21.7.2016

Kazuo Ishiguro - Ole luonani aina


"Nimeni on Kathy H. Olen kolmekymmentäyksivuotias 
ja olen toiminut valvojana yli yksitoista vuotta."
kirjan alku

Pitkän päivän ilta kolahti aikoinaan ja odotin paljon Ole luonani aina -kirjalta. Aiheensa puolesta se olisi pitänyt olla nappivalinta. Kazuo Ishiguron mukavan rauhallisen, mutta hyvin etenevän tyylin takia sen olisi pitänyt olla viiden tähden arvoinen. Vaan eipä ollut.

Kathy, Ruth ja Tommy ovat oppilaita Hailshamin kodikkaassa sisäoppilaitoksessa Englannin maaseudulla. Siellä olevia lapsia varjellaan tarkoin ulkomaailmalta, ja heidät kasvatetaan uskomaan että he ovat erikoisia, että heidän hyvinvointinsa on olennaisen tärkeää. Mutta minkä tähden he oikeastaan ovat siellä?

Vuosia myöhemmin Kathy, nyt 31-vuotias, antautuu muistelemaan mennyttä aikaa. Hänen muistoistaan rakentuu unohtumaton tarina siitä, miten he kolme vähitellen oivaltavat totuuden näennäisen onnellisesta lapsuudestaan ja heitä odottavasta tulevaisuudesta, joka vetää vertoja tieteisromaanien hurjimmille uhkakuville. Takakansi

Lukijalle kaikki on selvää jo alusta saakka. Odotin huikeaa tarinaa, jossa ei voi kuin arvuutella mitä shokeeraavaa tehtävää varten nuoret on kasvatettu ja mitä käy, kun totuus selviää heille. Sisäoppilaitoksessa eletään erossa ulkomaailmasta, eikä draamaa tämän osalta ollut. Ihmissuhde draamaa kyllä. Kirja laahasi eteenpäin, sillä se on niin hienovarainen kerronnassaan, ei radikaaleja liikkeitä. Olen harmissani, että niin ilmiselvä potentiaali jäi käyttämättä.

Toisaalta romaani saa pohtimaan ihmisyyttä ja oikeuksia. Ishiguron maalaama vaihtoehtotulevaisuus ei ole mukava paikka. Ihmisarvo saa toisenlaisen käsitteen kuin sen pitäisi olla. Ihmiset kasvatetaan vain tiettyä tarkoitus varten ja sen toteuttaminen lopulta on ainoa päämäärä ja kaiken arvo.

_______

Kazuo Ishiguro - Ole luonani aina
(Never Let Me Go, 2005)
Tammi, 2005
Omasta hyllystä
Seitsemännen taiteen tarinat
Tähtiä: ½

8 kommenttia:

  1. Juu, minullekin jäi mielikuva, että tämä oli tylsä...en tainnut edes lukea loppuun. Mutta Ishigurolla on muitakin huippuja kuin Pitkän päivän ilta: Me orvot riemastutti minua! Uusimmalle minulla on kovat odotukset, ja se odotteleekin jo lukupinossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuitenkin Arja kuulla, että hyviä vielä riittää, kun minulla on tällä hetkellä niin ristiriitaiset fiilikset Ishigurosta. Pistin tuon Me orvot muistiin:)

      Poista
  2. Olen jo pitkään ajatellut lukea tämän. Japanilainen kirjallisuus on minulle usein aika outoa ja vierasta, mutta esim. Murakamista tykkään.

    Ishigurolta on ilmestynyt myös kirja Haudattu jättiläinen ihan vastikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Japanilaista kirjallisuutta ei tosiaan liikaa tule minunkaan luettua. Norwegian Wood on huippu<3 muita en häneltä olekaan vielä lukenut, mutta tarkoitus olisi.

      Pitää katsoa miten tuo Haudattu jättiläinen uppoaa kanssabloggaajiin ja päätän sitten uskallanko lukea:D

      Poista
  3. Minä pidin tästä aivan valtavasti, mutta luin tätä ennen Peter Høegin Rajatapaukset ja en tiedä, missä meni pieleen. Ehkä huono ajoitus. En tiedä. Tahkosin sivu sivulta Høegiä. Pidän siis kirjailijasta. Jollakin tasolla näiden kahden kirjan aiheissa on hitunen samaa. Koin Isguron tuon takia "vauhdikkaaksi trilleriksi". Ishiguron dystopinen maailma vetosi minuun. Mutta katso tuo elokuva, sillä se on hyvä. Mietin joskus, että onko elokuva jopa parempi, mutta ainakin se on elokuva, joka yltää kirjan tasolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Høegin Rajatapaukset meni minulta yli ymmärryksen, joten ymmärrän tuon tahkoamisen. En saanut kirjasta mitään irti. Ole luonani aina -elokuvan voisinkin katsoa, varsinkin kun kirja oli pettymys.

      Poista
  4. Tämä on ensimmäinen ja ainoa lukemani Ishiguron kirja. Vaikka sen tapahtumat ja kirjassa kuvattu yhteiskunta herättävät ajatuksia, oli itse kerronta hieman liian hidastempoista makuuni. Ehkä en siksi ole tutustunut muihin Ishiguron kirjoihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla linjoilla ollaan Kia. Pitkän päivän illassa oli myös tiettyä hidastempoisuutta (liekö kirjailijan ominaisuus?), mutta siitä pidin, joten kannattaa vielä joku teos Ishigurolta kokeilla. Näin ajattelin itse tehdä:)

      Poista