27.7.2015

Manuel Vázquez Montalbán - Aleksandrian ruusu


"Hän avasi vain toisen silmänsä kuin peläten, että jos olisi katsonut molemmilla, hän olisi nähnyt liian selvästi taivaan lohduttoman synkkyyden, tuon siivottoman harmaan harson, joka likasi loisteliaan tropiikkimaiseman ja sai palmu- ja banaanipuut näyttämään inhottavan samelta massalta."
kirjan alku

Tunnetuimmaksi Montalbánin on tehnyt hänen vahvasti yhteiskuntakriittinen Carvalho-sarjasta, jossa rikoksia ratkoo persoonallinen Pepe Carvalho. Kovasti kovaksikeitettyä dekkaria muistuttava Aleksandrian ruusu on kuitenkin myös paljon muuta.

Yksityisetsivä Pepe Carvalho selvittää kauniin Encarnan raakaa paloittelumurhaa ja toimeksiannon tähän tehtävään hän on saanut naisystävältään Charolta, joka työskentelee prostituoituna. Kiltiltä vaikuttavan Encarnan elämästä paljastuu kaikenlaista odottamatonta ja asiat näyttävätkin äkkiä uusien tietojen valossa aivan erilaisilta. Toisaalla seuraamme perämies Ginésiä, jota haave kuljettaa eteenpäin, mutta jonka kohtalo odottaa kotisatamassa. Hän on kovasti kiinni menneisyydessä ja jokin ahdistaa miestä yötä päivää, eikä hän pääsee siitä eroon.

Kyyninen Pepe Carvalho on kirjailijan alter ego; miessovinisti ja nihilisti, joka sytyttää talonsa takkatulen maailmankirjallisuuden klassikoilla (älkää ottako mallia!). Vastenmielinen mies. Carvalho on paatunut maailmanmenoon, eikä liikutu minkään tapauksen kohdalla suuntaan tai toiseen. "Mutta yksityisetsivän ammattina ei ole ihmisten elämän pelastaminen eikä tuhoaminen, vaan heidän maallisen vaelluksensa tarkkailu kotvan verran, välittämättä siitä mitä oli ollut tai mitä oli tuleva." Carvalho on synkemmän puoleisen maailmankuvan edustaja, eikä todellakaan mikään taivaanrannanmaalari. "Tämänkertaisen tarinan rakastavaisiin oli pinttynyt takapajuisuuden tuoksu, runouden peränurkan ummehtunut lemu." Hänen ainoana intohimonaan tuntuu olevan Espanjan maalaiskeittiön herkut, joiden valmistuksesta Carvalho jaksaa selittää ummet ja lammet. Hyvin yksityiskohtaiset ruuanvalmistusohjeet voivat viedä tilaa useita sivuja kirjasta. Ja pakko päästä muuten koittamaan muutamaa reseptiä. Sen verran herkullisiltä ne ruuat kuulostivat. Aleksandrian ruusua kannattaa siis ehkä mieluiten lukea täydellä vatsalla, ettei sitten jatkuvasti himoita käydä jääkaapilla.

Kirjan parasta antia ei rikoksen ratkaiseminen valitettavasti ole, vaan ennemminkin värikkäiden henkilöiden sielunmaisemien tutkiskelu, joka äityi aika synkäksi tuttavuudeksi. Omalaatuisia tyyppejä riittää ja pureutuminen heidän ajatuksiinsa antaa tarinalle uutta ulottuvuutta. Aleksandrian ruusu valottaa myös laajasti maan historiaa ja politiikkaa, joka ei ehkä ollut se kaikkein mielenkiintoisin osuus. Tämä on kuin pieni matkaopas Espanjaan, jossa kulttuurikin tulee tutuksi aina ruuista paikannimiin.
_______

Manuel Vázquez Montalbán - Aleksandrian ruusu
(La Rosa de Alejandría, 1984)
Loki-kirjat, 2002
Kansi: Anne-Marie Paakkari
Kirjastosta lainattu
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Thaimaa
Tähtiä: ½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti