Suomi100-haasteen lopputulos

Ennakkoluulot
Vuosi sitten suhteeni kotimaisen kirjallisuuteen oli huonolla tolalla. Pelkkä sana kotimainen aiheutti vilunväristyksiä ja toi mieleen lähinnä puisevat vanhat klassikot, jotka olivat joko sotakirjoja tai inhorealismia. Toki minulla oli pari suomalaista lempikirjailijaa, mutta muuten suhtauduin enemmän tai vähemmän varauksella. Suomi100-haaste tuli siis enemmän kuin tarpeeseen...

Lopputulema
... ja tutustuttuani 84 kirjaan (huh miten paljon!) olen pyörtänyt mielipiteeni täysin. Kyllä täältä Suomesta löytyy hienoja tekijöitä ja olen jopa löytänyt kasan uusia lempikirjailijoita, joita täytyy jatkossa pitää silmällä! Vuosi 2017 alkoi loistavasti Aino Kiven Maailman täydellisimmällä tytöllä ja päättyi vähintään yhtä hienosti Seita Vuorelan Karikkoon. Viimeksi mainittu kirja kertonee symbolisesti olotilastani, sillä olen ollut kuin kuiviin puristettu rätti ja varsinkin joulukuu oli koettelemus, kun heräsin haasteen päättymiseen. Jätin sen aikana kesken parinkymmenensivun jälkeen monia teoksia, koska taisteluväsymys. Olen siis hyvin kiitollinen vuoden vaihtumisesta, vaikka hieno kirjallinen vuosi onkin takana. 😀

Luen vuonna 2018 varmasti paljon ulkomaalaisia vastareaktiona viime vuodelle, mutta kun tilanne tasoittuu on jännittävää nähdä onko tällä ennakkoluulojen murtamisella oikeasti vaikutusta. Kaikki haasteeseen luetut kirjat (ja muut kulttuuriteot) löydät täältä, mutta alle olen nostanut joitain vuoden huippukohtia kirjojen osalta.

Vaikutuksen teki


 
Nukkemestari

"Nautin monestakin kirjasta, jota luen, mutta harvoin hurmioidun täysin. Nukkemestari vei mennessään ja tykkäsin kun kirja möllötti lukupinossa keskeneräisenä, sillä tiesin että meillä oli vielä yhteistä aikaa jäljellä. Hyvien tarinoiden ei soisi koskaan päättyvän."



Kepler62: Virus

"Virus on sellainen sarja, että oksat pois! Osat ahmii yhdeltä istumalta ja ne sopivat kaikille lapsille/nuorille sukupuolta katsomatta - sekä nähtävästi vähän vanhemmallekin lukijalle 😆 Sarjan dystopinen maailma on synkkä maapallon vedellessä viimeisiään, mutta siinä on nasevaa huumori, joka keventää tunnelmaa. Tarina koukuttaa ja se on hyvin tapahtumarikas seuratessaan lasten jännittävää matkaa avaruuden halki."



Taikatalvi

"Kevät saapuu Muumilaaksoon ja Nuuskamuikkusen ehdotuksesta ystävykset aikoivat tehdä jotain erikoista kauniin päivän kunniaksi. He kiipeävät aivan vuoren huipulle ja löytävät sieltä korkean, mustan hatun, jonka he vievät mukanaan Muumilaaksoon. "Tällä tavoin he löysivät Taikurin hatun ja veivät sen mukanaan kotiin aavistamatta, että he sen avulla muuttivat Muumilaakson kaikenlaisten taikuuksien ja omituisuuksien temmellyskentäksi.""



Mörkövahti

"Tuutikki Tolonen on selvästi oivaltanut, ettei asioita tarvitse selittää puhki. Möröt lastenvahtina on mahtava ja persoonallinen idea. Kokonaisuuden kruunaa Pasi Pitkäsen taidokkaat kuvat, jotka herättävät tarinan eloon. Ilmeikkäät möröt ovat niin harmittomia ja ihastuttavia. Koko mörkö-käsite pyöräytetään akselinsa ympäri. Pelottavuus on heistä poissa ja sen sijaan sitä titteliä kantavat noidat."



