23.3.2016

Katja Kettu - Kätilö


"Minä olen kätilö Jumalan armosta ja 
kirjoitan nämä rivini sinulle, Johannes."
kirjan alku

Jatkan suomalaiset kirjailijat -sivistysprojektiani. Suurin syy Kätilön karttamiseen on ollut sen luotaantyöntävä kansi, joka sai minut aiemmin ohittamaan kirjan välittömästi. Kätilö on kuitenkin palkittu teos ja Blogistanian 2011 voittaja, joten rohkaistuin katsomaan kansien ohi itse kirjan sisältöön.

Kätilö on tosipohjainen kertomus suomalaisnaisen ja SS-upseerin kohtaamisesta keskellä kaoottista, loppuaan kohti kulkevaa sotaa. Se on väkevä todistus siitä mihin ihminen on valmis rakkauden tähden. -- teos maalaa esiin vaietun historian, vankileirien ja saksalaissotilaiden sotamorsiamien Suomen. Takakansi

Kauniiksi kirjaa ei voi sanoa. Sen ihmiskuvaus ei ole silottelevaa tai mitenkään kaunistelevaa, vaan heidät näytetään juuri niin raakoina ja epätäydellisinä kuin todellisuuskin on. Paikoitellen aika kuvottavaakin luettavaa, sillä sota-aikana oli kurjaa ja niihin oloihin on sopeuduttava ja koitetttava vain säilyä hengissä saksalaisten keskellä. Selviytyminen ei ole itsestäänselvää, mutta ainakin kätilöä tarvitaan. Aina ei hänenkään työnsä ole palkitsevaa, pakko tehdä niin kuin käsketään. Operaatio navettaan Villisilmä odotetusti lopulta joutuu ja sen hirvittävyys on kyllä ylitse muiden.
 
Villisilmän ja Johanneksen rakkaus on ainut pelastus vankileirin kurjuuden keskellä ja se kun kätilö ottaa Mashan siipiensä suojaan, vaikka ei ehkä sitä kuitenkaan lopulta tee täydestä sydämestään. Samaistumista en kokenut kehenkään.

"Meidät on tarkoitettu tätä maailmaa kaksin silmin katsomaan, meidät yhdessä vain, sillä ilman meidän rakkauttamme tämä maailma on ammottava ämyri jossa ärjyy julma ja mätä kuoleman puhuri."

Kätilön ronski kieli ravistelee, eikä Katja Kettu sen käyttöä kaihda. Kirjan aiheen huomioonottaen ei tätä esimerkiksi millään maalailevalla ja hempeällä tyylillä oliskaan voinut kirjoittaa. Yllättävän hankalaa on lukea murteella kirjoitettuja vuoropuheluita ja juuri se vaikeutti ja hidasti lukemista, kun piti oikeastaan hiljaa mielessä lausua nuo murrekohdat, että tajusi mitä niissä sanottiin (Mie näjin varmhan teän tyären tuola vuonola kulkemasa). Äänikirjana tämä olisi siis minulle toiminut varmasti paremmin.

Kirjan kautta sai pienesti lisää tietoa Lapin sodasta ja kirjan takaa löytyy myös faktatietoa sodan etenemisestä. Jotain luotaantyöntävää ja vastenmielistä kirjassa oli, joka esti minua suoranaisesti pitämästä Kätilöstä, mutta tässä kohtaa se onkin vain täysin mieltymyskysymys. Tunnistan hienon kirjan, mutta omaan makuuni se ei ole.
_______

Katja Kettu - Kätilö
WSOY, 2011
Kannen kuva: Daniela Lombard/Arcangel Images/Fennopress
Omasta hyllystä
Tähtiä: ½

Muita postauksiani
Jan Andersson & Katja Kettu - Peräkammarin poika
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti