Something hit Ben Wilson and he opened his eyes.
Paksujen hyllynlämmittäjä-kirjojen luku-urakka on edennyt hitaaseen tahtiin. Muutenkin esimerkiksi tämän kuukauden kirjasaldo jää ainakin puolet pienemmäksi kuin yleensä. Mutta suhteellisen helppo rasti on Brian Selznickin Wonderstruck, joka Hugo Cabretin ja The Marvelsin tapaan etenee juonellisesti vuoroin tekstin ja vuoroin pelkkien mustavalkokuvien varassa.
Takakannesta: Ben and Rose secretly
wish for better lives. Ben longs for the father he has never known. Rose
dreams of a mysterious actress whose life she chronicles in a
scrapbook. When Ben discovers a puzzling clue in his mother's room and
Rose reads an enticing headline in the newspaper, both children set out
alone on desperate quests to find what they are missing. Set
fifty years apart, these two independent stories weave back and worth in symmetry.
Tapahtumapaikkoina ja -aikoina ovat Minnesota 1977 ja New Jersey 1927, mutta nämä kaksi tarinaa eivät ole vain irrallisia, toisistaan erillään olevia tarinapolkuja, vaan lopulta ne muodostavat jatkumon liittyen toisiinsa kauniilla tavalla. Benin tarina on kerrottu tekstillä ja Rosen kuvilla, mikä sopii hyvin kuurousteemaan. Olen monta sataa kirjaa lukenut, mutta tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun päähenkilö on kuuro. Molemmat - Ben ja Rose - kaipaavat elämäänsä puuttuvaa palasta, eikä se tunne jätä rauhaan.
Selznick tuotannon kanssa samankaltaisiin teoksiin ei missään törmää. Taisinkin jo viimeksi mainita, että kaikenlainen tavallisuudesta poikkeava tapa kertoa herättää mielenkiintoni ja on loistava idea yhdistää kaksi taiteenmuotoa toisiinsa. Molemmat vievät tarinaa omalla tavallaan eteenpäin ja niissä on mukavaa samankaltaisuutta. Periaatteessa tarinat voisi lukea toisistaan erillään, mutta silloin lopun lankojen yhteenpunoutuminen jäisi kokonaan kokematta.
Tapahtumapaikkoina ja -aikoina ovat Minnesota 1977 ja New Jersey 1927, mutta nämä kaksi tarinaa eivät ole vain irrallisia, toisistaan erillään olevia tarinapolkuja, vaan lopulta ne muodostavat jatkumon liittyen toisiinsa kauniilla tavalla. Benin tarina on kerrottu tekstillä ja Rosen kuvilla, mikä sopii hyvin kuurousteemaan. Olen monta sataa kirjaa lukenut, mutta tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun päähenkilö on kuuro. Molemmat - Ben ja Rose - kaipaavat elämäänsä puuttuvaa palasta, eikä se tunne jätä rauhaan.
We are all in the gutter, but some of us are looking at the stars.
Selznick tuotannon kanssa samankaltaisiin teoksiin ei missään törmää. Taisinkin jo viimeksi mainita, että kaikenlainen tavallisuudesta poikkeava tapa kertoa herättää mielenkiintoni ja on loistava idea yhdistää kaksi taiteenmuotoa toisiinsa. Molemmat vievät tarinaa omalla tavallaan eteenpäin ja niissä on mukavaa samankaltaisuutta. Periaatteessa tarinat voisi lukea toisistaan erillään, mutta silloin lopun lankojen yhteenpunoutuminen jäisi kokonaan kokematta.
★★★★
Brian Selznick - Wonderstruck
Brian Selznick - Wonderstruck
Scholastic, 2011
Omasta hyllystä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti