Elizabeth Kostova - Historiantutkija

"Vuonna 1972 olin kuudentoista - nuori matkustamaan 
diplomaatin mukana työmatkoilla, isäni sanoi."

kirjan alku

Pitkään on Historiantutkija minua hyllyssä vaativasti tuijottanut, mutta ei se sentään siellä ole norkoillut yhtä kauan kuin eräät muut... Elättelin toiveita saada lukea tämän ohuempana painoksena, mutta näillä mennään. Historiantutkija on Elizabeth Kostovan esikoisteos.

Eletään vuotta 1972. Kuusitoistavuotias tyttö löytää isänsä kirjastosta lohikäärmeen kuvalla koristellun salaperäisen kirjan. Pian hän saa luettavakseen kirjeitä, joissa pahoitellaan lukijan kohtaloa: hän on astunut syvälle pimeyden ja pahuuden vaikutuspiiriin.

Kirjeet ja diplomaattina toimivan isän salaileva käyttäytyminen herättävät tytössä pelkoa ja hämmennystä. Vihdoin isä suostuu kertomaan professori Rossista, joka katosi tutkiessaan merkillistä historiallista arvoitusta. Hän paljastaa seuranneensa Rossin jalanjälkiä eri puolilla Eurooppaa yhdessä professorin tyttären Helenin kanssa. Pahuuden lähde kutsui heitä selittämättömällä tavalla puoleensa, ja samalla kasvoi halu tietää siitä enemmän.

Vähitellen, mutta vääjäämättä tyttö saa kuulla Rossin, isänsä ja Helenin jäljittäneen ihmisvereen ja pimeyteen viehtynyttä hahmoa, joka on kauan sitten jättänyt taakseen elämän ja kuoleman rajan. Ensimmäisen kerran hänestä kirjoitettiin 1400-luvulla Draculana, lohikäärmeen poikana. Missä on hänen viimeinen hautasijansa? Miksi mysteeri on houkutellut puoleensa yhä uusia tutkijoita, jotka samalla asettavat henkensä suureen vaaraan? Vastaukset vaativat pahuuden kohtaamista silmästä silmään…  Takakansi

"Silloin en vielä tiennyt, niin kuin nyt tiedän, mitä hänen kesken jättämänsä lause jätti 

ilmaan - kaikki hyödyttömät sanat, menetyksen koko sanoinkuvaamattoman litanian."

Haaveilin lukiessa jonkinlaisista lyijykynäpiirroksista, joista olisi visuaalisesti nähnyt kaikki hienot historialliset paikat, joita Kostova pitkin matkaa kuvailee. Niin paljon en nimittäin ole reissanut, että tietäisin miltä ne kaikki näyttävät. Suurena yllätyksenä ei tullut, että Historiantutkijassa käsitellään paaaaljon historiaa, joka on suurin syy kirjan paksuuteen. Allekirjoittanut väsähti kaiken tietomäärän keskelle, en ole ihan niin intohimoinen historianharrastaja mitä kirja olisi vaatinut. En muista missä tämä oli (harhaisesti!) kauhukirjaksikin luokiteltu, no onhan tässä vampyyri. Ei kovin jännittävä muuten. Tai sitten tytön isän ja Helenin tutkimukset ehti puuduttaa aivot.

_______

Elizabeth Kostova - Historiantutkija

(The Historian, 2005)

WSOY, 2006
Päällys: Sanna Sorsa

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★½

Bram Stoker - Dracula

Dracula - Bram Stoker
(Dracula, 1897)

Loisto, 2001

Omasta hyllystä

"3. toukokuuta. Bistrita. Lähtö Munchenistä 1.5. klo 20.35, perillä Wienissä varhain seuraavana aamuna; tuloajan olisi pitänyt olla 6.46, mutta juna oli tunnin myöhässä."

kirjan alku

Hyvinhän tämä Projekti 12 etenee. Ainakin on tähän mennessä näiden kolmen kuukauden aikana tullut luettua vähintään yksi kirja listasta - tässä kuussa nyt tämä toinenkin odotetusti :)

Jonathan Harker matkustaa lakimiehen roolissaan Transylvaniaan hoitamaan kreivi Draculan asioita, joka on aikeissa muuttaa Lontooseen. Tämä salaperäinen asiakas asuu näennäisesti yksin synkässä linnassaan ja Jonathan alkaa tuntea olonsa epämukavaksi linnan synkkyyden ja kreivin kanssa käytyjen keskustelujen johdosta. Mies odottaa kovasti pääsevänsä takaisin kotiinsa kihlattunsa Minan luokse, mutta huomaakin olevansa vankina kreivi Draculan linnassa. Jonathan pääsee pakenemaan, mutta hänen mielensä on hyvin järkkynyt linnassa tapahtuneiden kauheuksien jäljiltä.

Jonathanin toipuessa tulee eteen uusi takapakki, sillä Minan ystävä Lucy on joutunut oudon taudin kouriin. Apuun kutsutaan toisesta maasta tohtori Van Helsing. Kaksi pistosjälkeä naisen kaulassa kertoo hänen olevan Draculan pauloissa. Lucyyn ihastuneet miehet: Quincey Morris, tohtori Jack Seward sekä Lucyn kihlattu Arthur Holmwood yhdistävät voimansa Van Helsingin kanssa pelastaakseen naisen pahan otteesta.

Romaani voisi melkeinpä olla tänä päivänä kirjoitettu, ainoastaan hieman vanhanaikaiset sanat ja lauserakenteet sekä ylidramaattisuus paljastavat teoksen todellisen iän. Ihmisten väliset vuoropuhelut olivat paikoitellen aika hulvattomia ja ajattelin niiden sopivan mainiosti näyttämölle. Ei siis ihan heti uskoisi tällä kirjalla olevan ikää yli 100 vuotta.

Ehkä kirjan lukeminen on viivästynyt juuri siksi, että tarina on tuttu niin monesta yhteydestä ja vampyyriaihe on nykyään aivan puhkikulutettu. Filmatisointeja on varmaan miljoonia (uskollisia ja ei-niin-uskollisia kirjalle), joista itse olen nähnyt vain yhden: Coppolan ohjaaman Bram Stokerin Draculan (1992). Elokuva on kuulemani mukaan kaikista uskollisin kirjalle, mikä on mielestäni hassua, sillä sekin poikkeaa hyvin paljon romaanista. Elokuvassa Draculasta on tehty moniulotteisempi hahmo, eikä hän ole puhtaasti paha. Lisäksi Draculan ja Minan välille on kehitelty romanssinpoikasta. Hyh hyh. Haluaisin vain pyyhkiä koko surkean elokuvan mielestäni!


Romaani koostuu eri ihmisten päiväkirjamerkinnöistä ja kirjeistä, joten joutuisasti edetään, vaikka olisinkin välillä halunnut lukea hieman pidempään jonkun yhden ihmisen sepostuksia. Reilusti puolen välin jälkeen alkoi pienesti puuduttaa, kun henkilöt yrittivät juonia Draculan hengiltä. Pelkkää puhetta ja teot jäivät vähemmälle. Ihan lopussa sitten jännitys viimein kohosi huiman loppuratkaisun aikana. Ihan hyvä, sillä jäi parempi kuva kirjasta :)

Raju kirja, joka on kauhuklassikko-tittelinsä ansainnut. Jännitystä ja päiden silvoista riittää. Olipa hyvä lukea tosiaan viimein tämä kirja, sillä Draculahan on se kuuluisin ja ehkäpä kaikkien vampyyrien esi-isä; kunnon paholainen. Vanha ja ryppyinen, joka janoaa häikäilemättömästi verta. Kerrassaan puistattavan mainio hahmo.

Tähtiä: ★★★★