Elizabeth Gaskell - Cranfordin naiset (Klassikkohaaste II)

"Heti alkuun on sanottava, että Cranford on amatsonien valtakunta; kaikki talot, joiden vuokra ylittää määrätyn kynnyksen, ovat naisten hallinnassa."

kirjan alku

Vuorossa on kirjabloggaajien toinen klassikkohaaste, mutta minulle ensimmäinen. Tarkoituksella valitsin hieman lyhyemmän teoksen, jonka ehtisin varmasti haasteen puitteissa lukea ja kyseinen kirja löytyy myös TBR-listaltani joten mikäs sen osuvampi valinta - parempiakin olisi varmasti löytynyt.

Pikkukaupungin elämää 1800-luvun alkupuolella, jota hallitsevat naiset. Ylhäiset naiset pitävät oman maineensa säilyttämistä tärkeänä, käytöstavat on hallittava ja sivistyneisyys kunniaan. Heidän elämän suola on juorut: kihlautuminen, kuolema, orastava romanssa, uusi palvelustyttö, kyllä sitä juoruttavaa riittää täyttämään heidän muutoin tyhjänpäiväisiltä tuntuvat päivänsä. Kylään saadaan myös vähän säpinää edellämainituista asioista, sillä muuttumattomuutta rakastava yhteisö alkaa kuohua pinnan alla koettaen pitää tiukasta moraalistaan kiinni.

Minä-kertojana on Cranfordissa ystäviensä luona vieraileva nainen, josta ei välittynyt aivan niin hysteeristä kuvaa kuin muista vakituisista asukeista. Lukeminen sujui tahmeasti, kun juuri mitään ei tuntunut tapahtuvan, en vain saanut otetta kirjasta.

Minua kirja ei siis valloittanut, mutta ei kannata huolestua, monet muut ovat pitäneet tästä paljon enemmän kuin minä ja kiitelleet Gaskellin kirjoittamaa kieltä. Tämän pohjalta tehdystä Tv-sarjasta pitäisin varmasti enemmän. Jotain hyvää tästä kuitenkin seurasi, sillä Cranfordin naisten avulla valloitin ensimmäisen vuoren, Kolin!

_______

Elizabeth Gaskell - Cranfordin naiset

(Cranford, 1851)

Otava, 1981

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★

Mark Millar - Kick-Ass

"Ihmettelin aina, miksei kukaan tehnyt sitä ennen minua."

kirjan alku

"Anarkistisin supersankari" Kick-Ass ei karskeja roistoja pelkää! Sarjakuva on kulttiteos, josta on elokuvakin tehty. Pätkiä siitä olen nähnyt, mutta se todella lälly on tähän verrattuna! Tässä on myöskin mitä mainiointa itseironista ja surkuhupaisaa huumoria.

Oletko sinä haaveillut olevasi supersankari? Nuori Dave Lizewski on - ja hän ei tyydy pelkkiin päiväunelmiin! Dave väsää itselleen puvun ja ottaa nimekseen "Kick-Ass"... ja niin taistelu pahuutta vastaan voi alkaa! Paha vain, ettei Davella ole minkäänlaisia supervoimia. Mutta näpsäkän nettivideon ansiosta Kick-Assin suosio alkaa kasvaa räjähdysmäisesti, ja vaikka Dave tietää, että hänen harrastuksensa on äärimmäisen vaarallinen ja kenties myös tyhmä, hän ei malta lopettaa... Takakansi

Ei siis mikään normaali supersankaritarina, missä näemme naamiosankarin löylyttävän rikollisia, vaan jo heti ensimmäisessä tappelussaan Dave saa köniinsä. Enemmänkin realistista - paitsi mitä pidemmälle mennään... Sympaattinen Dave ei kuitenkaan lopeta supersankarin hommia, vaikka kärsikin fyysisesti aikamoisen tappion ja sen seurauksena pitkän vuodelevon.

Kick-Assin huumori on loistavaa :D

Kick-Ass ei ole missään nimessä heikkohermoisille. Meno äityy hurjan brutaaliksi: kirvestä naamaan, päät kirjaimellisesti lentelee ja veri roiskuu kaikkialle. Toisinaan näin väkivaltaisia sarjakuvia lukiessa tai elokuvia katsellessa tuntuu, että veren roiskuminen on sarjakuvan/elokuvan itsetarkoitus. Se ettei ole oikeasti mitään kummempaa sanottavaa verhotaan silmittömään väkivaltaan. Kuten viisaimmat huomaa, en ole väkivaltaviihteen ystävä, mutta en myöskään pitänyt tämän lukemista ajanhukkana. Sarjakuvan idea tavallisesta sankarista viehätti, mutta raju, "in your face" toteutus ei niinkään.

_______

Mark Millar - Kick-Ass
Kuvitus: John Romita Jr.

(Kick-Ass, 2008)

Egmont, 2013

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★½

TEATTERI: Olipa kerran minä

- narsistin kootut totuudet

Pieni narsismi ei ole haitaksi kenellekään - itseään on hyvä arvostaa -, mutta entä kun kyse on narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Näytelmä esittelee erilaisia narsisteja; toisia syyllistäviä marttyyrejä, huomionhakuisia, kylmiä, tunneköyhiä, toisista piittamattomia. Aihe on kovin kiinnostava.

Kansallisteatteri / Stefan Bremer

Olipa kerran minässä on mielenkiintoinen asetelma: Minna Haapkylän näyttelemä kirjailija on vasta keksimässä näytelmää näyttäen siitä joitain kohtauksia paikalle - hieman hangoitellen - tulleelle ystävälleen. Näyttämilleen kohtauksille hän halusi jonkun mielipiteen ja tähän kaikkeen kirjailija tarvitsi sanojensa mukaan yleisön. Hän tarvitsee nykyään kaikkeen yleisön tai mikään ei tunnu tekemisen arvoiselta. Meidät yleisö otettiin mukaan osaksi näytelmää ja kysyttiin myös mielipiteitä. Teatterissa kun on tottunut uppoutumaan lavan tapahtumiin unohtaen kaiken muun ja toiset kanssakatsojat, mutta Haapkylän viitatessa meihin siinä tuli hyvinkin tietoiseksi itsestään ja muista niissä penkkiriveissä. Outo, mutta mielenkiintoinen veto. Harvoin sitä pääsee katsojana noinkin osalliseksi teatteriesitykseen.

Kansallisteatteri / Stefan Bremer

Narsisti osaa halutessaan olla hurmaava ja imartelee, kuten kohtauksessa jossa näimme Rikon vikittelevän tulevaa tyttöystäväänsä. Ja näemme myöhemmin sen kuinka näyteltyä pintaa se kaikki vain oli. Todellisuus on karu. Haapkyläkin vaikutti aluksi "normaalilta", mutta näytelmän edetessä pinnan alla kytevä todellisuus tulee esille. Kirjailijan ystävä (Katja Kuttner) oli aivan huippu, lämmin ja järkevä. Näytelmän parasta antia olivat kirjailijan ja ystävän keskustelut, heidän intensiiviset väittelyt, syvälliset sananvaihdot. Sain niistä paljon irti, sillä tykkään kuunnella ihmisten keskusteluja noin muutenkin. Olen tarkkailija.

Näyttömälle marssii myös todellisia henkilöitä kuten Mika Myllylä ja Jari Sarasvuo, mutta ehdottomia lemppareitani olivat Esko ja Sisko, jotka käyttivät yöllä aikansa lähinnä riitelemiseen, mitä kummallisimmista asioista ja riidat saivat jopa absurdeja piirteitä. Ja kyllä, heissä on hyvinkin tunnistettavia piirteitä. Oli narsistit sitten stereotypioita tai ei, niin minulle tämä toimi. Voisin vaikka heti uudelleen mennä katsomaan!

Kertokaa. Älkää kertoko.

Kansallisteatteri / Stefan Bremer

______________

Heidi Junkkaala - Olipa kerran minä
Kansallisteatteri
Ohjaus: Milja Sarkola
Näyttelijät: Minna Haapkylä, Jessica Grabowsky, Iida Kuningas, Katja Kuttner, Heikki Pitkänen, Antti Pääkkönen
Lavastus: Kaisa Rasila 

Minna Lindgren - Kuolema Ehtoolehdossa

"Joka aamu Siiri Kettunen heräsi ja 
huomasi, ettei ollut vieläkään kuollut."

kirjan alku

Tämän kirjan lukemista olin odottanut. Löysin sen jopa omaan hyllyyn tarkoituksena lukea koko trilogia. Tämä saa jäädä kuitenkin tähän. Vasta-alkanut matkamme loppui lyhyeen, sillä ystävyydestämme ei muodostunut sellaista kuin olin hartaasti toivonut - ja toivoin vielä lukiessa. Kovasti.

Outoja kuolemia, lääkekauppaa, suihkukohtauksia.
Ystäviä, joiden elämää rytmittävät punaviini, raitiovaunut ja hautajaiset.
Paikka, jossa kuolemaakin pahempi kohtalo on joutua dementiaosastolle.
Tällainen on Ehtoolehto, aika tavallinen palvelutalo.
Takakansi

Tosin ei Ehtoolehto ollut koti, se oli vain järkevä ratkaisu heille, jotka eivät vielä olleet kuolleet. "Krematoriota odotellessa", niinhän faktorikin aina sanoi.

