Kolme kirja-arviota: Siri Kolu, Joyce Carol Oates ja Angela Carter

Huomaan luettujen kirjojen pinon kasvaneen aikamoisesti, että päätin helpottaa postauspaineita näillä pika-arvioilla.

Me Rosvolat - Siri Kolu

Otava, 2010
Valokuva: Juha Reunanen
Elokuvajulisteen graafinen suunnittelu: 
Mari Huhtanen

Kirjastosta lainattu

"Minut varastettiin kesäkuun toisella viikolla."

kirjan alku 

Kymmenenvuotias Vilja on Rosvoloitten pääpänpistoryöstö, eikä Viljalla tule uusien rosvokavereidensa kanssa yhtään ikävä kotia. Kenelläpä tulisi, kun päivät täyttyvät rosvoaamiaisista, uintiretkistä, kioskikeikkailusta, kaahailusta ja rosvojen kesäjuhlista. Pian Viljasta tuleekin tärkeä osa Rosvoloita, sillä hän on fiksu ja täynnä ideoita.

En vaan osannut ottaa tätä huumorin kannalta, niin kuin se olisi varmaan pitänyt tehdä - kaikkein kivuttomin tapa. Tällä hetkellä koen muutenkin haastavaksi lukea nuorten / lastenkirjoja, sillä ne tuntuvat liian yksinkertaisilta, eivätkä tarpeeksi kiinnostavilta. Jos naurahdan, sekin on väkinäistä.(Paitsi alla oleva sitaatti saa hymyn oikeasti huulilleni.)

"Siltä minustakin alkoi tuntua, sitä olin kaivannut elämääni. Lisää kaasua. Mutta tietenkäänen näyttänyt sitä Rosvoloille. En ollut mukana omasta tahdostani. Minä olin ryöstösaalis, vanki, ja sen mukaisesti koetin näyttää nyrpeää naamaa. Aina kun muistin."

Rosvolat eivät ole oikeasti mitään kamalan hurjia otuksia ja Vilja tulee heidän kanssaan toimeen loistavasti ja joukkio arvostaa hänen älyään ja taitoa pistää asiat paperille ylös huolellisesti. Huvittavana koin Rosvoloitten vainoharhaisuuden ja välillä heistä tuli jopa mieleen hölmöläiset. "- Oliko tuo ele? Hurja-Kaarlo karjaisi kun ojensin Hellelle pippurin pöydän yli. - Oliko tuo joku salainen signaali? Petturi, joukossa on petturi!"

Kirjan alkuperäiset kannet ovat älyttömän hienot, mutta itse jouduin näihin leffakansiin tyytymään, kun kirjastossa ei muita ollut. Ehkä lukukokemus olisikin ollut parempi, jos kannet olisivat olleet ne "aidoit ja alkuperäiset". ;)

Tähtiä: ★★

Kosto: rakkaustarina - Joyce Carol Oates

(Rape: A Love Story, 2003)

Otava, 2010

Kirjastosta lainattu

"Sen jälkeen kun hänet oli raiskattu, jätetty hakattuna ja potkittuna 
kuolemaan saastaisen venevajan lattialle Rocky Point Parkiin."

kirjan alku 

Kosto oli ensikosketukseni Oatesiin ja kirja ei ole missään nimessä heikkohermoisille!

Nuori yksihuoltajaäiti Teena Maguire kulkee yöllä puiston läpi lapsensa kanssa, kun lauma nuoria miehiä tulee vastaan ja raiskaa naisen tyttären läsnäollessa. Puolikuolleena nainen jää puistoon lojumaan. Juttu vaikuttaa lukijan kannalta hyvinkin selvältä, mutta oikeussalissa faktat tuntuvat hämärtyvän ja syytettyjen asianajaja saa jutun kuulostamaan joltain ihan muulta. "Itsehän se Maguiren nainen sitä kerjäsi". Teena leimautuu valehtelijaksi, mutta John Droomor, poliisi, ei jää katsomaan asiaa sivusta.

Raivostuttava kirja! Tämän lukemisesta tuli niin agressiivinen olo ja täysin käsittämätön tämä tuomiojärjestelmä ja palturia puhuvat lakimiehet ja muut kamalat tyypit. ARGH! Ja todella rankka kirja lukea. Herättää varmasti ajatuksia, eikä kirja aivan heti mielestä unohdu.

"Yksi kuopi toistuvasti peukalollaan äitisi oikeaa silmää, tahtoi sokaista hänet. Sinä et voinut tietää, millainen hulluus heidän kasvoiltaan paistoi, miten sudensilmät kiiluivat ja kosteat hampaat kimalsivat. Et voinut tietää, miten silmänvalkuaiset välkähtelivät iiriksen ympärillä. Miten heidän vartaloitaan peitti rasvainen hiki."

En niinkään pitänyt tarinasta sen julmuuden ja peittelemättömyyden takia, mutta aion vielä jatkaa Oatesiin tutustumista, kun hänen tyylinsä kuitenkin miellytti. Juuri tämä kirja vaan ei ollut minua varten.

Tähtiä: ★★½

Maaginen lelukauppa - Angela Carter

(The Magic Toyshop, 1967)

Otava, 1984
Kannen kuva: Marjatta Itkonen-Tomaszewski

Omasta hyllystä

"Sinä kesänä kun Melanie täytti viisitoista, hän huomasi olevansa lihaa ja verta."

kirjan alku 

Melanien vanhempien kuollessa tyttö sisaruksineen joutuu turvallisesta ja yleellisestä kodistaan Philip-enon luokse karuun Lontooseen. Tämä leluseppä ei olekaan mikään mukava isähahmo vaan luonteeltaan hirviö. Philipin ankeassa ja kurinalaisessa kodissa asuu myös hänen hääpäivänä mykäksi tullut vaimo ja tämän kaksi aikuista veljeä. Tyrannimaisen enonsa taloudessa Melanie luovii tiensä kohti naiseutta ja seksuaalista heräämistä.

Koin romaanin lähinnä epämiellyttävänä, eikä siinä ollut yhtään sitä maagisuutta jota niin kovasti olin odottanut. Kirja on täynnä arkipäiväisiä tapahtumia ja kirjan kohokohdat taisivat tapahtua päähenkilön mielen sisällä, joka oli sinänsä ikävä asia, sillä hahmot eivät olleet kovin puoleensavetäviä, joten Melanienkaan kärsimykset ja koittelemukset eivät heilauttaneet suuntaan eikä toiseen. Yhteenvetona: outo ja hämmentävä.

Tähtiä: ★★★

 Kirjankansibingoon kolme(!) rastia:
Ajoneuvo (Me Rosvolat), valokuva (Kosto) ja piirroskuva (Maaginen lelukauppa)