Jo Nesbø - Verta lumella, osa 1 (Dekkariviikko)

Verta lumella, osa 1 - Jo Nesbo

(Blood on Snow, 2015)

Johnny Kniga, 2015
Päällyksen kuva: Photobooth
Päällys: Martti Ruokonen

Kirjastosta lainattu

"Pumpulimainen lumi kieppui ympäri katulampun valossa."

kirjan alku

Dekkarituntemukseni jälleen laajenee, sillä yhtään Nesbon kirjaa en aikaisemmin ole lukenut, joten näin ollen sillä ei ole paineita vertautua kirjailijan muihin paksuihin dekkareihin. Odotuksia ei juuri ollut, joten kaikki hyvä on pelkkää positiivista.

Joulu 1977. Päähenkilö on oslolainen Olav, joka on löytänyt omaksi alakseen ihmisten tappamisen. Huumeiden tai parittamisen kanssa työskentelyyn hän on aivan liian heikko ja herkkäluontoinen. Olavin seuraava toimeksianto saa kuitenkin miehen varuilleen, sillä se liippaa liian läheltä pomon yksityisyyttä. Ja tuolla alueella liikkuminen on hyvin riskialtista tekijän itsensä kannalta, sillä ei ole hyvä tietää pomostaan liikaa.

Olav rikkoo radikaalisti perinteisten dekkarien palkkamurhaajan olemusta. Tässä ei olekaan kyse kylmähermoisesta ja tunteettomasta miehen järkäleestä, jonka elämän ainut tarkoitus on suorittaa hänelle annettu tehtävä moitteettomasti ja herättää kauhua ympärillään. Olav on helläsydäminen romantikko, joka vähättelee itseään ja jonka heikkoutena on naiset (ja sen hän itse tietää) kuten rampa ja kuuromykkä Maria ja huumekauppias Hoffmanin vaimo. Tämä sympaatinen ja hieman hömelö hahmo sai täysin minut puolelleen jo alkumetreistä lähtien, enkä pitänyt häntä niin kovin pahana miehenä, vaikka hei haloo, hänhän on palkkamurhaaja! Sitä se kirjojen lukeminen teettää; Voi tuntea empatiaa vaikka ketä kohtaan.

"Ja meissä herää toivo, tuskallinen ja hermostuttava toivo, joka kaihertaa eikä suostu sammumaan. Toivo siitä että on olemassa keino huijata kuolemaa, eräänlainen takareitti paikkaan, josta emme tienneet. Että on olemassa jotain, millä on merkitystä. Että on olemassa tarina."

Ja Olav luki vieläpä Victor Hugon Kurjia. Kukapa sellaisesta miehestä voisi olla pitämättä. Päähenkilö mies, joka rakastuu naiseen ei tunnu niin kliseiseltä ja miljoonaan kertaan nähdyltä kuin dekkarien naiset, jotka retkahtaa mieheen ja saavat minut huokaamaan ärsytyksestä. No tai riippuu miten asia on kuvattu. Mistähän tämäkin johtuu.

Tarina vetäisee välittömästi mukaansa, mutta aivan liian pian tuo yhteinen reissumme loppui. Toisen parisataasivua ei olisi yhtään haitannut. Niin vaivatonta se lukeminen oli ja kieli kaikenlisäksi erittäin hyvää. Nautin siis kovasti ja kirjan jatko-osaa saamme odottaa vielä syksyyn asti. Jos jollain on laajempi kokemus Nebon kirjoista, niin saa suositella jotain hyvää luettavaa hänen tuotannostaan, sillä aion kyllä palata tämän miehen rikosromaanien ääreen!

Tähtiä: ★★★★½

Kirjankansibingo: Abstrakti kuvio