Diana Gabaldon - Muukalainen

Muukalainen - Diana Gabaldon

(Outlander, 1991)

Gummerus, 2002
Kansi: Mika Launis

Omasta hyllystä

"Se ei ollut mitenkään todennäköinen katoamispaikka 
tai ei ainakaan ensi näkemältä vaikuttanut sellaiselta."

kirjan alku 

Kirja jonka lukemista odotin. Ja josta hetkeä myöhemmin toivoin, etten koskaan olisi edes aloittanut. Nykyään voin jo sanoa osaavani lopettaa kirjan kesken, mutta tämän kohdalla iski vielä vanha "en voi jättää kesken, pakko lukea loppuun". Olin kuitenkin jo rämpinyt sivulle 300. Luvassa siis aikamoista sutsutusta. Varautukaa.

Claire lähtee miehensä Frankin kanssa lomalle toisen maailmansodan jälkeen Frankin esi-isien synnyinseudulle Skotlannin ylämaalle, jossa Claire käyttää aikansa vaellellen nummilla keräilemässä lääkekasveja. Hän astuu muinaiseen kivikehään ja joutuukin suoraan 1700-luvulle, jossa on juuri meneillään klaanisodat. Ihmiset suhtautuvat häneen hyvin epäluuloisesti ja pitävät Clairea vakoojana, mutta naisen sairaanhoitotaidot ja -tuntemus tekee vaikutuksen ja pian hänellä onkin jonkinlainen paikka ja asema MacKenzien klaanissa. Ja mitäpä olisi yli kahdeksansataa sivuinen tarina ilman rakkautta... Frank unohtuu sinne jonnekin tulevaisuuteen ja Claire heittäytyy nopeasti suhteeseen yhden klaanissa olevan miehen kanssa.

Luulin ihan oikeasti voivani pitää kirjasta, mutta matto vetäistiinkin täysin jalkojeni alta. Kyse olikin vain ällöromanttisesta tarinasta, joka oli valepuvussa seikkailutarinan takana. Turhan pitkät kuvailut ja sepostukset ja sivuseikkoihin takertumiset olisi voinut ihan hyvin jättää kokonaan pois, kun ei niitä olisi ollenkaan jaksanut lukea. Tältä varmaan tuntuu niistä, jotka eivät vaikkapa Maan lapset -sarjasta yhtään välitä, sillä siinäkin on hyvin yksityiskohtaisesti kerrottu erinäisistä asioista. Kirjan uskottavuus ei sekään huipussaan ollut ja ihmisten käyttäytyminen tuntui enemmän 2000-luvun meiningiltä kuin 1700-luvulta, vaikka mitäpä minä siitä tiedän, kun en ole silloin elänyt. Tosin meno oli ehkä aavistuksen verran väkivaltaisempaa...

Inhosin sydämeni pohjasta Muukalaisen päähenkilöitä, joita olen tätä ennen kuullut niin monta kertaa hehkutettavan. Ei siinä mitään, minun makuuni he eivät vain olleet sitten tippaakaan. Clairella ei ensinnäkään ole minkäänlaista luonnetta. Hän on hiljainen hiirulainen, joka on pahasti Jaimen tossun alla ja täysin miesten vietävissä. Samantien kun Claire tupsahti 1700-luvulle Frank unohtui, eikä hän suonut aviomiehelleen enää ajatustakaan. Kumman kivuttomasti ja välinpitämättömästi asia kävi. Kaikki mitä Claire tarvitsi oli Jaime. Ja tästä pääsemmekin kaikkien kuolaamaan mammanpoika Jaimeen... siinä vasta varsinainen kyynelehtivä romantikko. Ei vedonnut mokoma nössökkä tähän tyttöön sitten alkuunsakaan. "Elä piittaa mun puheistani, Sassenach", hän mutisi. "Mää tulen niin tunteelliseksi, kun mää juon seljaviiniä." Hermoja raastava miehenvätys.

Ja näistä kahdesta vasta syntyikin kuvottavan romanttinen pari. Siis voi hyvänen aika. Pahempaa kuin kioskikirjallisuus (sitä lajia yhtään väheksymättä). Not for me. Kaikki oli niin vaaleanpunaista hattaraa, johon koitin olla tukehtumatta. Pelkkää pussailua, seksiä ja kliseitä. Claire ja Jaime antautuvat kerta toisensa jälkeen intohimon valtaan, vaikka tilanteen kun piti olla oikeasti vakava ja hermostuttava. Ei silloin aleta toisia nuolemaan.

Muukalaisen pieniin, harvinaisiin, hyviin hetkiin kuuluu noitavaino sekä se on sanottava, että alku oli loistava! Loistavuus loppui vain aika lyhyeen, kun hypättiin aikamatkaan ja tuo aikamatkahan on vissiin kirjan koko juju... Heh. Muukalainen on siis vasta ensimmäinen osa Matkantekijä-sarjaa, jota on tietääkseni suomennettu jo kahdeksan osaa.

Kauniit kannet kirjalla sentään on, kiitos Mika Launiksen, jonka Potter-kansista pidän myös älyttömän paljon.

PS. Tv-sarja Muukalaisesta on tänään alkamassa.

Tähtiä: ★½

Nyt on Muukalainen -lukuhaaste suoritettu!
Osallistun tällä myös Maalaismaisemia -lukuhaasteeseen.
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.