S. J. Watson - Kun suljen silmäni

Makuuhuone on outo, vieras. En tiedä missä olen ja miten
olen tänne joutunut. En tiedä miten pääsen täältä kotiin.

kirjan alku

Olen lukenut paljon kehuja S. J. Watsonin Kun suljen silmäni -kirjasta, joten odotukset olivat luonnollisesti korkealla. Odotin pääseväni yllättymään ja kunnolla höynäytetyksi ja jollain tasolla nuo tavoitteet tulivatkin saavutetuiksi - ei tosin ihan täydellisin arvosanoin, mutta riittävän hyvin, että kirjaan halusi tarttua.

Christine herää aamuisin vieraan miehen vierestä, joka sanoo olevansa hänen aviomiehensä. Hän kuulee olleensa auto-onnettomuudessa, jonka seurauksena hänen aivonsa ovat vaurioituneet. Joka ilta kun hän nukahtaa, kuluneen päivän tapahtumat pyyhkiytyvät pois muistista. Christine kirjoittaa päiväkirjaa selkiyttääkseen sirpaleista elämäänsä. Hän kirjaa muistiin kaikki tapahtumat - aviomiehensä Benin kanssa vietetyt hämmentävät aamut, salaiset tapaamiset tohtori Nashin kanssa, välähdykset menneestä. Christine joutuu rakentamaan muistonsa päivä päivältä uudestaan. Takakansi

Christine löytää tohtori Nashin puhelinsoiton avulla päiväkirjansa ja lukee omat raapustuksensa läpi saadakseen kuvan elämästään, josta hän ei muista muuten mitään viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Päiväkirjan sivujen kertyessä Christine muistaa vähitellen aina vain enemmän. Aikamoinen dilemma hänellä on, sillä toisaalta kenenkään sanoihin ei voi luottaa, mutta voiko hän uskoa edes omiin teksteihinsä.

Kirjan henkilögalleria on pidetty pienenä, joka on varmasti helpostus monelle mukana pysymisen kannalta. Odotin nopeasti kiihtyvää jännitysnäytelmää, mutta vasta ihan loppupuolella Kun suljen silmäni oli trillerimäinen. Pulssi ei kauheasti lukemisen aikana kiihtynyt, mutta käänteiden arvaaminen oli hauskaa ja tuli niin osumia kuin hutejakin. Asioita Christinen menneisyydestä paljastuu ripotellen, eikä kaikki osoittaudu tietenkään todeksi ja kysymys kuuluu: mikä syy ihmisillä on valehdella?

_______

S. J. Watson - Kun suljen silmäni

(Before I Go to Sleep, 2011)

Bazar, 2012

Omasta hyllystä
Halloween-haaste
Tähtiä: ★★★

Liane Moriarty - Nainen joka unohti

"Hän kellui kädet levällään, vesi liplatti häntä vasten, 
hän hengitti suolan ja kookoksen kesäistä tuoksua."

kirjan alku

Tätä Liane Moriartyn uutuutta olen odottanut todella paljon, sillä viime vuonna suomennettu Mustat valkeat valheet kiilasi heti parhaiden kirjojen joukkoon. Nainen joka unohti -kirjan lukemisen jälkeen voin todeta, että olen todellakin löytänyt uuden, hienon kirjailijan, jonka kirjoja jaksaa odottaa.

Voiko kymmenen vuoden menettämisestä seurata mitään hyvää?

Neljääkymmentä lähestyvä Alice saa hikisissä aerobic-treeneissä tällin päähänsä ja menettää muistinsa. Hän on nyt kolmen ventovieraan lapsen äiti ja eroamassa rakkaasta Nickistään. Sisko ei juuri puhu hänelle ja entiset ystävät välttelevät. Peili näyttää lisänneen hänelle 10 vuotta ikää, mutta karisuttaneen kiloja. Ja kuka peijakas on tuo raamikas komistus joka tulee Alicen kotiin johonkin sessioon? Mihin ihmeen sessioon? Entä kuka on Gina, jonka nimi lipsahtaa vähän jokaisen huulilta, mutta josta heti vaietaan? Takakansi

"(Mikä tuo arpi oli? Alice ajatteli juttuja ihmisistä, jotka oli huumattu ja joilta oli leikattu elimiä myytäviksi. Oliko Alice mennyt kuntokeskukseen, juonut itsensä humalaan, ja joku oli käyttänyt tilaisuuden hyväkseen ja vienyt häneltä elimiä?)"

Hauska, viihdyttävä, mutta ennen kaikkea ajatuksia herättävä. Naista joka unohti ei siis vain lukaista läpi välipalakirjana ja jos joku haluaa kutsua tätä viihdekirjallisuudeksi, niin minä lisään siihen, että syvällistä viihdekirjallisuutta. Aika kuluu kuin siivillä Alicen parissa, jolle vasta pikku hiljaa alkaa selviämään asioiden todellinen tila, sillä monet asiat ovat muuttuneet radikaalistikin kymmenen vuoden aikana ja ehkä suurin muutos on tapahtunut hänessä itsessään.

Olisin kaivannut erilaista loppua, jotta rajanveto hömppäkirjoihin olisi ollut selkeämpi. Nyt jäin hieman hämmentyneeksi. Mutta muuten aivan loistava kirja ja Moriarty on ollut minulle varsinainen löytö! Onneksi minun ei tarvitse kauaa Moriartyn seuraavaa kirjaa odotella, koska Hyvä aviomies on vielä lukematta, senkun kävelee kirjastoon sisään ja lainaa.

_______

Liane Moriarty - Nainen joka unohti

(What Alice Forgot, 2010)

WSOY, 2016

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

Muita postauksiani:
Liane Moriarty - Mustat valkeat valheet