Irma ja Siiri ovat palvelutalon asukkeja, joita ikä ei paljoa paina. Menoa ja melskettä riittää, kun ratikalla huristellaan menemään ja selvitetään Ehtoolehdon kummallisuuksia. Johtajien kanssa ei oikein toimeen tulla, joten heitä voi välillä vetää nenästä. Ei vain yksinkertaisesti napannut aivan niin kuin olin etukäteen uumoillut. Tekstin lukeminen ei sujunut flow-tilassa missään vaiheessa vaan takkuili ja eteni yhtä vauhdikkaasti kuin mummo rollaattorilla.

Siiri ja Irma ovat yksiä hellyyttävämpiä kirjallisuuden hahmoja mitä tiedän ja pidän edelleen loistavana ideana kirjoittaa vanhuksista; heidän näkökulmansa asioihin tuntuu jäävän välillä kaiken muun alle, joten on vain oikeutettua, että hekin saavat hetkensä parrasvaloissa. Samalla kirja on jonkinlainen kannanotto vanhusten kohteluun ja heidän heikkoon palvelunsaantiin. Maailmassa on vielä paljon epäkohtia korjattavana. Pelottavinta on kuvitella, että millä mallilla asiat ovat, kun itse kiikkustuolissa istuu.

Kirjan huumori on riemukasta ja hyviä väläytyksiä nuo elämännälkäiset mummot suustaan päästävät:

"Housut alas, 14 euroa, housut ylös, 16 euroa," Anna-Liisa luki Ehtoolehdon hinnastosta. "Siinä tulee yhdelle tarpeelle kova hinta."

"30 euroa. Istu ja pala, sehän tekee 180 uutta markkaa!" laski Irma vikkelästi.

--

"Miksi housujen nostaminen ylös on kalliimpaa kuin niiden laskeminen alas?" kysyi Anna-Liisa saadakseen keskustelun takaisin raiteilleen, ikään kuin toimisi puheenjohtajana tässä aivoriihessä.

_______

Minna Lindgren - Kuolema Ehtoolehdossa

Teos, 2013
Ulkoasu: Jenni Saari

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★½

   

Jo Nesbo - Verta lumella II: Lisää verta

"Mistähän tämä tarina pitäisi aloittaa?"

kirjan alku

Tunnustus: taidan olla vähän rakastunut. Jo Nesbon dekkareissa on sitä jotain, joka nostaa muuten hyvän dekkarin aivan uusiin sfääreihin. Kirjoitustyyli iskee ja hahmot ovat mitä sympaattisimpia vaikka yleensä kyse onkin palkkamurhaajista ja muista huumehörhöistä.

Yksinäinen mies astuu ulos linja-autosta pikkuruisessa Kåsundin kylässä Finnmarkissa, Pohjois-Norjassa. Paikalle sattuneelle saamelaiselle hän esittäytyy Olofiksi. Se ei ole hänen oikea nimensä. Mies sanoo tulleensa metsästämään, vaikka metsästyskausi ei ole vielä alkanut. Ystävälliset kåsundilaiset auttavat Olofia majoittumaan ja asettumaan kylään.

Pian myös toisenlainen metsästäjä, Johnny Moe, saapuu Kåsundiin. Hänen toimeksiantajansa on Kalastaja, joka muiden toimiensa ohessa hallitsee Oslon huumekauppaa. Suvereenisti nyt, kun Daniel Hoffman on pysyvästi poissa kuvioista. Olof on Johnnyn kohde, Kalastajan etsimä mies, jonka veren on tarkoitus värjätä karu maa punaiseksi, kun kaksi asiainhoitajaa kohtaa.

Mutta punainen on myös rakkauden väri.

Ja kaikki on mahdollista. Takakansi

Ykkösosan kanssa Verta lumella II:lla on yhteistä vain Norja, huumeet ja pelottava Kalastaja. Näin kotisohvalla maatessa on turvallista sukeltaa julmaan alamaailmaan ja Olofin mukaan pakomatkalle, sillä mies tietää, että on vain ajan kysymys milloin Kalastaja löytää hänet ja välien selvittely voi alkaa. Valitessaan sattumanvaraisesti pysäkkinsä hän joutuu saamelaisten ja lestadiolaisten pariin harvaan asutulle seudulle. Yllätetyksi joutumisen pelon lisäksi Olof saa osakseen myös jotain paljon mukavampaa - ja yllättävää.

Tulossa on hyvät ajat, sillä näitä Verta lumella-kirjoja ennen en ole lukenut yhtään Nesboa. Lucky me. Olenkin jo koonnut listaa seuraavista kirjoista, joita Nesbolta ajattelin lukea kuten Isänsä poika, Kukkulan kuningas ja Lepakkomies.

_______

Jo Nesbo - Verta lumella II: Lisää verta

(Mere blod, 2015)

Johnny Kniga, 2015

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★½

Muita postauksiani:
Jo Nesbo - Verta lumella I

Marisha Pessl - Yönäytös

"Kaikilla on jokin tarina Cordovasta, halusivatpa he tai eivät."

kirjan alku

Aaah ihan mahtava kirja! Jaa ettäkö miksi. Siitä yksikertaisesta syystä, etten voinut laskea sitä käsistäni. Nyt pitää hetki hengähtää ja rauhoittua. Luin nimittäin juuri jotain niin hienoa. Eeppistä. Ainutlaatuista.

 
Stanislas Cordova on julkisuutta välttelevä elokuvaohjaaja, jonka väkivaltaiset ja hätkähdyttävät elokuvat ovat saaneet kulttimaineen ja keränneet fanaattisia seuraajia, cordoviitteja. Kun Cordovan 24-vuotias tytär Ashley, entinen pianistinero, löydetään kuolleena hissikuilun pohjalta, veteraanitoimittaja Scott McGrath alkaa tutkia tapausta. Ensimmäisellä kerralla Cordovaa tutkiessaan McGrath menetti työnsä ja avioliittonsa. Nyt hänellä ei ole mitään menetettävää. Takakansi

"Yö tuntui epäluonnollisen äänettömältä, liikkumattomalta. Usva oli siirtynyt veden yltä puihin, levinnyt poluille kuin tauti, kuin pakokaasu jota eritti jokin ilmassa leijuva, pahaenteinen." 

 

Yönäytös on paksu romaani, mutta monien muiden mielipiteeseen yhtyen, se ei tuntunut lainkaan pitkältä. Kirja on painonsa arvoista kultaa ja jopa liian nopeasti ohi! Tunnelmaltaan se outo ja ihmeellinen, kutkuttava seikkailu New Yorkissa. Juoni ei todellakaan ole kulunut, eikä käänteitä pysty etukäteen millään arvaamaan. Vaikka Yönäytöksen trilleriksi luokittelisin, niin liian pelottava se ei ole, vaan kyse on enemmänkin psykologisesta jännityksestä, joka minuun ainakin iskee paremmin kuin päiden lentely ja suolenpätkien pursuaminen. Kyse on ihmismielestä, uskomisesta ja totuuden ja tarun sekoittumisesta.

Kirja vaikuttaa jopa dokumentaariselta, sillä siinä olevat valokuvat, lehtileikkeet, nettisivusto ja raportit antavat aitouden tunnetta. Melkein kuin tositarinaa lukisi. Tämä sopii myös vallan mainiosti teemaan "toimittaja tutkii". Etenkin Cordovan fanien cordoviittien rakentama salainen nettisivusto oli kuin piste i:n päälle. Tästä tuli myös mieleen toinen visuaalisuutta hyödyntävä romaani, Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille, erinomainen kirja sekin, josta odottelenkin toisen osan suomennoksen ilmestymistä.

Juurikin visuaalisuutta hyödyntäviä romaaneja ei tässä maassa liikaa ole, vaikka saisi kyllä olla, sillä se tuo uudenlaista ulottuvuutta lukenemiseen sekä vaikuttaa eläytymiseen positiivisesti. Riippuu toki ihmisestä. Yönäytöksen ekstra-materiaalit ainakin avasivat tarinaa lisää. Kirjassa ei suinkaan ole pelkkää synkkyyttä ja juttua tutkivan kolmikon välillä on hauskojakin sananvaihtoja, vaikka jonkinasteinen pahaenteisyys taustalla aina piilee: "-- johdattelevat lukijan -- kauhuelokuvien ja ihmismielen pilkkopimeään."

Sen verran vielä sanoisin, että Yönäytös pystyisi ihan hyvin seisomaan omilla jaloillaan eikä sen tarvitsisi tukeutua kulttimaineessa olevaan Twin Peaksiin, josta on takakannessa maininta sekä kansikuvakin tuntuu nojaavan siihen myös hyvin vahvasti. Tästä päästään myös kannen nutturapäähän, joka ei kirjan sisältöön sovi yhtään. Mutta aivan huippu kirja, kirjavuoteni alkoi erittäin hyvin! On se Marisha Pessl aika taituri.

Kirjalla kuittaan pisteen kahteen eri lukuhaasteeseen.

_______

Marisha Pessl - Yönäytös

(Night Film, 2013)

Otava, 2013
Kannen kuva: Corbis/SKOY

Omasta hyllystä
Seitsemännen taiteen tarinat 
Hämärän jälkeen
Tähtiä: ★★★★★

psykologinen jännitys

Katsaus kirjavuoteen 2015

Joitain viikkoja on jo menty vuotta 2016, joten eiköhän nyt olisi korkea aika tehdä katsaus Hurjan Hassun Lukijan kirjavuoteen 2015. Alla siis jälleen massiivinen pläjäys tilastoja ja listoja. Onnittelut sille, joka loppuun asti jaksaa lukea :D

Hetken jo luulin lukeneeni tasan tarkkaan saman määrän kirjoja kuin edellisvuonna, mutta listalta oli yksi kirja jäänyt huolimattomuuttani pois, joten pistin sen yhden kirjan verran paremmaksi. Ensimmäistä kertaa laskin lukemani sivut (42 526).

