"Yö on kuuma ja kuiva. Ei tuulenvärettäkään. Tällainen
yö saa ihmiset tekemään hikisiä, salaisia juttuja."
kirjan alku
Frank Millerin ensimmäistä Sin City -albumia ei löytynyt sitten mistään (!), joten matkaan lähti toinen osa: Kaiken takana on nainen. Tämän albumin luettuani kirjastosta lähti matkaan myös kaksi seuraavaa osaa ja niistäkin tehty leffa onkin valmiiksi digiboxissa odottamassa.
Sin City on täynnä synkkää draamaa ja sitäkin synkempiä naisia, joista synkin ja ikimuistoisin on Ava Lord. Eräs mies tuntee pimeyden muita paremmin: Dwight tekisi mitä tahansa päästääkseen irti elämänsä harmaasta helvetistä. Tunteakseen poltteen. Vielä kerran. Mutta Dwight ei aio enää koskaan laskea sisäistä petoaan vapaaksi... vaan miten käy, kun Ava kutsuu? Takakansi
Millerin roisi tyyli miellyttää ja hänen mustavalkoiset piirroskuvansa ovatkin kerrassaan upeita. Viivojen tekemisen sijaan Miller leikkii enemmän kokonaisilla pinnoilla ja kuvat muodostuvatkin täysin vain mustista ja valkoisista alueista. Hänen luoma sarjakuvamaailma on kiehtova: isoja, tappeluiden kovettamia miehiä ja kerrankin naiset ovat vahvoja, jotka eivät todellakaan jää miesten apua odottamaan, vaan hoitavat homman ihan keskenään - ja oikeastaan hehän suvereenisti miehiä pyörittävät, vaikka aika ajoin rakkaus saattaa kumman tahansa sukupuolen edustajan sokaista. Naisten hallitsemalle Vanhan kaupungin kujille ei edes poliiseilla ole asiaa, siellä pätee aivan omat lait. Womanpower!
Dwight on aikamoinen antisankari, kuolemattomalta vaikuttava kovaluu, jolle naiset ovat heikko kohta - tai ainakin yksi tietty. Siksi hän albumissa alunperin hankaluuksiin joutuukin. Sisimmältään aikamoinen herkkis, voisin näin ollen olettaa. Meno on hurjaa ja väkivaltaista, mutta ei häiritsevissä määrin edes minun mittapuussani, vastapainona tässä on niin paljon kaikkea muuta. Hyvänä vertailukohtana on vaikkapa Mark Millarin Kick-Ass, jossa väkivalta meni makuuni yli ja siitä tuli enemmänkin itsetarkoitus. Juonesta viis, kunhan suolenpätkät lentelee. Sin Cityn mustavalkoisuus auttaa myös siihen, ettei jatkuvasti tarvitse katsella punaisella värittyneitä ruutuja, kun veri lentää ja päät irtoilee. Albumia lukiessa pääsee myös yllättymään, juoni on rakennettu koukuttavasti.
Sin City on täynnä synkkää draamaa ja sitäkin synkempiä naisia, joista synkin ja ikimuistoisin on Ava Lord. Eräs mies tuntee pimeyden muita paremmin: Dwight tekisi mitä tahansa päästääkseen irti elämänsä harmaasta helvetistä. Tunteakseen poltteen. Vielä kerran. Mutta Dwight ei aio enää koskaan laskea sisäistä petoaan vapaaksi... vaan miten käy, kun Ava kutsuu? Takakansi
Hän puhuu puhumistaan.
Ja kuin idiootti minä vain kuuntelen.
Ava.
Piru.
Pitäisi käskeä Avan painua helvettiin. Sen sijaan ajan partani
vaikkei tarvitsisi ja ilmestyn paikalle 20 minuuttia etuajassa.
 |
| Dwight ja Ava |
Millerin roisi tyyli miellyttää ja hänen mustavalkoiset piirroskuvansa ovatkin kerrassaan upeita. Viivojen tekemisen sijaan Miller leikkii enemmän kokonaisilla pinnoilla ja kuvat muodostuvatkin täysin vain mustista ja valkoisista alueista. Hänen luoma sarjakuvamaailma on kiehtova: isoja, tappeluiden kovettamia miehiä ja kerrankin naiset ovat vahvoja, jotka eivät todellakaan jää miesten apua odottamaan, vaan hoitavat homman ihan keskenään - ja oikeastaan hehän suvereenisti miehiä pyörittävät, vaikka aika ajoin rakkaus saattaa kumman tahansa sukupuolen edustajan sokaista. Naisten hallitsemalle Vanhan kaupungin kujille ei edes poliiseilla ole asiaa, siellä pätee aivan omat lait. Womanpower!
