Patrick Ness - Hirviön kutsu

"Hirviö tuli heti keskiyön jälkeen. 
Niin kuin niillä on tapana."

kirjan alku

Joskus sattuu niin, että hienouden edessä mykistyy. Tekisi mieli toistella superlatiiveja ja mitään muuta järkevää ei keksikään. Jo etukäteen ihastuin Hirviön kutsun kuvitukseen ja näin jälkikäteen on paha spekuloida olisinko kirjaa lukenut ilman niiden olemassaoloa. Niin tai näin, hyvä kuitenkin näin! Kirjan idea on kirjailija Siobhan Dowdin, joka sairastui syöpään eikä pystynyt itse kirjoittamaan tarinaa ennen kuolemaansa, joten Patrick Ness pienen empimisen jälkeen hyppäsi kehiin.

Tarinat ovat villeintä mitä on, hirviö jyrisi.

Tarinat vainoavat, purevat ja polttavat.

13-vuotias Conor-poika saa avukseen hirviön äidin sairastuttua syöpään. Hirviö ilmestyy paikalle seitsemän minuuttia yli keskiyön. Se kertoo Conorille kolme tarinaa, mutta neljäs tarina Conorin on kerrottava itse. Mutta pystyykö hirviö parantamaan Conorin äidin?

Hirviön kutsu on erittäin koskettava kuvaus pojan suhtautumisesta äitinsä sairauteen. Tunteita on monia ja Conor vakuuttaa itselleen, etttä äiti kyllä selviää. Negatiiviset ajatukset jäävät jonnekin taka-alalle, kun toivosta on pidettävä kiinni kuin viimeisestä oljenkorresta. Tähän tulee hirviö avuksi. Hän kertoo pojalle tarinoita, joissa ei varsinaisesti ole hyvää tai pahaa. Asiat ovat moniulotteisempia - niin kuin oikeassakin elämässä. Näin ollen vääriäkään tunteita ei ole. Hirviö rohkaisee Conoria päästämään monenkirjavat tunteensa ulos.

"Koko ajan se tuijotti Conoria, ja Conor kuuli sen kovan, tuulen kaltaisen hengityksen. Hirviö painoi jättimäiset kätensä ikkunan molemmille puolille ja kumarsi päätään, kunnes sen silmät täyttivät koko ikkunan ja vangitsivat Conorin tuijotuksensa. Talo voihkaisi sen painon alla."

 
Tarina vaatii hieman lämmittelyaikaa, mutta sen antaminen on sen arvoista! Varsinkin lopussa on huomioon otettavan suuri itkuvaara! Mitä kirjan kuvituksesta voi edes sanoa kuulostamatta täysin sekopäiseltä fanaatikolta, joka ei meinaa tuolissaan pysyä. Jim Kayn kädenjälki on jotain niin käsittämättömän voimakasta. Kuvat ovat  pelottavia ja synkkiä, mutta lumoavia. Ne sykähdyttävät. Talojen karheat tiiliseinät kutsuvat koskettamaan, tuuli ujeltaa ohi. Taiteilijalla on tekstuurien kuvaaminen hallussaan.

"Conor huusi koko ajan, niin kovaa ettei kuullut omia ajatuksiaan, katosi tuhoamisen vimmaan, ajatuksettomaan murskaamiseen ja murskaamiseen ja murskaamiseen. Hirviö oli oikeassa. Se oli hyvin tyydyttävää."

On hienoa, että upea tarina saatiin valmiiksi ja se näki päivänvalon! Menetyksen tai sen pelon kanssa kamppaileville lohtua tuova kirja. Elokuvakin on jo ilmeisesti tekeillä.

_______

Patrick Ness - Hirviön kutsu
Alkuperäisidea: Siobhan Dowd
Kuvittanut: Jim Kay

(A Monster Call, 2011)

Tammi, 2016

Kirjastosta
Tähtiä: ★★★★★