Viime vuosiin jos vertaa, niin huomaa kuinka romaanit alkavat kasvattaa tasaiseen tahtiin osuuttaan, mikä suurimmaksi osaksi johtuu siitä, etten ole nyt niin paljon kuvakirjoja lukenut. Muut genret tuntuvat olevan aika vakio. Näytelmiä en häpeäkseni lukenut yhtään. Hups. Tänä vuonna teen parannuksen.

Kotimaista kirjallisuutta luen edellen paljon vähemmän kuin ulkomaalaista, se ei mihinkään ole muuttunut. Luin myös saman verran kuin edellisvuonna oman hyllyn kirjoja, mutta yksi tämän vuoden tavoitteita olisi lukea niitä rutkasti enemmän. Se projekti onkin lähtenyt loistavasti käyntiin, mutta katsotaan nyt.

Kuvakaappaus / Goodreads

Kuvakaappaus / Goodreads

Tuo lyhyin kirja, ei kyllä pidä ihan paikkaansa, sillä lukemani lastenkirjat ovat olleet lyhyempiä, mutta niitä kaikkia en Goodreadsiin ole merkinnyt, kun niitä ei ole sieltä löytynyt.

Eniten tuli luettua jälleen joulukuussa (joulun lastenkirjat lienevät siihen suurin syy) ja hiljaisinta oli marraskuussa. Suhteellisen tasainen tahti on muuten ollut noita kahta edellä mainittua piikkiä lukuunottamatta.

Naiskirjailijat ovat hivuttautuneet jo ihan mieskirjailijoiden rinnalle, mikä oli yllätys. Uudet valloitetut maat olivat Jugoslavia (Tea Obreht - Tiikerin vaimo), Libya (Tony Mitton - Lumikarhu löytää ystävän) ja Nigeria (Chimamanda Ngozi Adichie - Purppuranpunainen hibiskus). Ei mitenkään eityisen paljon taaskaan uusia valloituksia, mutta mikäs kiire tässä olisi. Nobel-projekti edistyi myös kolmella: Salvatore Quasimodo - Ja äkkiä on ilta, Octavio Paz - Aurinkokivi ja John Galsworthy - Omenapuu.

Vuonna 2015 järjestin ensimmäisen lukuhaasteeni, joka kylläkin päättyi vasta tämän vuoden puolella, mutta muuten osallistuin taas viiteen muiden järjestämiin lukuhaasteisiin. Tänä vuonna olen ehtinyt jo useampaan ilmottautua. Viime vuoden lopussa ehdin tehdä TBR-listan Mount Everestille, tällä hetkellä se on ainakin toiminut suurena motivaattorina oman hyllyn kirjojen lukemiselle, sillä vuorelle kiipeäminen on ollut hauskaa. Kohta ensimmäinen etappi on saavutettu! Lisäksi Ruokaa romaaneista ja TTT-postaussarja porskuttaa eteenpäin omalla vauhdillaan.

Vuonna 2014 luin 7 uutuutta ja siitä eteenpäin olen tietoisesti lukenut uutuuksia enemmän, mikä on ollut ihan hyvä päätös, sillä monet alla olevalla 'Vuoden parhaat' -listalla ovat viime vuonna ilmestyneitä teoksia. Kirjojen kesken jättäminen ei ole enää mikään ongelma ja se on lisännyt lukuintoa, kun ei tarvitse jumittaa epäkiinnostavien kirjojen parissa, kun keksisi kymmenen parempaa tapaa viettää aikaa.

Vuoden parhaat

Dekkari

Blake Crouch - Wayward Pines: Ei pakotietä

Trilogia
Anne B. Ragde - Berliininpoppelit

Ulkomaisen mieskirjailijan teos

Anthony Doerr - Kaikki se valo jota emme näe

Ulkomaisen naiskirjailijan teos

Gallay - Rakkaus on saari

Kotimaisen mieskirjailijan teos

Lars Jansson - Muumit: Sarjakuvaklassikot VIII

Kotimaisen naiskirjailijan teos

 Tiina Raevaara - Yö ei saa tulla

Lastenkirja

Shaun Tan - Etäisten kaupunkien asioita

 

Sarjakuva  

Blacksad - Valkoinen valtakunta

Yllättäjä 
Terry & Neil Gaiman - Hyviä enteitä

 

