"Isä osti avoauton. Älkää kysykö minulta miksi."
kirjan alku
Tuntien ja Lumikuningattaren kautta olen Michael Cunninghamiin tutustunut ja tykästynyt. Olen haalinut häneltä kirjoja omaan hyllyyn ja tällä kertaa nappasin Koti maailman laidalla -kirjan, josta en oikein tiennyt mitään ennen lukemista. Jälkeenpäin ajateltuna takakannen lukemisen olisi voinut jättää kokonaan väliin, sillä siinä kerrotaan käytännössä koko juoni! Järjetöntä. Siksi laitoin allekin vain osan takakansitekstistä, lopusta voi ottaa selvää lukemalla kirjan:)
Koti maailman laidalla kertoo 70-lukulaisista, jotka olivat liian nuoria joutuakseen Vietnamin sotaan, mutta tarpeeksi vanhoja ihastuakseen hippiaatteeseen ja -musiikkiin. Heidän mekkansa on Woodstock. Heidän nuoruutensa meni pilvessä. Heidän unelmansa oli olla erilainen. Jonathan on hyvän perheen poika, pohdiskeleva ja epävarma; äitinsä menettänyt Bobby on vähäpuheinen mykkyyteen asti. He kasvavat yhdessä, kuuntelevat samoja levyjä, rakastavat toisiaan. --"
Koti maailman laidalla kertoo 70-lukulaisista, jotka olivat liian nuoria joutuakseen Vietnamin sotaan, mutta tarpeeksi vanhoja ihastuakseen hippiaatteeseen ja -musiikkiin. Heidän mekkansa on Woodstock. Heidän nuoruutensa meni pilvessä. Heidän unelmansa oli olla erilainen. Jonathan on hyvän perheen poika, pohdiskeleva ja epävarma; äitinsä menettänyt Bobby on vähäpuheinen mykkyyteen asti. He kasvavat yhdessä, kuuntelevat samoja levyjä, rakastavat toisiaan. --"
"Bobby ja minä seisoimme Claren edessä, hämmentyneinä ja kodittomina ja vailla suunnitelmaa, jomottavan mutta kaoottisen rakkauden piinaamina, rakkauden joka ei suostunut piirtymään sovinnaiseksi kuvioksi."
Aikuisuuteen ehtiessä Jonathanin ja Bobbyn tiet erovat, mutta heidät johdatetaan jälleen yhteen, vaikka kaikki ei mutkattomasti suju. Yhdistävänä tekijänä on vapaamielinen Clare, joka sitoo heidän yhteen ehkä jopa odottamattomalla tavalla. Koti maailman laidalla laajentaa perinteistä käsitystä sanasta perhe, se kertoo homoudesta, mutta ennen kaikkia yksinäisyydestä. Yksinäinen voi olla, vaikka ympärillä on ihmisiä.
Minä-kertojina ovat Jonathanin ja Bobbyn lisäksi Clare ja Jonathanin äiti Alice. Jokaisella on oma menneisyytensä, josta he yrittävät päästä yli. Lukija pääsee seuraamaan heidän kehitystarinaansa. Michael Cunninghamin tekstissä on kaihoa, kauneutta, mutta myös jotain rujoa. Kirjan juoni on vangitseva ja ahmin sen, mikä on harvinaista näin arkena, mutta täysin varauksettomasti en ihastunut. Hieno teos kuitenkin.
PS. 500. postaus!
_______
Michael Cunningham - Koti maailman laidalla
(A Home at the End of the World, 1990)
Gummerus, 2001
Kannen suunnittelu: Pirjo Toroskainen
Kannen suunnittelu: Pirjo Toroskainen
Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★★
Tähtiä: ★★★★
Onnitteluni tasaluku-postauksesta. Olen lukenut tuon kirjan ja katsonut leffan. Se kannattaa katsoa. Suosittelen sinulle kirjaa Illan tullen. Itse hurmaannuin siihen.
VastaaPoistaKiitos, niin niitä vaan kertyy:) Katsoin trailerin, mutta heti tähän perään en sitä varmaankaan katso, kirja on kuitenkin parempi;) Kiitos suosituksesta, Illan tullen löytyykin hyllystä:)
PoistaTämä oli joskus vuosi sitten ehdoton lempparini, mutta voipi olla että olen kasvanut siitä yli. Jostain syystä Cunningham ei ole iskenyt enää viime aikoina. Mene ja tiedä, mutta lempeät muistot tästä on! :)
VastaaPoistaMinä olen vasta hiljattain löytänyt Cunninghamin, joten olen innoissani:) Toivotaan että sinäkin löydät hänet uudelleen.
PoistaTämä odottaa omassa hyllyssä. Jostain syystä alku ei ole innostanut minua, mutta ehkä pitäisi lukea parikymmentä sivua kerralla ja antaa kirjalle mahdollisuus.
VastaaPoistaTämä on hieno, ikävää ettei ole vielä napannut :/
PoistaLuin tämän joskus monta vuotta sitten, ennen kuin vielä bloggasin kirjoista. Muistan pitäneeni paljon, ihastuneeni juuri tuohon yksinäisyyden kuvaukseen. Lisäksi sille kirjakappaleelle, jonka silloin luin, kävi traagisesti: se oli mukanani mökillä ja kastui kelvottomaksi. Kirjaston kirja, tietenkin.
VastaaPoistaCunningham on taitava kuvamaan itseään etsiviä ihmisiä ja varsinkin tuo yksinäisyys oli käsin kosketeltavaa. Voi ei, minullekin on käynyt noin joskus nuorena Neiti Etsivän kanssa!
Poista