Veristen varjojen ooppera

"Veristen varjojen ooppera on tarina rakkaudesta joka raatelee, ja jonka kohteena on mies, joka ei samalla tavalla vastaa tunteisiin. Yksipuolinen rakkaus ei anna armoa, ottaa toiselta ja antaa toiselle. Loppua kohden kirjan tahti kiristyy, hengitys tihenee ja sydän lyö yhden lyönnin lisää. Näin kirja lunastaa nimensä ja painajainen uhkaa olla käsillä."



Lautturi

"Lautturissa meille tuttu maailma näytetään muukalaisen silmin ja ihastuin välittömästi Kain omaperäiseen persoonaan ja hänen ajatuksiinsa. Kai ei ymmärrä koulunsa nuorten kirjoittamattomia sääntöjä tai normeja, vaan suunnistaa täysin muista riippumattomasti eteenpäin, sillä hänen maailmassaan sielut ovat kaikki samanarvoisia. Kain kautta pääsee kyseenalaistamaan ja pohtimaan jälleen kerran joitain käyttäytymissääntöjä, kiusaamista ja syrjintää."

Kesytön

"Rouhiainen kirjoittaa ahmittavaa tekstiä ja Kesytön päätyi silloisesta keskeneräisten pinosta luettavaksi selvästi muita useammin (luinkohan edes ollenkaan muita...).
400 sivua luki läpi hetkessä."



Viima

"Vuorela on rakentanut puistattavan vision, jossa koulun aikuiset näyttäytyvät pahoina, koulusysteemi on kammottava joka liikettä vahtiva ja mielivaltainen. Heikot vanhemmat joutuvat taipumaan koulun tahtoon, jottei lapsi syrjäydy ja joudun väärälle polulle. Viimassa on maagista realismia sekä dystopiaa ainakin kamalan koulujärjestelmän kohdalla. Kirjaa on vaikea lokeroida mihinkään muottiin enkä haluakaan. Se on täydellinen sellaisenaan, monimuotoisena ja kiehtovana teoksena."



Maailman kaunein tyttö

"Taiturimaisesti Aino Kivi kirjoittaa esikoisteoksessaan nuoruuden kiihkosta, sisaruudesta ja palavasta halusta tulla näkyväksi. Se on voimakas motiivi monille teoille ja kuvaukset ovat rajuudessaankin hyvin tunnistettavia. Osuvampaa teosta nuorten maailmasta ja heidän ajatuksistaan ja tunteistaan en tähän hätään keksi. Uin syvissä vesissä Maailman kauneimman tytön kanssa, pelkäsin vähän, mutta elin täysillä mukana. Taustalla soi Nirvanan 'Smells Like Teen Spirit'."



Veri joka suonissasi virtaa

"Tämän postauksen kirjoittaminen on ottanut aikansa, sillä tuntuu etten saa sanoilla kirjoitetuksi kirjan huikeaa, intensiivistä tunnelmaa ja kaikkia niitä asioita joista pidin. Kirja jatkaa sitä vahvaa linjaa minkä Yö ei saa tulla pari vuotta sitten aloitti."




Pidempää listaa ei ole mielekästä tehdä, mutta koska haluan nostaa vielä pikaisesti kasan kirjoja lisää, niin tein kollaasin kunniamaininnan arvoisista teoksista. Huomaan lukeneeni paljon lasten- ja nuortenkirjoja, joiden parissa viihdyinkin loistavasti.

Summa summarum
Kirjat olivat haasteen pääasia, mutta kuten etukäteen tiesin, en ihan täyttä sataa niillä saanut haalittua kasaan, joten mukaan lasketaan kaikenlaiset muut kulttuurijutut kuten teatteri ja kirjatapahtumat, jolloin luvuksi saadaan juuri ja juuri pyöreä 100.  

Mission accomplished!