, kunnes on aika iskeä päin hyväuskoisen seuralaisen näköä.

Teemat pyörii paljolti takaisinmaksun, koston ja "paha saa palkkansa" aiheiden ympärillä. Vääryydet on korjattava ja moraalittomia rikollisia on rangaistava. Sin Cityssäkin pätee lait, mutta ne vain sattuvat olemaan hyvin erilaisia kuin muun maailman. Varsinkin Viskiä, vaaroja ja vamppeja (karmea nimi) -albumissa kuvitusjälki on upeaa, joka pelaa tuttuun tapaan vain mustalla ja vähällä määrällä valkoista. Dyynamisia ruutuja. Ainoastaan muutamissa tarinoissa on nähtävissä väriä ja nekin vain naisten päällä. Elämän ainoat väripilkut 😃 Enää on yksi albumi lukematta tätä sarjaa ja sitten pitää etsiä jotain muuta synkisteltävää.

Frank Miller - Sin City:
Perhearvot #5 (Family Values, 1997)
Viskiä, vaaroja ja vamppeja #6 (Booze, Broads & Bullets, 1999)

Like
Kirjastosta

Sin City -sarja
Keltainen äpärä (#4)
Kohtalokas tappo (#3)
Kaiken takana on nainen (#2) +elokuva

Frank Miller - Sin City (#1)

Helvetillisen kuuma yö.
Kaikki on yhtä tahmaa.

kirjan alku

Kauhean fiksussa järjestyssä tuli nämä albumit luettua, mutta sille on syynsä. Ykkösosaa ei kirjastoissa ollut, joten jouduin sen jättämään välistä. Nyt albumi suorastaan käveli vastaan ja sain tilaisuuden lukea mistä kaikki alkoi.

👊💥

Sin City. Rankaa kuin ruoska 

ja kuiva kuin ruutitynnyri. 

Rakkaus käy polttoaineeksi 

ja nyrkkeilyherkällä Marvilla on tikut. 

Antaa palaa!

👊💥

Karski, massiivisen ja ruman ulkomuodon omistama Marv herää yhden yön juttunsa vierestä, joka osoittautuukin kuolleeksi. "Piru vieköön, kuka sinä olit Goldie ja kuka halusi sinun kuolevan? Kuka sinä olit paitsi armon enkeli joka tarjosi kaksinkertaiselle kurjimukselle hänen elämänsä yön" Poliisit ovat samalla hetkellä Marvin jälijillä kun hän päättää, että hänen enkelinsä tappaja saa maksaa, eikä Marv aio pitää matalaa profiilia.

Marv on mainio hahmo. Hän on kovanaamainen, eikä välttele tappeluja, mutta rajansa ja periaatteensa on hänelläkin: naisia hän ei esimerkiksi suostu hakkaamaan. Tappaja jolla on omatunto. Mahtavaa.

"Helvetti? Et sinä tiedä mitä helvetti on. Kukaan ei tiedä. Ei helvetti ole sitä kun joutuu hakatuksi tai viilletyksi tai raahatuksi jonkun homojuryn eteen. Helvetti on sitä kun herää jokaikinen kirottu aamu eikä edes tiedä miksi on täällä. Miksi yleensä hengittää."

Goldien tapon jälkeen Marville on hyvin selvää, miksi hän on täällä ja mitä hänen pitää tehdä. Frank Miller oli suunnitellut tarinan 48-sivuiseksi, mutta se lähti lapasesta kiitos kuulemma Marvin. Albumit ovat itsenäisiä, mutta jonkin verran samoja hahmoja niissä esiintyy, joten suosittelisin kuitenkin lukemaan järjestyksessä. Paraskin puhuja, kun allekirjoittanut tosiaan jätti kylmästi tämän ykkösosan välistä, kun ei malttanut sitä alkaa metsästää.

Sin City sarja on lukemisen arvoinen, jos vain väkivaltaa sietää. Dialogi on terävää ja nautittavaa ja Millerin kynänjälki todella näyttävää. Tämän parempaan mustavalkokuvitukseen en ole törmännyt. Varsinkin nuo sadekuvat ovat niin upeasti tehtyjä. Tämän jälkeen pomppaan jatkamaan lukemista aikajärjestyksessä eli viidesosa odottaa!

