Sarah Lark - Valkoisen pilven maa

"Christchurchin anglikaaninen seurakunta Uudessa-Seelannissa etsii kunniallisia, taloudenpidon ja lastenhoidon hallitsevia nuoria naisia, joita kiinnostaa astua kristilliseen avioliittoon seurakuntamme hyvämaineisten, vakavaraisten jäsenien kansssa."

kirjan alku

Odotukset eivät tällä kertaa kohdanneet aivan todellisuuden kanssa, sillä olin ajatellut pääseväni lukemaan jotakin Isabel Allenden kirjojen kaltaista; voimakasta sukuromaania, suuria tunteita, historiaa... Vastassa oli kuitenkin romantiikkapainotteinen, ei niin vakavasti otettava, teos, jonka hyvät ainekset valuivat suotta hukkaan.

Varaton kotiopettajatar Helen Davenport vastaa lehti-ilmoitukseen, jossa Uuden-Seelannin kunnialliset naimattomat miehet etsivät vaimoa. Kirjeen perusteella herrasmieheltä vaikuttava viljelijä lähettää vastauksen Helenin kirjeeseen, ja matka uuteen maahan alkaa näyttää hienolta mahdollisuudelta.

Samaan aikaan kaunis ja uskalias Gwyneira Silkham, rikkaan lampaankasvattajan tytär, on hävitty uhkapelissä vaimoksi uusseelantilaisen lammasparonin pojalle. Gwyn on innoissaan päästessään karkaamaan ennalta-arvatusta tulevaisuudesta tuntemattomaan maahan.
 

Helen ja Gwyn ystävystyvät pitkällä laivamatkalla kohti Uutta-Seelantia. Kun uudet aviomiehet osoittautuvat perillä täysin erilaisiksi kuin kirjeet tai Gwynin isän puheet antoivat ymmärtää, on ystävyys ainoa pysyvä asia uudessa kotimaassa. Takakansi 

 

Imelyys ja liian selvä viihdepainotteisuus saivat minut vierastamaan Valkoisen pilven maata, enkä pidä yhtään jos kirjan juoni kulkee liian selvästi sille viitoitettua tietä. Yllätykset ovat elämän suola. Alussa mainitsemilla 'hyvillä aineksilla' viittasin kirjan muihin elementteihin, eritoten siirtomaa-aikaan ja Uuteen Seelantiin, jotka olisivat voineet olla hyvinkin kiinnostavia aiheita, jos niihin oltaisiin enemmän paneuduttu. Maorien ja tilallisten vastakkainasettelua kaipaisi lisää, mutta huomatkaa, että tämä on vasta sarjan ensimmäinen osa, joten massiivinen sukuromaani tästä pakosti kehkeytyy ja se tulee kattamaan varmasti pitkän ajan, sillä jo Valkoisen pilven maassa ehtii kulua monia, monia, monia vuosia.

Kirjan paksuutta ei kannata säikähtää, sillä se on nopea lukea helppolukuisuutensa ansiosta, eikä siitä tule liian synkkää luettavaa missään vaiheessa. Kansi on kyllä ehdottoman näyttävä ja herkkä.

_______

Sarah Lark - Valkoisen pilven maa

(Im Land der weiben Wolke, 2007)

Bazar, 2015

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★