Eräänä harmaana aamuna ensilumi laskeutui Muumilaaksoon.
Kevät saapuu Muumilaaksoon ja Nuuskamuikkusen ehdotuksesta ystävykset aikoivat tehdä jotain erikoista kauniin päivän kunniaksi. He kiipeävät aivan vuoren huipulle ja löytävät sieltä korkean, mustan hatun, jonka he vievät mukanaan Muumilaaksoon. "Tällä
tavoin he löysivät Taikurin hatun ja veivät sen mukanaan kotiin
aavistamatta, että he sen avulla muuttivat Muumilaakson kaikenlaisten
taikuuksien ja omituisuuksien temmellyskentäksi."
Alkuun tapahtuu kaikkea hauskaa, mutta sitten meno muuttuu hurjempaan suuntaan. Hemuli saa hattivatit kimppuunsa ja Nuuskamuikkunen näkee Taikurin mustan pantterinsa selässä. Myöhemmin Muumilaaksoon saapuvat pikkuiset Tiuhti ja Viuhti salaperäinen matkalaukku mukanaan.
Taikurin hatusta löytyy kaikki pelottavimmat hahmot kerättynä yhteen: Mörkö (joka puhuu!), Muurahaisleijona, taikuri ja kamalinta on se kun Muumipeikko muuttuu ulkonäöltään (nyt olisi sopiva paikka puhua niistä lapsuuden traumoista). Kaikki on vielä oikein kivasti kuvitettukin, jotta muutenkin verkkokalvoilleni iäksi palaneet kuvat eivät poistuisi vahingossakaan mielestä. Kiitos tästä.
Hemuli kokee oman tuskaisen kriisin kerättyään loppuun postimerkkikokoelmansa. Se on nyt täydellinen, eikä raukkaparka tiedä mitä tekisi seuraavaksi. Muilla on onneksi hyviä ideoita Hemulin seuraavaksi projektiksi, mutta hänen kasvonsa olivat vieläkin rypyssä, sillä hän ei mielestään voinut olla iloinen heti näin suuren huolen jälkeen. Ja jälleen tuo muumien erehtymätön ja hellyyttävä logiikka saa sydämen sulamaan: "Taikurin syödessä kaikki uskaltautuivat hiukan lähemmäksi. Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen. Hänen kanssaan voi puhua."
Alkuun tapahtuu kaikkea hauskaa, mutta sitten meno muuttuu hurjempaan suuntaan. Hemuli saa hattivatit kimppuunsa ja Nuuskamuikkunen näkee Taikurin mustan pantterinsa selässä. Myöhemmin Muumilaaksoon saapuvat pikkuiset Tiuhti ja Viuhti salaperäinen matkalaukku mukanaan.
Taikurin hatusta löytyy kaikki pelottavimmat hahmot kerättynä yhteen: Mörkö (joka puhuu!), Muurahaisleijona, taikuri ja kamalinta on se kun Muumipeikko muuttuu ulkonäöltään (nyt olisi sopiva paikka puhua niistä lapsuuden traumoista). Kaikki on vielä oikein kivasti kuvitettukin, jotta muutenkin verkkokalvoilleni iäksi palaneet kuvat eivät poistuisi vahingossakaan mielestä. Kiitos tästä.
Hemuli kokee oman tuskaisen kriisin kerättyään loppuun postimerkkikokoelmansa. Se on nyt täydellinen, eikä raukkaparka tiedä mitä tekisi seuraavaksi. Muilla on onneksi hyviä ideoita Hemulin seuraavaksi projektiksi, mutta hänen kasvonsa olivat vieläkin rypyssä, sillä hän ei mielestään voinut olla iloinen heti näin suuren huolen jälkeen. Ja jälleen tuo muumien erehtymätön ja hellyyttävä logiikka saa sydämen sulamaan: "Taikurin syödessä kaikki uskaltautuivat hiukan lähemmäksi. Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen. Hänen kanssaan voi puhua."
★★★★★
Tove Jansson - Taikurin hattu
Tove Jansson - Taikurin hattu
(Trollkarlens hatt, 1948)
Wsoy, 2010
Uudelleen luettua -haaste
Uudelleen luettua -haaste
Omasta hyllystä
Muumit ovat kyllä sellainen lempeyden ja viisauden aitta <3 Täytyy varmaan kaivaa jokin niistä lukuun pian, Toven lauseita on jo ikävä.
VastaaPoistaNäin juuri♥♥ Toven kirjoista löytyy paljon ihania ajatuksia ja vähän harmittaa etten niitä ole kirjoittanut ylös.
PoistaMuumit ♥ Taikurin hatussa on mukavasti toimintaa. Se on toistaiseksi ainoa Muumikirja jonka olen lukenut kahdesti. /Tiia
VastaaPoistaTämä tuntui vauhdikkaammalta kuin muut ja tapahtuuhan tässä jatkuvasti kaikkea jännää:D
Poista