9.11.2015

Diaz Canales & Guarnido - Blacksad 2-5


Ensimmäisen albumin lukemisesta on vierähtänyt jo tovi, mutta nyt viimein pääsin lukemaan loputkin suomennetut albumit ja silkkaa nautintoahan se oli alusta loppuun. Vetävä juoni, kaunis piirrosjälki, persoonalliset hahmot... ei valittamista.

Mr. Blacksad on kovanaamainen yksityisetsivä, joka puolustaa oikeutta 1940-50 -lukujen Yhdysvalloissa. Yleensä hän saa toimeksiantona etsittäväkseen jonkun kadonneen henkilön tai sitten luvassa on kostoretki. Naisia tietysti komean kissan ympärillä myös pyörii. Kyse on ihan aikuisille suunnatuista sarjakuvista, sillä meno äityy tuon tuostakin väkivaltaiseksi ja albumit muistuttavatkin kovaksikeitetyn dekkarin ja film noirin sekoitusta.

Valkoinen valtakunta (#2)
Oppilas on kadonnut koulusta, mutta edes äiti ei ole tehnyt ilmoitusta kadonneesta lapsestaan, joten huolestunut opettaja pyytää Blacksad etsimään tytön. Samaan aikaan politiikan saralla kiehuu. Valkoinen rotu haluaa maailman valtiaaksi raivaamalla 'vähempiarvoiset' pois tieltää. On syntynyt vastakkainasettelu kahden voimakkaan jengin välillä. "Vastakkain ovat nuo haljut mielipuolet, jotka vannovat pohjoisnavan nimeen... ja "claws", joita yhdistää se, että ne ovat mustempia kuin persreikä."

Eräässä valkoisen rodun propagandatilaisuudessa Blacksad tapaa - jo toistamiseen - reportteri Weeklyn What's News'ista. Weekly on hieman tungetteleva ja rasittava tapaus, mutta oivallinen kumppani etsintätöitä ajatellen, joten he lyöttäytyvät kuin huomaamatta yhteen.

Kun on kyse politiikasta niin mukana on juonia, takinkääntöä ja salamyhkäisyyttä. Värimaailmaltaan albumi on aika väritön, hailakka seepiansävyinen, mutta viimeiset aukeamat ovat sitten vastapainona todella värikkään hehkuvia ja ne kuvaavatkin aikaa, jolloin kaikki hyvin. Alla olevista kuvista eron huomaa hyvin. Vangitsevia ruutuja.

Black Claws -jengi oivaltavasti alakulmasta kuvattuna

Lopun värikkäät ruudut



Punainen sielu (#3)
Blacksad ei ole tyytyväinen kehnosti palkattuun hommaansa henkivartijana ja velkojen perijänä ja kaipaa kipeästi muutosta masentavaan tilanteeseen. "Jäljellä oli vain kysymys, kumpi ehtisi ensin nollille, pankkitilini vai mielialani." Hän tapaa vanhan tuttunsa, atomienergian puolesta puhuja, Otto Liebberin, joka on Nobel-ehdokkaana. Tilanne hänen ympärillään on ailahteleva ja kateutta on ilmassa. Aika pian käy lukijalle selväksi, että Liebber halutaan tappaa ja Blacksad ryhtyy selvittämään kuka niin haluaa tehdä.


Hiljainen helvetti (#4)
Weekly on jälleen kuvioissa mukana nuuskimassa, josta pidin, sillä hauskana ja höpsönä hahmona hän onnistuu keventämään tunnelmaa, joka muuten aika raskas saattaa olla. Weekly tekee juttua lehteen bluesista ja päätyy maan suurimman vankilan pihalle, jonka asukkaista löytyy musiikkialan suuria nimiä. Vankilakierroksella häntä on opastamassa syöpää sairastava Faust, joka Weeklyn vinkistä pyytää Blacksadia etsimään kadonneen pianistin, joka muutama kuukausi sitten otti ja lähti jättämättä edes osoitetta.

Albumissa pääsemme myös toteamaan, että jopa Blacksad tarvitsee oman suojelusenkelinsä. Josta olisin tosin kuullut mielelläni lisää.

Kaikki uudet tuttavuudet eivät kovin miellyttäviä ole



Amarillo (#5)
Blacksad on etsimässä New Orleansista töitä, jotain helppo hommaa. Helppo homma osoittautuu komean auton kuskaamiseksi perille Tulsaan. Mutta eipä se niin helposti onnistu, kun auto matkalla varastetaan röyhkeästi. Alkaa takaa-ajo roistojen kiinniottamiseksi.

Ei ehkä vahvin kokonaisuus muihin verrattuna. Kyseisen albumin piirrostyyli näyttää omaan silmääni muuttuneen pehmeämpään ja ei-niin-terävään muotoon, joka alkuun häiritsi, mutta pääsin siitäkin jossain vaiheessa yli.


Minulle nämä ovat jo melkein enemmän kuin sarjakuvia: ne ovat kerta kaikkisen koukuttavia tarinoita, jossa sattuu ja tapahtuu. Väkivaltaviihteen ystävä en ole, mutta kyllä Guarnidon piirrosjälkeä katselisi vaikka kuinka kauan. Olen totaalinen fani. Albumit luin nautiskellen, mutta kuitenkin kaikki melkein putkeen, tai siis enemmänkin taktiikalla yksi päivässä. Ei näitä malta pidempään olla lukematta.
_______

Diaz Canales & Guarnido - Blacksad: Valkoinen valtakunta
(Arctic-nation, 2003)
Arktinen banaani, 2007
Omasta hyllystä
Tähtiä:

Diaz Canales & Guarnido - Blacksad: Punainen sielu
(Ame rouge, 2005)
Arktinen banaani, 2008
Kirjastosta lainattu
Tähtiä:

Diaz Canales & Guarnido - Blacksad: Hiljainen helvetti
(L'Enfer, le Silence, 2010)
Arktinen banaani, 2010
Kirjastosta lainattu
Tähtiä:

Diaz Canales & Guarnido - Blacksad: Amarillo
(Amarillo, 2013)
Egmont, 2013
Kirjastosta lainattu
Tähtiä:

2 kommenttia:

  1. Onpa kiva että pidit näistä sarjakuvista! Itsekin nautin kovasti jokaisen parissa, viimeistä metsästin kuukausikaupalla kirjastosta luettavaksi. Blacksad on ihanan karismaattinen päähahmo, ja nimen omaan tuo film noir -tunnelma vetosi minuunkin. Dekkareita en juurikaan itse lue, mutta sarjakuvan muodossa kelpaa kyllä paremmin kuin hyvin. Toivottavasti mahdollisimman monet löytävät tämän sarjan pariin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä oli pakko kaikki lainata yhtäaikaa ennen kuin sain ne lukea, koska en olisi malttanut yhtään odottaa seuraavia osia :D On nää vaan niin hienoja <3 Ja jep Kirsi, ansaitsisivat enemmän blogihuomiota.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...