Lewis Carroll - Liisan seikkailut peilimaailmassa +elokuva

"Ainakin se oli varmaa, että valkoinen 
kissanpoika ei ollut sotkenut kerää."

kirjan alku

Liisan seikkailut peilimaailmassa on jatko-osa Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -kirjalle. Siinä ensimmäisestä osasta tuttu Liisa menee takan yllä olevan pelin läpi peilitaloon ja kohtaa jälleen kaikenlaista kummaa. Peilimaailmassa asiat tapahtuvat väärinpäin: ensin vuodetaan verta ja kiljutaan, sitten vasta neula pistää ja jos haluaa vastaantulijan luo, on lähdettävä kävelemään toiseen suuntaan.

Nurinkurinen Ihmemaa tarjoaa monenlaisia henkilöitä ja aina vain absurdimpia tapahtumia. Luin tarinan John Tennielin alkuperäiskuvituksella ja hänen piirroskuvansa toivat oman lisävärin tarinaan. Lempparini olivat ehdottomasti Tittelityy ja Tittelitom sekä kamala tarina Mursusta, Nikkarista ja Ostereista.

Kirja on hupaisaa, päätöntä luettavaa - sarja erillisiä sattumia ja kummallisia hahmoja - ja sen kielellinen leikki on ilottelevaa. Vakavamieliset pysykää kaukana tästä lastenkirjasta!

"- Hukkasin polkuni, hän sanoi.

- Kuinka sinä voit puhua polustasi, kun kaikki polut täällä ovat minun? sanoin Kuningatar. - Ja kuka on antanut sinulle luvan tulla hukkaamaan niitä minun puutarhassani? Sitten hän lisäsi ystävällisemmin:

- Niiaa kun ajattelet, se säästää aikaa."

Liisan seikkailut peilimaailmassa -elokuva

Elokuvakin on tietysti jatkoa Liisa Ihmemaassa -elokuvalle ja se jatkaa Liisan tarinaa. Tässä vaiheessa Liisalla (Mia Wasikowska) on jo työ merikapteenina isänsä vanhalla aluksella, mutta nyt tulevat tutkimusmatkat ovat vaarassa. Peilin kautta Liisa pääsee takaisin Ihmemaahan ja vanhojen ystäviensä luokse. Kaikki ei kuitenkaan ole entisellään, sillä Hatuntekijä (Johnny Depp) on linnoittautunut kotiinsa käyttäytyen oudosti. Pelastaakseen Hatuntekijän Liisan on matkustettava ajassa taaksepäin.

Todella hankala verrata kirjaa ja elokuvaa keskenään, sillä käytännössä kirjalla ja elokuvalla ei ole mitään tekemistä keskenään. Muutama elementti (peilistä läpi meneminen, shakkinappulat) on kirjasta napattu, mutta siihen se jääkin. Pidänkin näitä ennemminkin erillisinä teoksina. Hyvä lisäys näyttelijöihin oli Aika, jota esitti Sacha Baron Cohen. Visuaalisuus on edelleen kohdillaan, mutta kokokaisuus jätti kylmäksi.

Kirjan 7-vuotiaalle Liisalle on pistetty ikää lisää jonkin verran, käyhän hän jo töissä. Peilimaailman nurinkurisuudet on nekin heitetty romukoppaan (olisi saattanut olla hauska lisä, tiedä häntä), eikä mitään hullunkurisuuksia ole säilynyt. Elokuvassa on kyllä selkeä juoni, jopa hyvin suoraviivainen, tai no voiko aikamatkustus kovin suoraviivaista olla, anyway, juoni tuppaa olemaan liiankin arvattava ja kliseinen. Ja voi nyyh mikä loppu (sarkasmia).

Vanhempien elokuvien ystäville suosittelen vuonna 1999 tehtyä Liisa Ihmemaassa -elokuvaa.  

_______

Lewis Carroll - Liisan seikkailut peilimaailmassa

(Through the Looking Glass, 1872)

Gummerus, 1996
Kuvat: John Tenniel

Kirjastosta
Tähtiä: ★★★½

Liisan seikkailut peilimaailmassa (2016)
Seikkailu / Perhe / Fantasia
Ohjaus: James Bobin
Näyttelijät: Mia Wasikowska, Johnny Depp, Helena Bonham Carter 

Tähtiä: ★★★

Roald Dahl - Jali ja suklaatehdas

Jali ja suklaatehdas - Roald Dahl
(Charlie and the Chocolate Factory, 1964)

Otava, 2005

Kirjastosta

"Tässä ovat Jalin isän vanhemmat, isoisä Justus ja isoäiti Justiina."

kirjan ensimmäinen lause

Pienen kaupungin suklaatehtaassa työskenteli tuhansia ihmisiä herra Vonkan alaisena, kunnes kaikki työntekijät saivat potkut. Tämän Vonka joutui tehdä toisten tehtaiden vakoojien vuoksi, jotka varastivat hänen suuremmoiset ideansa ja toteuttivat ne omissa tehtaissaan. Vonkan tehdas suljettiin rautaisilla ketjuilla ja paikasta tuli hylätty. Mutta kuukausien kuluttua savua alkoi kuitenkin tupruta tehtaan svupiipuista ja ihmiset ryntäsivät innoissaan paikalle luullen saavansa työpaikkansa takaisin. Portit pysyivät tiukasti kiinni, mutta koneisto oli jälleen käynnissä ja tehdas oli täynnä työntekijöitä, mutta kukaan ei tiennyt keitä he olivat. Vili Vonkan tehdas aikoi kuitenkin avata portit salaperäiseen suklaatehtaaseen viidelle onnekkaalle lapselle, jotka löytäisivät vain ensin kultaisen pääsylipun jostain ympäri maata levitetyistä suklaalevyistä.

Pitäkää kai tässä heti alkuu sanoa, että Roald Dahl ei kuulu lempikirjailijoihini lähellekään, mutta tuolla BBC:n 200 kirjan listalla näyttää olevan montakin kyseisen kirjailijan kirjaa, niin luetaanhan niitä nyt sitten oikein urakalla.

Alusta asti kaikki juonenkäänteet olivat jo tuttuja - kiitos elokuvan... Mutta silti voin sanoa tämän olevan tähän mennessä parhaita Dahlin kirjoja. Ei mitään liian kummallisia tai outoja juttuja. Juurikaan en silti muistanut mitään Umppa-Lumppien ulkonäöstä, joten oli hauskaa saada kuvitella edes jotain itse. Kirjan kun elokuvakansilla tosiaan luin, niin siitähän lasten ulkonäön heti näki. En juuri koskaan kirjaa halua elokuvakansilla lukea, mutta tässä tapauksessa halusin ehdottomasti, sillä en voi jostain syystä sietää Quentin Blaken kuvituksia, mikä sinällään on hassu juttu, kun yleensä kaikki kuvitus on plussaa, mutta ei sitä kaikesta voi pitää. Ja siitä syystä elokuvakansilla, kun kirjan nimi on Jali ja suklaatehdas eikä Sulo ja suklaatehdas (kammottava nimi!).

Suklaatehtaaseen päässeet lapset olivat aikamoisia kärjistyksiä, joka yleensä lastenkirjoissa toimiikin; oli televion orja, ahmatti, tahtonsa läpisaamiseen tottunut nirppanokka, purkkaa jatkuvasti pureskeleva tyttö sekä Jali - nälkäänäkevä kiltti poika. Itse Vili Vonka jäi etäiseksi hahmoksi, joka johtunee vain ja ainoastaan Johnny Deppin huikean persoonallisesta roolisuorituksesta elokuvassa. Eihän sellaista persoonaa voisikaan sanoiksi vangita.

Kirjassa on kaunis sanoma ja pitkin tarinaa "paha" saa palkkansa mitä hullunkurisimmilla tavoilla - ja aivan oikeutetusti. :)

Tähtiä: ★★★

Kirjailijan hauskat kotisivut:
 http://roalddahl.com