Pettymys

H. P. Lovecraft - Hulluuden vuorilla

Kaunein kansi 
Laura Lindstedt - Oneiron

Loput mainitsemisen arvoiset

Suosituimmat tekstit
(koko blogihistorian aikana)

Michael Cunningham - Lumikuningatar (+satu)
Mika Waltari - Kuka murhasi rouva Skrofin?
Leena Lehtolainen - Kun luulit unohtaneesi
Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaaste
Janssonin Kirjakiusaus -haastematka: Laiva saapui satamaan


Teatteri
Onnellisuuden tasavalta
Olipa kerran minä (postaus tulossa)


Ja miten kävi viime vuoden lukusuunnitelmien kanssa. Ei niin hyvin. Itseasiassa muistin ne vasta nyt selaillessani edellisvuoden tilastoa. Hehe. Shakespearea luin pyören nollan verran ja kirjaston lainoja monta kertaa enemmän kuin omasta hyllystä. Kaunokirjallisen Maailmanvalloitus sekä Nobel-kirjailijoiden lukeminen edistyy hitaasti. Onnistuin kuitenkin viime vuonna lukemaan todella hienoja kirjoja ja aktiivisesti olen ollut haasteissa mukana, joten ei kaikki suunnitelmat ihan metsään menneet.

Uuden vuoden lupaukset 2016

• luen enemmän oman hyllyn kirjoja
• luen mitä milloinkin huvittaa 
• jätän tylsät kesken
• innostun lisää sarjakuvista

Muita postauksiani:
Kirjatilasto 2014
Kirjatilasto 2013

Bret Easton Ellis - Paljastajat

"Bruce soittaa Los Angelesista pilvessä ja auringon 
polttamana, ja sanoo minulle olevansa pahoillaan."

kirjan alku

Jos ei onnelliset tarinat ja miellyttävät päähenkilöt jostain syystä inspiroi ja haluat järkyttää itseäsi ja hieman laajentaa putkinäköisyyttä, ottaa laput pois silmistä, niin Paljastajiin on hyvä tarttua. Lukukokemus ei ollut mikään valoisa ja minun pitikin muistutella itselleni miksi ylipäätään pidin Easton Elliksen Alta nollasta. Ehkä yhden hänen kirjansa lukeminen toimii sopivana shokkihoitona matkalla vahvasti hedonistiseen maailmaan, mutta liika on liikaa. Amerikan psyko oli ainakin jo liikaa.

1980-luvun nuoret ovat menettäneet otteensa ympäröivästä maailmasta ja ajautuneet pinnallisuuden paratiisiin. "Los Angeles on amerikkalaisten myyttien ja unelmien kohtu ja hauta. Se ruumiinavaa tässä poikkeuksellisessa kirjassa joukon ihmisiä, jotka ovat ansassa ympäristön hekumallisessa kauneudessa ja omassa musertavassa moraalittomuudessaan." Vääryyden raja on jo aikoja sitten hämärtynyt ja tehdä saa ihan mitä huvittaa. Mikään ei kosketa. "Paljastaessaan nihilististä elämäänsä he pakenevat, toteavat itsensä parantumattomiksi tai luovuttavat tietäessään ettei sokaiseva pinnallisuus riitä auttamaan heitä, mutta oikeutuksensa olemassa oloonsa he aina löytävät."

Paljastajat koostuu lyhyistä novelleista, joissa kaikissa on keskenään samanlainen sanoma. Novellissa esiintyvien häiriintyneiden ja hukassa olevien nuorten elämä koostuu huumeista, seksistä, alkoholista ja väkivallasta. Heillä on huutava tyhjiö omassa sielunelämässäja millään ei ole merkitystä, muuta kuin itsellä. Mielihaluja saa vapaasti toteuttaa vailla seurauksia. Korostunut materialismi linkittyy tähän myös vahvasti. Välillä myös mietin mikä on saanut Easton Elliksen näitä kirjoja kirjoittamaan?

Kirjan pohjalta on tehty samanniminen elokuva ja trailerista päätellen kyse on leppoisammasta versioista. Siinä näyttelee mm. Winona Ryder ja tv-sarja Fargosta tuttu Billy Bob Thornton. Ehkä vielä joskus jonkun Bret Easton Elliksen kirjan luen. Älä vaan kysy miksi. Nyt on viimeinenkin viime vuoden puolella luettu kirja postattu ja seuraavaksi varmaan palailen (viimein) 2015 vuoden kirjatilaston kanssa.

