John Irving - Ihmeiden tie

Toisinaan Juan Diego otti asiakseen sanoa: "Minä olen 
meksikolainen - synnyin ja vartuin Meksikossa."

kirjan alku

Odotin kuin kuuta nousevaa tätä John Irvingin uutuutta, sillä en ole koskaan lukenut mitään hänen romaaniaan niin sanotusti tuoreeltaan. Olin tietoinen siitä, että kaikille tämä seos ei ole maittanut, mutta esittelyteksti ainakin vaikutti erittäin lupaavalta. Olen hullaantunut. Enemmän kuin rakastunut.

Lähetyssaarnaajan ja transvestiitin adoptiopoika, kirjailija Juan Diego Guerrero on lähdössä Filippiineille. Nuorena annettu lupaus velvoittaa, vaikka verenpainelääkitys saa olon nuopeaksi. Muistotkin alkavat kadota. Ikään kuin Neitsyt Marian nenään liittyvä tapahtumaketju, jonka seurauksena meksikolaisella kaatopaikalla varttuneesta rammasta pojasta kasvoi menestyskirjailija, ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Takakannesta

Juan Diegon lääkitys jää jossain välissä ottamatta ja muistot pyrkivät välittömästi pintaan. Hän elää uudelleen läpi rampautumisen, elämän kaatopaikalla, vuotta nuoremman Lupe-siskon traagisen kohtalon ja taivaskävelyn. Sisarusten kanssa matkassa kulkee mm. pappiskokelas Edward Bonshaw, taustalla Kadotettujen lasten orpokoti. Nykyhetkessä mystinen naiskaksikko sekoittaa lääkkeiden ottamisen kanssa painiskelevan Juan Diego pään.

Unohtumattomimpia osuuksia kirjassa ovat Juan Diegon lapsuutta käsittelevät kohdat, jotka käsittävät reilusti yli puolet kirjasta, joten minua hemmoteltiin oikein olan takaa. Nykyisyyskään ei ole hassumpi, vaikkakin erilainen. Lempihahmokseni nousi ehdottomasti Juan Diegon suorasukainen pikkusisko Lupe, jonka puhetta ei ymmärtänyt kukaan muu kuin Juan Diego ja jonka rakkaus koiriin on suuri.

Noutamaton ja uimataidoton labradorinnoutaja, transeksuaaliin ihastuva pappi..., näitä löytyy vain Irvingin romaaneista, ja parasta on se etteivät he tässä konseptissa tunnu edes yhtään oudoilta. He kuuluvat maailmaan yhtälailla kuin kuka tahansa muukin. Lukiessa hymyilytti jatkuvasti, niin hullunkurisia ja yllättäviä juttuja Irvingin päästä kumpuaa. Tragikomiikkaa parhaimmillaan, kun ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Kannet sopivat kirjaan kun nenä päähän: yltäkylläinen ja runsas. Meksikolaisen värikirjon loisto. Muuhun Irvingin tuotantoon verrattuna Ihmeiden tie on eksoottisempi. Kirjailijan tunnusmerkitkin ovat vaihtuneet: karhua eikä painia löydy, mutta ne on löydettävissä toisessa muodossa. Liekö karhu vaihtunut leijonaan jne? Pieni hauska huomio: tästä ei ole monta kuukauttakaan kun luin kirjan Esperanzasta, joka etsi Meksikossa lastaan ja joutui siinä välissä viihdyttämään miehiä makuukamarin puolella. Ihmeiden tiessä Juan Diegon äidin nimi on myös Esperanza ja hän on eksynyt samalle alalle päivätyönsä lisäksi.

Irvingin ihmeelliseen ja maagiseen maailmaan jää seilaamaan vielä kansienkin sulkeutuessa, eikä sen tapahtumat niin vain unohdu. Edellisvuonna en lukenut yhtään Irvingiä (!), joten tänä vuonna voisin ottaa vääryyden takaisin ja lukea kaksi.

