Synnyin tammikuun neljäntenä päivänä vuonna 1951.
Norwegian Woodin jälkeen en ole lukenut mitään Haruki Murakamilta, sillä mikä voisi yltää niin hienon teoksen kanssa samoihin fiiliksiin ja lukemisen riemuun. Nyt aika oli kuitenkin otollinen ja innoistuinpa vielä kirjamessuilla ostamaan kolme Murakamin kirjaa lisää.
Takakannesta: Hajime on saavuttanut keski-ikään mennessä paljon – perheen, kaksi omaa ravintolaa, huvilan – ja kaikki on tavallaan hyvin. Silti oudon falskiuden
tunteen riivaamana hän kaipaa elämäänsä merkitystä ja eritoten
Shimamotoa, lapsuuden vuosien sielunkumppania, jonka kanssa kuunneltiin Nat King Colea vinyyliltä. Kun Shimamoto yllättäen palaa kuvioihin,
Hajimen on valittava elääkö menneessä vai nykyhetken ehdoilla.
Liekö keski-iän tuoma kriisin vuoksi Hajime haikailee Shimamoton perään, jolla on ollut pieni lokero miehen sydämessä lapsuuden saakka. Puolessa välissä kirjaa päästään iltaan, jolloin Hajimen ravintolaan saapuu kaunis naisasiakas, jota Hajime ei ole ennen siellä nähnyt. Hajime ei kiinnitä hänen erityisesti huomiota, ei ennen kuin nainen istuu baarituolille aivan Hajime viereen ja vasta muutaman sananvaihdon jälkeen Hajime tunnistaa Shimamoton.
Alaotsikoksi kirjalle voisi antaa "Hajimen elämän naiset", sillä se käy systemaattisesti läpi miehen naishistorian aina nuoruudesta lähtien nykyhetkeen saakka. Aikuisiällä tavattu Shimamoto on muuttunut salaperäiseksi hahmoksi ja onnellisesti naimisissa oleva Hajime jossittelee. Tunnistan kyllä Murakamin seesteisen ja uneliaan (kaikella rakkaudella) tyylin, mutta kirja jäi valitettavasti vaisuksuksi. Ehkä en vain osannut asettua keski-ikäisen Hajimen saappaisiin ja hänen villiin haluunsa.
Missä määrin nämä auton ohjauspyörää puristavat kädet
ovat minun todelliset käteni? Mikä tässä näkemässäni
maisemassa on todellista? Mitä enemmän tätä mietin,
sitä epäselvemmäksi kaikki kävi.
ovat minun todelliset käteni? Mikä tässä näkemässäni
maisemassa on todellista? Mitä enemmän tätä mietin,
sitä epäselvemmäksi kaikki kävi.
Suositus: laita taustalle soimaan Nat King Colen L-O-V-E ja tarina lähtee uusiin ulottuvuuksiin.
★★★
Haruki Murakami - Rajasta etelään, auringosta länteen
Haruki Murakami - Rajasta etelään, auringosta länteen
(Kokkyo no minami, taiyo no nishi, 1992)
Tammi, 2017
Arvostelukappale
Voi Murakami! <3 Taas huomaan millainen kiire minulla on viime aikoina ollut... Murakami on lempikirjailijoitani ja en voi uskoa, että Maailmanloppu ja ihmemaa on odottanut hyllyssä jo vaikka miten pitkään lukematta, puhumattakaan tästä. No, jospa joululomalla olisi aikaa. En halua lukea Murakamia kiiressä, tuo minulle rakas unelias tunnelma vaatii vähän samanlaisen mielentilan lukemiseen.
VastaaPoistaKiireessä ei näitä varmastikaan olisi mukava lukea tai ainakin lukukokemus kärsisi. Uskon kyllä vahvasti, että löydän Murakamilta vielä jonkun toisenkin hienon tarinan Norwegian Woodin lisäksi:)
PoistaVähän arkaillen oon suhtautunut tähän, vaikka pidin Sputnikista. Norwegian Woodin tahtoisin lukea, ehkä se olis "mulle".
VastaaPoistaNorwegian Woodin voin suositella erittäin lämpimästi! Kenties minä sitten koitan seuraavana Sputnikia:D
PoistaOlenkin ensimmäistä kertää blogissasi Jassu. Kiva blogi sinulla. Oli mielenkiintoista lukea esittelysi, kun juuri tänään luin kirjan arvostelun Karjalaisesta. Kyllä tämä varmasti tulee lukulistalle.
VastaaPoistaKiitos Anneli ja kiva kun löysit tänne:)
Poista