_______

★★★★½
Frank Miller - Sin City

(Sin City, 1992)

Like, 2006

Omasta hyllystä

Sin City -sarja
Sin City: The Hard Goodbye
Sin City: Kaiken takana on nainen (#2) +elokuva
Sin City: Kohtalokas tappo (#3)
Sin City: Keltainen äpärä (#4) +elokuva

Frank Miller - Sin City: Kohtalokas tappo (#3), Keltainen äpärä (#4) +elokuva

Ihastuin kovasti vastoin odotuksia Sin Cityyn, joten samantien jatkoin sarjan parissa eteenpäin. Lukuun tulivat loogisesti albumit 3 ja 4, joista on tehty ensimmäinen Sin City -leffakin.

Kohtalokkaassa tapossa päähenkilönä on jälleen Dwight McCarthy, joka ajaa tyttöystävänsä Shellien exän, väkivaltaisen Jackie-Boyn, pois naisen asunnosta, sillä tällä on tapana hakata Shellietä. Sen jälkeen pieni takaa-ajo johdattaa Jackie-Boyn, poliisit ja Dwightin suoraan Vanhaan kaupunkiin, jossa vallitsee aivan omat lakinsa ja jonne poliiseilla ei ole asiaa. Väkivaltaisen selkkauksen ja pienen erehdyksen seurauksena Vanhaan kaupungin tytöt ovat suuressa vaarassa. "Tämä merkitsee sotaa. Kadut tulevat virtaamaan verenpunaisina. Naisten verta. Ja vain siksi että eräs sika veti muutaman paukun liikaa." Menneisyys velvoittaa Dwightin keksimään keinon, jolla vahinko voidaan välttää.
 

Tämä kolmas albumi ei ole lempparini, sillä juoni ei ole niin kummoinen muihin verrattuna ja väkivalta alkaa mennä vähän liian yli. Loppukin oli jotenkin puistattava. Pidän edelleen Vanhan kaupungin tyttöjen itsevarmasta meiningistä ja pelottomuudesta taistella. He näyttävät jopa Dwightille miten homma hoidetaan.

Sin City: Kohtalokas tappo

Keltaisessa äpärässä poliisin hommista eläkkeelle jäämässä oleva John Hartigan on päättänyt viimeisenä työpäivänään pelastaa pienen tytön mielipuolisen pedofiilin kynsistä, joka vaikutusvaltaisen kuvernööri Roark isänsä vuoksi ei ole vielä jäänyt kiinni ja tuskin tulee koskaan jäämään. Alkaa kostonkierre, kun kaksi omiaan puolustavaa miestä ottaa yhteen.

Mutkia matkaan tuo Hartiganin sydänvika, joka viivyttää häntä kohtalokkaissa paikoissa. Tarinana tämä on yksi lemppareitani. Kuinka jotkut ihmiset ovat vielä niin oikeudentajuisia ja laittavat henkensä peliin toisen vuoksi. "Vanha mies kuolee, pieni tyttö elää. Reilu vaihtokauppa." Iso korsto ottaa turpiinsa, jotta pikkutyttö saisi pitää lapsuutensa. Mitä tässä enää voi sanoa. Hiljaiseksi vetää. Sin Cityssä meininki on aina kovaa ja rajua, mutta toisten puolesta vääryydet oikaistaan ja omien puolta pidetään. Vaikka henki lähtisi. Päähenkilöt tosin vaikuttavat välillä ihmeen kuolemattomilta. Mitä nyt paristakymmenestä luodista rinnassa. Pikkujuttu.

Tähän mennessä albumit ovat olleen mustavalkoisia, mutta Keltaisessa äpärässä väripilkkuna nähdään - yllätys yllätys - keltainen, jonka värisenä itse keltainen äpärä esiintyy. Todella kuvottava ilmestys koko tyyppi.

Sin City: Keltainen äpärä

Sin City -elokuva

Elokuva pohjautuu Sin City -sarjakuviin 1, 3 (Kohtalokas tappo) ja 4 (Keltainen äpärä). Tällä kertaa tuntui vahvasti siltä, että oli liian monta rautaa tulessa. Tajuan sen, että elokuvassa on kolme erillistä tarinaa, mutta juuri niiden suuri määrä ja yksi kerrallaan esittäminen sai elokuvan tuntumaan paljon pidemmältä ja keskittyminen herpaantui. Tätä en kuitenkaan kokenut elokuvan toisen osan kanssa, vaikka siinäkin oli kerrottu kaksi erillistä tarinaa.

Sin City on iljettävämpi, toista osaa pidin lähinnä tyylikkäänä. Vähän siis meni maku. Tämä ei tuntunut myöskään niin loppuunhiotulta, mikä on aika ymmärettävää, sillä elokuvien välissä on ehtinyt aikaa kulua melkein kymmenen vuotta. Siitä en siis tätä elokuvaa turhia rokottanut.

Ja sitten näyttelijöihin... Toisessa osassa ei ollut juurikaan valittamista, mutta tässä on. Clive Owen on aivan liian nätin näköinen Dwightiksi ja hänen roolinsa ottaa onneksi toisessa osassa haltuun paljon sopivampi valinta eli Josh Brolin. Sarjakuvat lukeneena rooleihin todellakin kaipaa isoja, leveäharteisia miehenköriläitä, joten jopa Bruce Willis näytti liian pieneltä heihin verrattuna. Hyvänä esimerkkinä Mickey Rourke, joka on edelleen nappivalinta Marvin-rooliin, ihastuin häneen jo viime kerralla♥ Pitää lopuksi mainita Elijah Woodin 'viilee' rooli erittäin häiriintyneenä nuorena miehenä.

Toisesta osasta siis pidin, mutta tämä ykkösosa ei saanut hihkumaan riemusta. Ehkä oli siis onni, että katsoin ne tässä päinvastaisessa järjestyksessä.

_______

Frank Miller - Sin City #3: Kohtalokas tappo

(Sin City: The Big Fat Kill, 1995)

Like, 1995

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

Frank Miller - Sin City #4: Keltainen äpärä 
(Sin City: That Yellow Bastard, 1996)

Like, 1996

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★½

Sin City (2005) 
Rikos / Trilleri

Ohjaus: Frank Miller, Robert Rodriguez
Näyttelijät: Mickey Rourke, Clive Owen, Bruce Willis, Jessica Alba

Tähtiä: ★★½

Muita postauksiani:
Frank Miller - Sin City: Kaiken takana on nainen (#2) +elokuva

Frank Miller - Sin City: Kaiken takana on nainen (#2) +elokuva

"Yö on kuuma ja kuiva. Ei tuulenvärettäkään. Tällainen 
yö saa ihmiset tekemään hikisiä, salaisia juttuja."

kirjan alku

Frank Millerin ensimmäistä Sin City -albumia ei löytynyt sitten mistään (!), joten matkaan lähti toinen osa: Kaiken takana on nainen. Tämän albumin luettuani kirjastosta lähti matkaan myös kaksi seuraavaa osaa ja niistäkin tehty leffa onkin valmiiksi digiboxissa odottamassa.

Sin City on täynnä synkkää draamaa ja sitäkin synkempiä naisia, joista synkin ja ikimuistoisin on Ava Lord. Eräs mies tuntee pimeyden muita paremmin: Dwight tekisi mitä tahansa päästääkseen irti elämänsä harmaasta helvetistä. Tunteakseen poltteen. Vielä kerran. Mutta Dwight ei aio enää koskaan laskea sisäistä petoaan vapaaksi... vaan miten käy, kun Ava kutsuu? Takakansi

Hän puhuu puhumistaan.

Ja kuin idiootti minä vain kuuntelen.

Ava.

Piru.

Pitäisi käskeä Avan painua helvettiin. Sen sijaan ajan partani 

vaikkei tarvitsisi ja ilmestyn paikalle 20 minuuttia etuajassa.

Dwight ja Ava

Millerin roisi tyyli miellyttää ja hänen mustavalkoiset piirroskuvansa ovatkin kerrassaan upeita. Viivojen tekemisen sijaan Miller leikkii enemmän kokonaisilla pinnoilla ja kuvat muodostuvatkin täysin vain mustista ja valkoisista alueista. Hänen luoma sarjakuvamaailma on kiehtova: isoja, tappeluiden kovettamia miehiä ja kerrankin naiset ovat vahvoja, jotka eivät todellakaan jää miesten apua odottamaan, vaan hoitavat homman ihan keskenään - ja oikeastaan hehän suvereenisti miehiä pyörittävät, vaikka aika ajoin rakkaus saattaa kumman tahansa sukupuolen edustajan sokaista. Naisten hallitsemalle Vanhan kaupungin kujille ei edes poliiseilla ole asiaa, siellä pätee aivan omat lait. Womanpower!

Dwight on aikamoinen antisankari, kuolemattomalta vaikuttava kovaluu, jolle naiset ovat heikko kohta - tai ainakin yksi tietty. Siksi hän albumissa alunperin hankaluuksiin joutuukin. Sisimmältään aikamoinen herkkis, voisin näin ollen olettaa. Meno on hurjaa ja väkivaltaista, mutta ei häiritsevissä määrin edes minun mittapuussani, vastapainona tässä on niin paljon kaikkea muuta. Hyvänä vertailukohtana on vaikkapa Mark Millarin Kick-Ass, jossa väkivalta meni makuuni yli ja siitä tuli enemmänkin itsetarkoitus. Juonesta viis, kunhan suolenpätkät lentelee. Sin Cityn mustavalkoisuus auttaa myös siihen, ettei jatkuvasti tarvitse katsella punaisella värittyneitä ruutuja, kun veri lentää ja päät irtoilee. Albumia lukiessa pääsee myös yllättymään, juoni on rakennettu koukuttavasti.

Teksti oli symbioosissa kuvien kanssa ja vieläpä hyvin laadukkaan tuntuista. Erittäin hyvin kirjoitettu, wautsi! Yleensä keskityn enemmän kuviin ja teksti vain hieman täydentää ja selittää. Tällä kertaa molemmilla oli suuri merkitys ja ne oli taidolla tehty. Sopiva sattuma, että juuri lukemassani 50 kirjaa - 50 elokuvaa -oppaassa oli esitelty mm. Sin City ja siinä mainittiin albumeiden saaneen vaikutteita Mickey Spillanen kirjoista (Suutele minua, julmuri). Pitänee tuohon tutustua. Omaan hyllyyn koko Sin City -sarja pitäisi saada.

Sin City: A Dame to Kill For -elokuva
Elokuva perustuu kahteen ensimmäiseen Frank Millerin Sin City -sarjakuvaan, joten leffassa liikutaan Dwightin (Josh Brolin) ja Johnnyn (Joseph Gordon-Levitt) näkökulmien välillä, jotka vievät tarinaa omalta osaltaan eteenpäin sen kummemmin itse kohtaamatta.

There is no justice without sin

Koko elokuvan mustavalkotyyli perustuu suoraan albumeihin ja varsinkin kohtauksissa missä veri lentää on hyödynnetty hienosti sarjakuvatyyliä ja sitä on muutenkin mukana siellä täällä; Tuo todella kivaa fiilistä ja saa varsinkin nuo taistelukohtaukset näyttämään hienoilta, eikä liian rajuilta. Visuaalisesti siis hyvin näyttävää jälkeä, jota mielellään katsoi ja ainakin nämä Sin City-elokuvat erottuvat valtavirrasta! Elokuvassa oli lisäksi herkkupaloina pieniä väriläiskiä muuten niin mustan yleisilmeen rinnalla kuten Eva Greenin näyttelemän Avan vihreänä kiiluvat silmät. Nuo pienet, mutta harkitut yksityiskohdat toimivat suurimmilta osin, toisaalta kohtaukset, joissa vain yksi ihminen oli kokonaan värillinen näytti oudolta ratkaisulta.

Uskollisesti leffa seuraa sarjakuvan jalanjäljissä ja tunnistin jopa joitain lauseita, jotka suunnilleen sellaisinaan on otettu sarjakuvan sivuilta. Näihin suuriin yhtäläisyyksiin vaikuttaa varmaan suuresti, että leffan on käsikirjoittanut ja osaksi ohjannut itse Frank Miller. Hän ja leffan toinen ohjaaja Robert Rodriguez vilahtavat itsekin elokuvassa, hyvin nopeasti.

Nancy: Looks like trouble.
Marv: Looks like Christmas.

Leffa etenee vauhdikkaasti, tylsää ei voi tulla. Varsinkaan kun kokoon on saatu kasa taitavia näyttelijöitä, tosin valitettavasti olen nähnyt Joseph Gordon-Levittin tätä ennen liian hempeissä rooleissa osatakseni ottaa häntä heti tosissani. Kaiken kaikkiaan varsin onnistunut filmaus.

_______

Frank Miller - Sin City: Kaiken takana on nainen

(Sin City: A Dame to Kill For, 1993)

Like, 2014

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★½

Sin City: A Dame to Kill For

Rikos / Trilleri, 2014

Ohjaus: Frank Miller, Robert Rodriguez

Näyttelijät: Mickey Rourke, Jessica Alba, Josh Brolin, Eva Green, Joseph Gordon-Levitt
Tähtiä: ★★★★