_______

John Irving - Ihmeiden tie

(Avenue of Mysteries, 2015)

Tammi, 2016

Kustantajalta
Tähtiä: ★★★★★

Muita postauksiani:
John Irving: Välisarjan avioliitto
John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä

David Ebershoff - Tanskalainen tyttö

"Hänen vaimonsa tiesi ensin."

kirjan alku

David Ebershoffin esikoisromaani pohjautuu tositapahtumiin miehestä, jolle tehtiin yksi maailman ensimmäisistä sukupuolenvaihdosleikkauksista.

Tyttö nimeltä Lili astuu kööpenhaminalaisen avioparin elämään eräänä iltapäivänä vuonna 1925. Lili on herkkä ja kaunis nuori tyttö, joka elää tunnetun maisemamaalarin sisällä. Greta, hänen vaimonsa, rohkaisee Liliä astumaan esiin. Maalaukset Lilistä täyttävät pariskunnan ateljeen, mutta Kööpenhaminan kaltaisessa kaupungissa ei sekä Einarille että Lilille ole tilaa elää.
    Pariisi ei hälvennä sukupuolien välillä elävän Einarin ahdistusta. Jotta hän voisi olla aina LIli, tarvitaan päätöksiä, joihin Einar ei kykene ilman Gretaa - Kalifornian auringossa kasvanutta vahvaa naista, joka uskaltaa katsoa rakkautta silmiin. Takakansi

Kirjan henkilöt vaikuttavat vilpittömiltä ja heillä on omanlaisensa suhtautuminen Lili/Einar tilanteen suhteen, eikä sekään välttämättä ole mustavalkoinen ajatusmaailma, sillä ei asian sulattaminen ole kuitenkaan niin helppoa. Ristiriitaisia ajatuksia, kysymyksiä, pelkoa..

Tämänkaltaiseen tarinankerrontaan uppoaa mielellään. Einar on tietenkin hyvin mielenkiintoinen päähenkilö, jolla on selvästi kaksi persoonaa. Skitsofrenia? Tiedä häntä, asioita on niin helppo sulloa tiettyihin laatikoihin ja jättää sinne. Einar kamppailee kahden sisäisen hahmonsa kanssa. Einarina ollessaan hän on tietoinen Lilistä, mutta Lili ei tunnu Einarista tietävän. Tai halua. Greta ja Einar eivät puhu suoraan ja asioiden oikeilla nimillä Einarin halusta olla nainen, vaan käyttäytyvät kuin tämä olisi pariskunnan yhteinen tuttu, jota he välillä tapaavat - tai siis Greta tapaa. "-Mitä jos Lili tulisi tapaamaan meitä uudestaan?" Greta sanoi; hän kohotti tuskin lainkaan katsettaan ristikosta ja painomusteen värjäämä sormi siveli herkeämättä verirokkoarpea. Kroppakin tuntuu lähettävän signaaleja, että Einarin pitäisi olla oikeasti nainen.

Greta on aivan uskomaton hahmo: hän tuki miestään vaikeissakin ajoissa, vaikka helppoa se ei hänellekään ollut. Kannustaessaan Liliä tulemaan esiin, hän väistämättä joutuu aina askeleen lähemmäs tilannetta, jolloin hän menettää rakkaan aviomiehensä Lilille kokonaan. Herää kysymys ovatko taiteilijapiirit avarakatseisempia ja helpommin hyväksyvät Einarin kaltaiset ihmiset, jotka tuntevat syntyneensä väärään kehoon. Jos kirja olisi sijoitettu toisenlaiseen yhteisöön, olisiko Einarin taipumusten vastaanotto ollut erilainen? Voisin kuvitella niin.

Kyseisen ajan lääketiedekertomuksenakin teos on lukemisen arvoinen, sillä Einar käy monissa eri paikoissa hakemassa apua ja ratkaisua tilanteeseensa. Lääkäreillä on omat, eriävät näkemyksensä siitä mikä Einaria vaivaa ja kuinka se tulisi parhaiten hoitaa. Kaikenkaikkiaan Ebershoff on kirjoittanut hyvin aidontuntuisen ja vaikuttavan tarinan.

_______

David Ebershoff - Tanskalainen tyttö

(The Danish Girl, 2000)

Otava, 2000

Omasta hyllystä
Seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaaste
Tähtiä: ★★★★½