Maria Gripe - Lasinpuhaltajan lapset (+elokuva)

"Vaivalon pitäjässä oli muinoin - en tiedä liekö enää - pieni kylä

 nimeltä Surku. Siinä asui lasinpuhaltaja Albert vaimoineen."

kirjan alku

Lasinpuhaltajan lapset on satukertomus 1800-luvun Smoolannista. Kirjalla on aivan hurmaavat kannet. Söpöjä pyöreäposkisia lapsia. Kannen ja sisäsivujen kuvituksen on tehnyt Maria Gripen mies Harald Gripe, joka on kuvittanut myös muita vaimonsa kirjoja.

Tuomet kukkivat ja kuu paistoi sinä iltana, kun lasinpuhaltajan lapset katosivat Blekerydin kevätmarkkinoilla. Kansa töllisteli mustia vaunuja tietämättä, että ne veivät mukanaan pimeyteen kaksi ryöstettyä lasta. Niin joutuivat Klas ja Klara Toivemaan Valtiaan linnaan, missä ilo oli yhtä turhaa kuin itku ja surua kuvastivat vain Peililasten silmät. Mutta kaukana kotikylässä kiiruhti Sofia-äiti kuutamossa hirsipuumäelle. Nyt tarvittiin markkinasormuksen taikaa ja velhonaisen viisautta... Takakansi

Kirjassa käsitellään isoja aiheita kuten lasten menettäminen, näkymättömyys toisille, hyväksynnän janoaminen. Kun Valtiatar sanoo haluavansa lapsen, Valtias kiiruhtaa toteuttamaan puolisonsa toiveen samantien vain jotta tämä sanoisi kerrankin kiitos. Ailahteleva rouva kuitenkin toteaa myöhemmin koiriensa pukuvan häntä paremmin.

Kaikki kirjassa ollut symboliikka ei aivan auennut ensimmäisellä lukemalla; oli yksisilmäistä korppia, joka menetti pahannäön katsoessaan liian syvälle viisauden kaivoon, Unohdusten joki, Peililapset.. Kaikkien eniten kirjassa on kyse "kahden vastavoiman taistelu ihmisessä", kuten takakannessa mainitaan.

Lasinpuhaltajan lapset -elokuva
Suurin syy elokuvan katsomiseen oli varmasti Stellan Skarsgård, muita näyttelijöitä en tuntenutkaan ennestään (ruotsalaisten näyttelijöiden tuntemus muutenkin huono, rajoittuu Komisario Beckiin ja Miehet jotka vihaavat naisia).

Yllättävän synkkäsävyinen oli elokuvasta tehty ja näin visuaalisessa muodossa musiikin kera aiheiden rankkuus tulee vielä lähemmäs. Varsinkin vanhempien tuska lastensa menettämisestä ja lasten kurjat olot Valtiaan linnassa. Ainut puute oli, että Peililapset mainittiin vain ohimennen. Kirjassa lapset leikkivät heidän kanssa ja huomaavat Peililasten käyvän aina vain surullisemmaksi kunnes katosivat ja lapset tajusivat että heitäkään ei enää ole. Eräällä tapaa he muuttuvat näkymättömiksi talossa, jossa ei saa mekastaa tai nauraa.

Onneksi en tätä aivan pienenä nähnyt, sillä varsinkin lastenhoitaja Nana oli karmea ilmestys. Hän muistutti kovasti jotain muutakin hahmoa, mutta en saa millään päähäni ketä. Tälle seikkailuelokuvalle ei olisi tehnyt pahaa pieni tapahtumien nopeutus, mutta muuten oikein mukiinmenevä parituntinen.

Muita postauksiani:
Maria Gripe: Elvis ja auringonkukka

_______

Maria Gripe - Lasinpuhaltajan lapset

(Glasblåsarnas barn, 1964)

Tammi, 1972
Kuvitus: Harald Gripe

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★

Lasinpuhaltajan lapset (1997)
Seikkailu

Ohjaus: Anders Grönros
Näyttelijät: Stellan Skarsgård, Pernilla August, Elin Klinga, Lena Granhagen, Oliver P. Peldius, Jasmine Heikura, Thommy Berggren 

Tähtiä: ★★★