Linnut olivat kaikkialla. Kiuru ei ole
koskaan nähnyt yhtä montaa samaan aikaan.
Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjaa olen hullaantuneena lukenut kaksi ensimmäistä, hyvin koukuttavaa, osaa, mutta loput osat saivat väistyä kirjailijan uusimman romaanin Muistojenlukijan tieltä. Muistojenlukija aloittaa Väki-fantasiatrilogian, joka ensimmäisen osan kohdalla sijoittuu Itä-Helsinkiin, mutta näyttää sen jälkeen suuntaavan muualle maailmalle.
Takakannesta: Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja
kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä
omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen genderqueeriin,
Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa
hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon
Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii
tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen
suhtautumisensa käy. Mutta kun railo syntyy, se syntyykin yllättävään
kohtaan, ja pian Kiuru
tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä.
Kiinnostus vie Kiurun rannalta lähtevälle syrjäiselle hiekkapolulle, eikä Kiuru voinut välttyä vaikutelmalta, että menossa johonkin kaukaiseen maahan, jossa elettiin tyystin eri tavalla kuin muualla, jonka päästä hän löytyy Shangri-La; leiri jota asuttaa hyvin sekalainen joukko erilaisia ihmisiä. Kiurun tutustuttua paperittomina kiertolaisina eläviin romaniveljeksiin Daihin ja Neluun sekä intialaistaustaiseen genderqueeriin Bollywoodiin, hän tuntee kerrankin olevansa osa jotain joukkoa. Heitä kaikkia yhdistää myös jokin harvinaislaatuinen kyky.
Fantasiaelementtejä ei ole liialti käytetty ja joissain tilanteissa mietinkin, että mikseivät he käyttäneet kykyjään niin olivat päässeet tilanteista paljon helpommalla. Nuoret saavat peräänsä Väki-nimisen seuran, jonka tarkoitusperät jäävät hämäränpeittoon. Muistojenlukija on kiinni vahvasti tässä ajassa ja tästä varmasti alkaakin pitkä matka kohti kirjoja, joissa kaikenlaiset ihmiset ovat luontevasti osa tarinaa ilman, että täytyy kauheasti selitellä ja kirjan ihmisten käydä vuoropuhelua siitä.
Seksuaalisuuden ja itsensä kokemisen lisäksi kirja käsittelee kaikenlaisia muitakin teemoja kuten siirtolaisia, ihmisryhmiä, eriarvoisuutta, ennakkoluuloja ja noiden vaikutusta siihen miten erilaisesti ihmisiä kohdellaan. Vaikka haluttaisiin ajatella, että kaikki ovat lähtökohtaisesti samalla viivalla ja yhtä arvokkaita, ei käytännössä niin ole. Kirja loppuu jännittävästi ja seuravana kai jatkan Susirajan loppuun ja odottelen jatkoa Muistojenlukijalle.
Kiinnostus vie Kiurun rannalta lähtevälle syrjäiselle hiekkapolulle, eikä Kiuru voinut välttyä vaikutelmalta, että menossa johonkin kaukaiseen maahan, jossa elettiin tyystin eri tavalla kuin muualla, jonka päästä hän löytyy Shangri-La; leiri jota asuttaa hyvin sekalainen joukko erilaisia ihmisiä. Kiurun tutustuttua paperittomina kiertolaisina eläviin romaniveljeksiin Daihin ja Neluun sekä intialaistaustaiseen genderqueeriin Bollywoodiin, hän tuntee kerrankin olevansa osa jotain joukkoa. Heitä kaikkia yhdistää myös jokin harvinaislaatuinen kyky.
"Kiuru päätti, että hän piti itsestään tällaisena.
Ehkä ystävät tulikin valita sen mukaan, kenen seurassa tunsi itsensä
siksi ihmiseksi, joka halusi olla, eikä sen mukaan, ketä ihaili eniten."
Fantasiaelementtejä ei ole liialti käytetty ja joissain tilanteissa mietinkin, että mikseivät he käyttäneet kykyjään niin olivat päässeet tilanteista paljon helpommalla. Nuoret saavat peräänsä Väki-nimisen seuran, jonka tarkoitusperät jäävät hämäränpeittoon. Muistojenlukija on kiinni vahvasti tässä ajassa ja tästä varmasti alkaakin pitkä matka kohti kirjoja, joissa kaikenlaiset ihmiset ovat luontevasti osa tarinaa ilman, että täytyy kauheasti selitellä ja kirjan ihmisten käydä vuoropuhelua siitä.
Seksuaalisuuden ja itsensä kokemisen lisäksi kirja käsittelee kaikenlaisia muitakin teemoja kuten siirtolaisia, ihmisryhmiä, eriarvoisuutta, ennakkoluuloja ja noiden vaikutusta siihen miten erilaisesti ihmisiä kohdellaan. Vaikka haluttaisiin ajatella, että kaikki ovat lähtökohtaisesti samalla viivalla ja yhtä arvokkaita, ei käytännössä niin ole. Kirja loppuu jännittävästi ja seuravana kai jatkan Susirajan loppuun ja odottelen jatkoa Muistojenlukijalle.
★★★★
Elina Rouhiainen - Muistojenlukija
Elina Rouhiainen - Muistojenlukija
Tammi, 2017
Kirjastosta
En tykännyt kirjan huumeteemasta ja sen varjopuolista. Muuten kirja oli mielenkiintoinen ja täynnä koukuttavia käänteitä.
VastaaPoistaSeuraavaa osaa kyllä odottaa malttamattomana!
PoistaKirjaan oli tosiaan mahdutettu monia ajankohtaisia teemoja, ehkä vähän vähemmänkin olisi riittänyt, mutta oli kyllä hyvä!Jatkoa odotellessa voisi tutustua Susirajaan...
VastaaPoistaPaljon oli teemoja, mutta suurin osa istui luontevasti osaksi tarinaa, eikä tullut olo, että väkisin olisi yritetty saada mahdutettua kaikkea mukaan. Susiraja lainaan vaan!
Poista