Siellä missä pieni tyttö kyyristeli, oli pimeää,
mutta hän teki niin kuin oli käsketty.
Luottavaisin mielin lähdin Hylättyä puutarhaa lukemaan, sillä Paluu Rivertoniin vei aikoinaan mukanaan ja viihdytti odotetusti. Olin kuullut paljon hyvää myös tästä kirjasta, joten sen valitseminen ei ollut vaikeaa kahden muun Kate Mortonin kirjan joukosta. Sain karvaasti huomata valinneeni aika ennalta-arvattavan järkäleen, jossa oli liikaa aikatasoja, mutta jonka lukemista en lopulta kokenut edes tuskaisena.
Takakannesta: Eksynyt lapsi... On vuosi 1913. Britanniasta viikkokausia matkannut laiva saapuu
Australiaan pieni Nell-tyttö kannellaan. Salaperäinen nainen, joka
kutsuu itseään Kirjailijattareksi, on luvannut pitää hänestä huolta,
mutta tämä on kadonnut jäljettömiin.
Järkyttävä käänne... Tullessaan täysi-ikäiseksi Nell saa tietoonsa salaisuuden,joka muuttaa hänen elämänsä suunnan. Vuosikymmeniä myöhemmin Nell lähtee etsimään totuutta Englannista, Cornwallin tuuliselta rannikoilta ja saapuu Blackhurstin kartanoon, jonka joskus omisti aristokraattinen Mountrachetin suku.
Arvoituksellinen perintö... Vuonna 2005 Cassandra saa isoäidiltään Nelliltä yllättävän perinnön. Mystinen Cliff Cottage salaperäisine puutarhoineen siirtyy hänelle. Cassandra matkustaa Englantiin tutustuakseen perintöönsä – ja ennen kaikkea selvittääkseen vihdoin isoäitinsä Nellin salatun menneisyyden.
Tarina tapahtuu lomittain kolmessa eri ajassa ja melkein kuin pakosta tällaisessa tilanteessa jostain tarinasta muodostuu aina se muita hitusen kiinnostavampi ja minulle se on 'eksynyt lapsi' eli pienen Nellin osuudet sekä varsinkin sitä ennen tapahtuneet asiat Blackhurstin kartanossa. "Jos tyttö odottaa pelastusta, hän ei opi pelastamaan itseään." Eliza toi kirjaan särmää ja hänen ystävyytensä Rosen kanssa tämän äidin katsoessa pahasti vierestä oli herkullinen. Kartanon väessä oli hyviä, mieleenpainuvia henkilöhahmoja kuten Linus ja odotin aina malttamattomana, että tarina palaisi tuohon 1900-luvun alkuun.
Olisin pärjännyt vallan mainiosti pelkästään noilla osuuksilla, enkä koe varsinkaan Cassandran tuoneen kirjaan mitään lisäarvoa. Romantiikkaa kylläkin, mutta ei juuri syvyyttä. "Muisti on julma emäntä, jonka tahtiin meidän kaikkien on opittava tanssimaan." Ajallinen pomppiminen yhdistettynä lyhyisiin lukuihin sai aikaan vähän hapuilevan lukemisen, kun vei jonkin aikaa, että hahmotin tarinat omiksi, erillisiksi kokonaisuuksiksi. Hylätty puutarha on ainakin viihdyttävä ja mitäpä se olisi ilman F. H. Burnettia. Ei siitä sen enempää. ;)
Järkyttävä käänne... Tullessaan täysi-ikäiseksi Nell saa tietoonsa salaisuuden,joka muuttaa hänen elämänsä suunnan. Vuosikymmeniä myöhemmin Nell lähtee etsimään totuutta Englannista, Cornwallin tuuliselta rannikoilta ja saapuu Blackhurstin kartanoon, jonka joskus omisti aristokraattinen Mountrachetin suku.
Arvoituksellinen perintö... Vuonna 2005 Cassandra saa isoäidiltään Nelliltä yllättävän perinnön. Mystinen Cliff Cottage salaperäisine puutarhoineen siirtyy hänelle. Cassandra matkustaa Englantiin tutustuakseen perintöönsä – ja ennen kaikkea selvittääkseen vihdoin isoäitinsä Nellin salatun menneisyyden.
Tarina tapahtuu lomittain kolmessa eri ajassa ja melkein kuin pakosta tällaisessa tilanteessa jostain tarinasta muodostuu aina se muita hitusen kiinnostavampi ja minulle se on 'eksynyt lapsi' eli pienen Nellin osuudet sekä varsinkin sitä ennen tapahtuneet asiat Blackhurstin kartanossa. "Jos tyttö odottaa pelastusta, hän ei opi pelastamaan itseään." Eliza toi kirjaan särmää ja hänen ystävyytensä Rosen kanssa tämän äidin katsoessa pahasti vierestä oli herkullinen. Kartanon väessä oli hyviä, mieleenpainuvia henkilöhahmoja kuten Linus ja odotin aina malttamattomana, että tarina palaisi tuohon 1900-luvun alkuun.
Olisin pärjännyt vallan mainiosti pelkästään noilla osuuksilla, enkä koe varsinkaan Cassandran tuoneen kirjaan mitään lisäarvoa. Romantiikkaa kylläkin, mutta ei juuri syvyyttä. "Muisti on julma emäntä, jonka tahtiin meidän kaikkien on opittava tanssimaan." Ajallinen pomppiminen yhdistettynä lyhyisiin lukuihin sai aikaan vähän hapuilevan lukemisen, kun vei jonkin aikaa, että hahmotin tarinat omiksi, erillisiksi kokonaisuuksiksi. Hylätty puutarha on ainakin viihdyttävä ja mitäpä se olisi ilman F. H. Burnettia. Ei siitä sen enempää. ;)
"-- mikä Elizan puutarhassa sai tuntumaan siltä, ettei niin
suuri upeus voinut syntyä luonnollista tietä. Että niin
hillittömän runsauden aikaansaamiseksi oli tehty kaupat
verhon toisella puolella elävien henkien kanssa."
suuri upeus voinut syntyä luonnollista tietä. Että niin
hillittömän runsauden aikaansaamiseksi oli tehty kaupat
verhon toisella puolella elävien henkien kanssa."
Muita samankaltaisia
Frances Hodgson Burnett: Salainen puutarha
Julian Fellowes: Belgravia
Rosamunde Pilcher: Simpukankerääjät
★★★½
Kate Morton - Hylätty puutarha
Kate Morton - Hylätty puutarha
(The Forgotten Garden, 2008)
Bazar, 2015
Omasta hyllystä
Minullekin Paluu Rivertoniin oli oivallinen lukukokemus. Tämän luin sen jälkeen (on siitäkin jo aikaa), ja pidin tästäkin. Tuntuu turvalliselta lukea hyvin eteneviä, juonenkäänteiltään turvallisen arvattavia kirjoja toisinaan. ;) Morton taitaa olla minulle vähän sellainen lohtukirjailija, jonka tarinat tasapainottelevat viihdyttävän ja ärsyttävän rajoilla. Nythän tuli taas uusi suomennos, joten luettavaa häneltä kyllä riittää.
VastaaPoistaNäiden kahden kirjan jälkeen on kyllä saanut jo hyvän kuvan Mortonin tyylistä ja tästä eteenpäin on aika hyvä mielikuva siitä millaisen lukukokemuksen loputkin tarjoavat. Lohtukirjailija kuulostaa hyvältä, sillä näillekin on oma hetkensä:)
Poista