_______

Bret Easton Ellis - Paljastajat

(The Informers, 1994)

Pikku-idis, 20
Kansi: Pia Pirhonen

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★

Muita postauksiani:
Bret Easton Ellis - Alta nollan

Yhteenveto: Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaaste

Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaaste päättyi 10.1. ja mukava määrä kanssabloggaajia (16) lähti mukaan juhlistamaan murhamammaa. Hänen laajasta tuotannostaan oli vara valita vaikka mitä ja sen lisäksi kaikki muukin Christieen liittyvä laskettiin mukaan. Osa osallistujista tunsi Christien jo hyvin entuudestaan, jotkut tutustuivat häneen ensimmäistä kertaa ja jotkut löysivät hänen kirjansa uudelleen sitten nuoruusvuosien. Toivottavasti bloggarit saivat tästä myös kipinää jatkaa dekkarikuningattaren kirjojen parissa - minulla ainakin on vielä jonkin verran kirjoja lukematta, mutta nekin hyllyssä odottamassa.

Haasteessa mukana olleet blogit:
Elämää, ei sen enempää...
Eniten minua kiinnostaa tie
Hurja Hassu Lukija
Jokken kirjanurkka
Kirjan pauloissa
Kirjasähkökäyrä 
Kirsin Book Club
Luettua elämää 
Lukemattomat lukemattomat
Lukemisen kartasto
Oksan hyllyltä 
Orfeuksen kääntöpiiri
Satun luetut 
Sivu sivulta
Tuntematon lukija
Unelmien aika

Suurkiitos mukana olleille bloggaajille!


Faktaa haasteesta

92 kirjaa luettu; 136 postausta;

• 6 Mary Westmacott -salanimellä kirjoitettua
• 34 Poirot -tarinaa
• 10 Marple -tarinaa
• 5 Tommy ja Tuppence -tarinaa
• 15 muuta dekkaria
• 12 novellia
• 3 Christien näytelmää kirjoina
• 2 sarjakuvaa
• 6 muuta

Eniten bloggauksia keräsi Viisi pientä possua ja Aikataulukon arvoitus.

Kattavasti murhamamman tuotantoa luettiinkin ja laskeskelin nopeasti, että Christien suomennetusta tuotannosta jäi haasteen tiimoilta lukematta vain 5 kirjaa: Neiti Marple koston jumalattarena, Lomahotellin murhat, Ikiyö, Totuus Hallavan hevosen majatalosta ja Tuijottava katse. Kirsin Book Club kirjoitti mm. erittäin mielenkiintoisen kirjoituksen Agatha Christien dekkareiden viehätyksestä. Mieltä lämmitti suuresti, että niin moni tuli mukaan juhlistamaan dekkarikuningatarta. Kiitos vielä siitä.


HAASTEESEEN LUETUT KIRJAT

Mary Westmacott -salanimellä kirjoitetut
Yksinäinen kevät (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka)
Kaksi rakkautta (Jokken kirjanurkka)
Kuin muuttolintu (Jokken kirjanurkka)
Ruusun aika (Jokken kirjanurkka)
Tyttären tarina (Jokken kirjanurkka)
Rakkauden kevyt taakka (Jokken kirjanurkka)

Poirot -tarinat
Aikataulukon arvoitus (Satun luetut, Oksan hyllyltä, Sivu sivulta, Elämää, ei sen enempää...)
Esirippu (Hurja Hassu Lukija, Elämää, ei sen enempää...)
Golfkentän murha (Jokken kirjanurkka)
Hautajaisten jälkeen (Jokken kirjanurkka) 
Hänet täytyy tappaa (Jokken kirjanurkka, Sivu sivulta)
Idän pikajunan arvoitus (Sivu sivulta)
Kellot (Jokken kirjanurkka, Lukemisen kartasto)
Kissa kyyhkyslakassa (Jokken kirjanurkka)  
Kohtalokas viikonloppu (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka)
Kolmas tyttö (Jokken kirjanurkka, Lukemisen kartasto)
Kortit pöydällä (Jokken kirjanurkka)
Kuolema Niilillä (Kirjan pauloissa)
Kuolleen miehen huvimaja (Jokken kirjanurkka)
 - Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus (Luettua elämää, Lukemisen kartasto)
Kurpitsajuhla (Lukemisen kartasto, Orfeuksen kääntöpiiri)
Lentävä kuolema (Jokken kirjanurkka) 
Lordin kuolema (Jokken kirjanurkka, Unelmien aika)
Mabellen kahdet kasvot (Jokken kirjanurkka)
Murha Mesopotamiassa (Hurja Hassu Lukija, Eniten minua kiinnostaa tie, Luettua elämää)
Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä (Jokken kirjanurkka) 
Mykkä todistaja (Jokken kirjanurkka)
Neiti Lemon erehtyy (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka)
Neljä suurta (Eniten minua kiinnostaa tie, Jokken kirjanurkka)
Norsun muisti (Jokken kirjanurkka)
Roger Ackroydin murha (Unelmien aika)
Rouva McGinty on kuollut (Jokken kirjanurkka)
Simeon Leen testamentti (Hurja Hassu Lukija, Oksan hyllyltä)
Sininen juna (Jokken kirjanurkka, Oksan hyllyltä)
Stylesin tapaus (Oksan hyllyltä, Lukemattomat lukemattomat)
Teetä kolmelle (Jokken kirjanurkka)
Vaarallinen talo (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka)
Varjossa auringon alla (Sivu sivulta)
Viisi pientä possua (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka, Luettua elämää, Sivu sivulta)
Vuoksi ja luode (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka)