Dwight on aikamoinen antisankari, kuolemattomalta vaikuttava kovaluu, jolle naiset ovat heikko kohta - tai ainakin yksi tietty. Siksi hän albumissa alunperin hankaluuksiin joutuukin. Sisimmältään aikamoinen herkkis, voisin näin ollen olettaa. Meno on hurjaa ja väkivaltaista, mutta ei häiritsevissä määrin edes minun mittapuussani, vastapainona tässä on niin paljon kaikkea muuta. Hyvänä vertailukohtana on vaikkapa Mark Millarin Kick-Ass, jossa väkivalta meni makuuni yli ja siitä tuli enemmänkin itsetarkoitus. Juonesta viis, kunhan suolenpätkät lentelee. Sin Cityn mustavalkoisuus auttaa myös siihen, ettei jatkuvasti tarvitse katsella punaisella värittyneitä ruutuja, kun veri lentää ja päät irtoilee. Albumia lukiessa pääsee myös yllättymään, juoni on rakennettu koukuttavasti.
Teksti oli symbioosissa kuvien kanssa ja vieläpä hyvin laadukkaan tuntuista. Erittäin hyvin kirjoitettu, wautsi! Yleensä keskityn enemmän kuviin ja teksti vain hieman täydentää ja selittää. Tällä kertaa molemmilla oli suuri merkitys ja ne oli taidolla tehty. Sopiva sattuma, että juuri lukemassani 50 kirjaa - 50 elokuvaa -oppaassa oli esitelty mm. Sin City ja siinä mainittiin albumeiden saaneen vaikutteita Mickey Spillanen kirjoista (Suutele minua, julmuri). Pitänee tuohon tutustua. Omaan hyllyyn koko Sin City -sarja pitäisi saada.
Sin City: A Dame to Kill For -elokuvaElokuva perustuu kahteen ensimmäiseen Frank Millerin Sin City -sarjakuvaan, joten leffassa liikutaan Dwightin (Josh Brolin) ja Johnnyn (Joseph Gordon-Levitt) näkökulmien välillä, jotka vievät tarinaa omalta osaltaan eteenpäin sen kummemmin itse kohtaamatta.
There is no justice without sin
Koko elokuvan mustavalkotyyli perustuu suoraan albumeihin ja varsinkin kohtauksissa missä veri lentää on hyödynnetty hienosti sarjakuvatyyliä ja sitä on muutenkin mukana siellä täällä; Tuo todella kivaa fiilistä ja saa varsinkin nuo taistelukohtaukset näyttämään hienoilta, eikä liian rajuilta. Visuaalisesti siis hyvin näyttävää jälkeä, jota mielellään katsoi ja ainakin nämä Sin City-elokuvat erottuvat valtavirrasta! Elokuvassa oli lisäksi herkkupaloina pieniä väriläiskiä muuten niin mustan yleisilmeen rinnalla kuten Eva Greenin näyttelemän Avan vihreänä kiiluvat silmät. Nuo pienet, mutta harkitut yksityiskohdat toimivat suurimmilta osin, toisaalta kohtaukset, joissa vain yksi ihminen oli kokonaan värillinen näytti oudolta ratkaisulta.
Uskollisesti leffa seuraa sarjakuvan jalanjäljissä ja tunnistin jopa joitain lauseita, jotka suunnilleen sellaisinaan on otettu sarjakuvan sivuilta. Näihin suuriin yhtäläisyyksiin vaikuttaa varmaan suuresti, että leffan on käsikirjoittanut ja osaksi ohjannut itse Frank Miller. Hän ja leffan toinen ohjaaja Robert Rodriguez vilahtavat itsekin elokuvassa, hyvin nopeasti.
Nancy:
Looks like trouble.
Marv: Looks like Christmas.
Marv: Looks like Christmas.
Leffa etenee vauhdikkaasti, tylsää ei voi tulla. Varsinkaan kun kokoon on saatu kasa taitavia näyttelijöitä, tosin valitettavasti olen nähnyt Joseph Gordon-Levittin tätä ennen liian hempeissä rooleissa osatakseni ottaa häntä heti tosissani. Kaiken kaikkiaan varsin onnistunut filmaus.
_______
Frank Miller - Sin City: Kaiken takana on nainen
(Sin City: A Dame to Kill For, 1993)
Like, 2014
Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★½
Tähtiä: ★★★★½
Sin City: A Dame to Kill For
Rikos / Trilleri, 2014
Ohjaus: Frank Miller, Robert Rodriguez
Näyttelijät: Mickey Rourke, Jessica Alba, Josh Brolin, Eva Green, Joseph Gordon-Levitt
Tähtiä: ★★★★
Tähtiä: ★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti