John Ajvide Lindqvist - Kultatukka, tähtönen

"Syksyllä 1992 kerrottiin että metsissä oli ennätysmänen sienisato, että kostea ja lämmin loppukesä oli saanut maanalaiset sienirihmastot puhkeamaan kantarelleiksi ja orakkaiksi."

kirjan alku

Kultatukka, tähtönen ei ole heikkohermoisille, sillä suolenpätkän lentelevät ja veri roiskuu. Kovapäisempääkin vähän hirvittää. Ystävät hämärän jälkeen oli aivan mukavuusalueeni reunoilla, mutta tämä kirja meni jo reilusti ulkopuolelle. Kultatukka, tähtönen ei ole millään tavalla mukava kirja, se on inhottava ja silti oli aivan pakko lukea, kun jotenkin kummallisesti kirjoittajataituri John Ajvide Lindqvist onnistuu koukuttamaan lukijan mukaansa kammottavalle matkalle.

Kaikilla on oikeastaan jokin aivan toinen nimi.

Kultatukkainen tyttö löydetään parin viikon ikäisenä avoimesta haudasta metsässä. Hän kasvaa yksin kellariin teljettynä seuranaan vain kasettisoitin ja satunnaiset kasvattivanhempien vierailut. Tytöllä on ainutlaatuinen kyky laulaa täysin puhtaasti ja jäljitellä mitä tahansa musiikkia, mutta häneltä puuttuu kokonaan kyky tuntea.

Samaan aikaa toinen, aivan tavallinen tyttö kasvaa tavallisessa perheessä. Hän on samanlainen kuin kaikki muutkin, mutta ehkä vähän oudompi,vähän yksinäisempi. Tytöt kohtaavat 14-vuotiaina, ja heidän välilleen syntyy erikoinen ystävyys, josta kasvaa jotain täydellisen kauheaa. Nyt he eivät ole enää yksin, ja yhdessä he ovat voimakkaampia kuin kukaan muu. Takakansi

Synkkien kansien taakse kätkeytyy tarina ystävyydestä, ulkopuolisuuden tunteesta ja syrjäytyneistä, koulukiusatuista nuorista. Ihmiset kaipaavat kipeästi ympärilleen muita, mutta voiko siitä seurata mitään hyvää, jos joukko haavoittuneita, rikkinäisiä ihmisiä kerääntyy yhteen, karismaattisen johtajan ympärille. Romaani tarttuu myös musiikkimaailmaan, Idolsiin ja näiden raadollisuuteen. Nuoria viedään miten sattuu. Myös nettifoorumit on otettu esille. Paljon on siis asiaa, mutta kaikki ovat sulautuneet osaksi tarinaa.

"Lennart tunsi piristyvänsä. Hänelle oli sattunut jotain. Sillä hetkellä kun musta kaara oli syöksynyt häntä kohti, sydän oli hypähtänyt ja käpetynyt kokoon kuin kuolettavan iskun edellä, levähtänyt sitten taas auki ja rauhoittunut. Se oli kokemus."

Kultatukka, tähtönen on raaemman kauhun lukijoille ja niille jotka haluavat sietokykyään koitella, sillä jos kirjoissa olisi ikäraja, tämä olisi k-18. Pelottavinta kaikessa on se, että tämä voisi olla totta. Maailmasta eristäytyneissä ns. hiljaisissa yksilöissä on sisällä suuri uhka. Kuinka monta kertaa sitä on kuultu hirvittävien tekojen jälkeen, että tekijä oli vaitelias ja omissa oloissaan. Oliko romaanissa edes yhtään oikeasti onnellista ihmistä? Kaikki tuntuivat olevan lähinnä hukassa omassa elämässään. Huh, tämä vaatii sulattelua.

_______

John Ajvide Lindqvist - Kultatukka, tähtönen

(Lilla stjärna, 2010)

Gummerus, 2011

Kirjastosta
Hämärän jälkeen -haaste
Tähtiä: ★★★