Marple -tarinat
Bertramin hotellissa (Jokken kirjanurkka)
Kolmetoista (Jokken kirjanurkka, Orfeuksen kääntöpiiri)
Kuolema ilmoittaa lehdessä (Sivu sivulta, Orfeuksen kääntöpiiri)
Murha maalaiskylässä (Oksan hyllyltä)
Neiti Marplen viimeinen juttu (Hurja Hassu Lukija) 
Neiti Marplea ei petetä (Jokken kirjanurkka)
Paddingtonista 16.50 (Jokken kirjanurkka)
Ruumis kirjastossa (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka, Oksan hyllyltä)
Salaperäiset rukiinjyvät (Jokken kirjanurkka)
Syyttävä sormi (Oksan hyllyltä, Orfeuksen kääntöpiiri)

Tommy ja Tuppence -tarinat
Eipä aikaakaan niin voi kauhistus (Jokken kirjanurkka)
Kohtalon portti (Jokken kirjanurkka)
Rikos yhdistää (Hurja Hassu Lukija)
Salainen vastustaja (Oksan hyllyltä)
Salomonin tuomio (Jokken kirjanurkka)

Muut dekkarit
10 pientä neekeripoikaa (Tuntematon lukija, Sivu sivulta, Lukemisen kartasto, Kirjan pauloissa)
Askel tyhjyyteen (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka, Oksan hyllyltä)
He tulivat Bagdadiin (Jokken kirjanurkka)
Helmeilevä kuolema (Jokken kirjanurka)

Kaikki päättyy kuolemaan (Jokken kirjanurkka)
Kohti nollapistettä (Jokken kirjanurkka)
Kuolema lähettää viestin (Jokken kirjanurkka)
Määränpää tuntematon (Jokken kirjanurkka)
Neiti Pinkertonin salaisuus (Jokken kirjanurkka)
Rakkauskirjeiden salaisuus (Eniten minua kiinnostaa tie, Oksan hyllyltä)
Ruskeapukuinen mies (Jokken kirjanurkka)
Salaperäinen matkustaja (Jokken kirjanurkka)
Seitsemän kellon salaisuus (Sivu sivulta)
Syyttömyyden taakka (Jokken kirjanurkka)

Väärän vänkyrä talo (Jokken kirjanurkka)

Novellit
Herkuleen urotyöt (Jokken kirjanurkka, Tuntematon lukija, Lukemisen kartasto)
Herra Quin esittäytyy (Jokken kirjanurkka)
Hiirenloukku (Jokken kirjanurkka)
Kirstun arvoitus, (Jokken kirjanurkka)
Kuoleman koira (Jokken kirjanurkka)
Listerdalen arvoitus (Jokken kirjanurkka)
Parker Pyne tietää kaiken (Jokken kirjanurkka)
Poirotin lyhyet jutut (Jokken kirjanurkka)
Poirotin varhaiset jutut (Jokken kirjanurkka)
Seikkaileva jälkiruoka (Jokken kirjanurkka, Orfeuksen kääntöpiiri)
Särkyneen peilin arvoitus (Jokken kirjanurkka)
Toinen kutsu (Jokken kirjanurkka) 

Christien näytelmät kirjoina (kirj. Charles Osborne)
Hercule Poirot ja salainen kaava (Jokken kirjanurkka)
Odottamaton vieras (Jokken kirjanurkka)
Seitti (Jokken kirjanurkka, Oksan hyllyltä)

Sarjakuvat
Francois Riviere: Death on the Nile (Hurja Hassu Lukija)
Francois Riviere: The Murder on the Links (Oksan hyllyltä)

Muut
Agatha Christie: Vanha hyvä aikani (Hurja Hassu Lukija, Kirjasähkökäyrä)
David Suchet: Hercule Poirot ja minä (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka, Oksan hyllyltä)
Jared Cade: Agatha Christie katoaa (Hurja Hassu Lukija, Jokken kirjanurkka)
John Curran: Agatha Christien murhasuunnitelmat ja salaiset muistikirjat (Jokken kirjanurkka)
Agatha Christie Mallowan: Come, Tell Me How You Live: An Archaeological Memoir (Orfeuksen kääntöpiiri)
Sarah Hannah: Nimikirjainmurhat (Kirsin Book Club)


PS. Jos listasta olen unohtanut jotain oleellista, niin kommenttia vaan tulemaan, niin korjaan asian.