1.12.2015

Top Ten Tuesday 9. Kamalimmat kirjat


Kaikkea mukavaa ja positiivista on tietenkin kiva listailla, mutta tänään mennään mielialan mukaan ja listaankin 10 kamalinta kirjaa, jotka olen tuskan hiki otsalla rämpinyt läpi, vaikka pahaa on tehnyt henkisesti. Todella toivon, että tähän listaan ei enää yhtään kirjaa tule lisää! Koskaan! Ikinä!
Varoitus! Sisältää aikamoisen määrän negatiivista ryöpytystä.


1. Laura Palmerin salainen päiväkirja - Jennifer Lynch
Mistä edes aloittaisin. Twin Peaks on maailmanhistorian hienoimpia sarjoja, josta ei saisi missään nimessä tehdä mitään kyhäelmiä, sillä ne ovat jo heti alkuunsa tuomittuja epäonnistumaan. Kirjassa on muutenkin kaikki pielessä: tyyli, tarina... Ajattelin ennen Laura Palmerin salaisen päiväkirjan lukemista lukea myös Dale Cooperin elämäkerran, mutta jostain kumman syystä jäi väliin...

2. Pimeyden sydän - Joseph Conrad
Tätä kuvaa hyvin yksi ainut sana: tylsä! Hohhoijaa. Voiko olla mitään näin epäkiinnostavaa. Kaiken lisäksi vielä sekavakin, sillä en muistanut jälkeenpäin enää yhtään mitään - tosin se voi kertoa siitäkin, etten juurikaan ajatuksen kanssa tätä jaksanut lukea.

3. Aksolotli - yliajo - Helene Hegemann
Nuoren kirjailijan esikoinen, jota takakannessa verrattiin Sieppari ruispellossa -kirjaan (josta muistaakseni tykkäsin), mutta Aksolotki ei saanut minua vakuutettua yhtään. En saanut tarinasta kiinni ja henkilöiden edesottamukset eivät kiinnostaneet pätkän vertaa.

4. Veren kirjat - Clive Barker
Kuvottava, raaka, eläimellinen.
Joku tietenkin tästä voi tykätä, mutta minun käsitykseni hyvästä ajanvietteestä ei ole groteskista ja käsittämättömän ällöttävästä väkivaltaviihteestä nauttiminen. Väkivaltaviihde ja nauttiminen eivät kuuluisi edes samaan lauseeseen minun suussani.

5. Veronika päättää kuolla - Paulo Coelho
Jos edellinen kirja teki luotaantyöntäväksi eläimellisellä raakuudella, niin Veronika päättää kuolla -kirjan kohdalla on kyse ällöttävästä moralisoinnista ja filosofioinnista. Kirjailijan 'minä tiedän kaiken' -asenne silittää lukijaa vastakarvaan erittäin epämiellyttävästi. Monta tilaisuutta Coelhollekin olen antanut, kunnes Alkemistin jälkeen totesin, että nyt riitti! Jä tämä päätös pitää.

6. Iskä ja Danny maailmanmestari - Roald Dahl
Olisin voinut Dahlilta ottaa tähän muutaman muunkin kirjan, sillä huumorintajumme ei sitten yhtään kohtaa, joka on varmasti suurin syy ärsytykseeni. Tiedän, että varsinkin tämän kirjan kohdalla monet ovat hyvinkin paljon eri mieltä, sillä Dahl tuntuu miellyttävän todella monia muita.

7. Kellopeliappelsiini - Anthony Burgess
Kamala opus tämäkin. Kellopeliappelsiinia lukiessa tuli ihan paha olo itselle.

8. Vapaata riistaa - Linda Howard
Koitin urheasti jokunen vuosi sitten ennen blogin aloittamista tutustua romantiikkagenreen, mutta voin sanoa että täyttä kuraa, joten kokeiluni päättyi hyvin lyhyeen. Jotkut kirjat voisi jättää ihan suosiolla kirjoittamatta. Ja silti päädyin vielä blogiaikana Sheldonia lukemaan. Virhe. En näköjään opi koskaan.

9. Neitoperho - John Fowles
Tämän postauksen käytetyin sana taitaa olla ällöttävä, joten viljelempä sitä nyt vielä vähän lisää: Erittäin häiriintynyt ja ällöttävä romaani häiriintyneestä tyypistä. Kellopeliappelsiinin lisäksi myöskin Neitoperho on aiheuttanut pahoinvointia ihan fyysisesti. Edellä mainitusta syystä Ranskalaisen luutnantin nainen on jäänyt lukematta, vaikka se varmasti parempi onkin - uskon ainakin siihen lujasti.

10. Ruutuhyppelyä - Julio Cortázar
En tajunnut sitten yhtään mitään kirjasta eli en tiedä mikä pointti oli edes jatkaa loppuun? Tai sitten olin vielä tuolloin nuori ja ymmärtämätön. En silti lähtisi lukemaan uudestaan, hyvin vaikeaselkoinen.


Kirjojen kesken jättäminen on elintärkeä taito, muuta en voi todeta näin postauksen lopussa. Itken niiden tuntien perään, jotka näiden kirjojen kanssa jouduin viettämään, sillä keksisin miljoona parempaakin tapaa käyttää ne, joten ihmiset: opetelkaa jättämään kirja kesken!

Tämä listaus teki kyllä hyvää, pääsi tunteita vähän purkamaan. Kiitos, hei ja anteeksi, jos joku on sattunut jostain kummasta syystä (en keksi yhtään hyvää syytä) tykkämään jostain yllämainitusta. Saa toki ilmiantaa itsensä, joten:

Kertokaahan omia ihokkeja tai löytyykö listaltani joku suosikkikirjasi?


Muita TTT-postauksiani
8. Suomalaiset nykykirjailijat
7. Kesäleffoja
6. Kirjat jotka oli PAKKO ostaa... Mutta ovat silti lukemattomina hyllyssä
5. Kirjailijat joihin en ole vielä tutustunut
4. Sarjat jotka aloittaisin mutten ole vielä ehtinyt
3. Hienoimmat kirjablogien ulkoasut
2. Nuoruuteni kirjasarjat
1. Suosikkikirjat

8 kommenttia:

  1. Itselleni kamalin kirja on Anu Kaajan Muodonmuuttoilmoitus. Se on yksinkertaisesti sairas. Kellopeliappelsiinin aion joskus lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainitsemastasi kirjasta en olekaan aikaisemmin kuullut, mutta ehkä hyvä niin - ja onnea Kellopeliappelsiinin kanssa :D

      Poista
  2. Aksolotlia aloitin kerran, mutta se jäi kesken. Petri Karran Haarautuvan rakkauden talo ei kerta kaikkiaan iskenyt, vaikka elokuva oli ihan viihdyttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihmettele. Olisinpa minäkin osannut sen keskeyttää aikoinaan, mutta siihen aikaan päähäni oli jumittunut ajatus, että kaikki on pakko lukea loppuun.

      Poista
  3. Hih, virkistävä listaus :) Dahl on suuri lapsuuden suosikkini, mutta harmikseni en edes muista mistä tuo mainitsemasi kirja kertoo.. Ei siis minunkaan mielestäni Dahlin parhaimpia, kun en sitä useampaan kertaan ole lukenut. Kellopeliappelsiinin olen lukenut joskus blogin alkuaikoina, ihan ok kirja, en tosin elokuvaversiota katsoisi, siinä minuakin inhottaisi....

    Yksi omista inhokeistani on Kunderan Olemisen sietämätön keveys. Yhh!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai sitä saa joskus negatiivinenkin olla ;) Kellopeliappelsiini on yksi kaverini lemppareita, vissiin niin kirjana kuin elokuvanakin, mutta ikipäivänä en ole enkä tule suostumaan sitä hänen kanssaan katsomaan.

      Voi ei, minä taisin tykkää aika paljonkin Olemisen sietämättömästä keveydestä :D

      Poista
  4. Kellopeliappelsiini oli kyllä sellainen kirja, jonka ohitin suosiolla, kun sitä lukiossa tarjottiin luettavaksi. Luin jotain kiinnostavampaa.

    Sinulle on haaste blogissani!
    http://todellavaiheessa.blogspot.fi/2015/12/haastetta-kerrakseen-alyttomat.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kellopeliappelsiinilla on varmasti oma lukijakuntansa, joka ymmärtää kirjasta enemmän. Ja kestää sen lukemisen.

      Kiitos käyn katsomassa!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...