Shirley Jackson - Linna on aina ollut kotimme

Minun nimeni on Mary Katherine Blackwood.

Pieni goottilaisen kirjallisuuden klassikko, Linna on aina ollut kotimme, on viimein saatu myös suomeksi. En täysin tiennyt mitä odottaa, vaikka sana 'goottilainen' antaakin hyvää osviittaa kirjasta. Shirley Jackson on loihtinut kirjalleen erikoisen, outoutta väreilevän tunnelman, jota ei voi osoittaa, mutta jonka tuntee ympärillään.

Takakannesta: Blackwoodin sukutalossa on jäljellä enää kolme asukasta: sisarukset Merricat ja Constance Blackwood ja pyörätuoliin joutunut Julian-setä. Koko muu perhe on kuollut. Merricat hautaa maahan marmorikuulia ja keksii taikasanoja pitääkseen kyläläiset ja muun maailman talon porttien takana. Mutta kun isän kassakaapista kiinnostunut Charles-serkku löytää tiensä keittiön ovelle ja illallispöydän ääreen, Merricatin taikasanat eivät enää riitä. 

Linna on aina ollut kotimme on tarina omalaatuisesta ystävyydestä, pienen kyläyhteisön ahdasmielisyydestä, ahneudesta - ja amanita phalloidesista.

Merricat ja Constance asuvat setänsä kanssa eristyksissä muista kyläläisistä, "Kyläläiset ovat aina vihanneet meitä." ja Merricatin kaupassa käyminenkin on kuin tarkkaan laadittu strateginen peli, sillä mahdollisimman monia kyläläisiä tulee vältellä. Mitä vähemmän heidän epäluuloisiin ja vihamielisiin katseisiinsa törmää sen parempi. Mistä tämä kaikki pelko ja viha kumpuaa on arvoitus. Mihin muu Blackwoodin perhe on kuollut on sekin arvoitus. Linna on aina ollut kotimme pysyttelee pitkään suurena mysteerinä ja vaikka henkilöistä ei kerrota juuri mitään - menneisyydestä kaikkein vähiten - tulevat he silti tutuiksi.

Pidin kovasti Merricatista kertoja. Hän elää omassa, erikoisessa maailmassaan ja pyrkii jatkuvasti pitämään pahan poissa kaikenlaisilla omilla ajatuksenjuoksuillaan. Kaverina tytöllä on Jonas-kissa.

"Kaikki johtui siitä, että kirja oli pudonnut puusta:
en ollut tuonut uutta tilalle välittömästi ja laiminlyöntini
oli murtanut turvamuurimme."

Lopussa kirja on ihokarvoja nostattava, sillä oliko se kaikkien kannalta onnellinen loppu. Epäilen suuresti, sillä minua ainakin vähän ahdisti. Jos tämän lukisi uudelleen aukenisi kaikki ihan eri tavalla ja voisi eri valossa katsella tapahtumia ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Karmiva kirja kaikessa vähäeleisyydessään.

Ps. Kirjan loppuun on nokkelasti listattu saman tyylisiä kirjoja, mikäli jää halu lukea vielä lisää. Yksi kirjoista on mm. Sarah Watersin Vieras kartanossa, joka kieltämättä käväisi itsellänikin mielessä.

★★★½
Shirley Jackson - Linna on aina ollut kotimme

(We Have Always Lived in the Castle , 1962)

Fabriikki, 2018

Omasta hyllystä