"Nathalie oli pikemminkin hillitty luonteeltaan
(niin kuin sveitsiläiset naiset)."
(niin kuin sveitsiläiset naiset)."
kirjan alku
Ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia tai kirja-arviointien lukemista tartuin Nainen, jonka nimi on Nathalieen.
Nathalie löytää elämänsä rakkauden ja sielunkumppaninsa sattuman kautta, mutta Francoisin jäätyä auton alle Nathalie luulee menettäneensä mahdollisuuden onneen loppuiäkseen. Nuori leski ei kuitenkaan aavista vielä koittavan se päivä, kun hän haaveissaan ilman sen kummempia syitä suutelee toimistohuoneeseensa osunutta kollegaansa, harmaata ja väritöntä Markusta.
Kepeä tarina kohtalonoikuista, vaikka paikoitellen Nainen, jonka nimi on Nathalie on myös aika traaginen. Menetyksen tuska ja siitä toipuminen ovat aiheeltaan rankkoja, mutta David Foenkinos käsittelee aihetta lempeästi, hypellen joutuisasti eteenpäin. Tarina osoittautuu hurmaavaksi rakkaustarinaksi vailla häiritsevää kliseisyyttä tai imelyyttä.
Alkuunsa ei oikein tiedä onko Nathalien ja Markuksen suhde ystävyyttä vai rakkautta, sillä asiat tuntuvat heittelehtivän päälaelleen aina vähän väliä. Aika lähelle tavallista lällyä rakkaustarinaa tämä olisi mennyt, jos kyseessä olisikin ollut kahden työpaikan hyvännäköisimmän tyypin kohellukset. Se on jo niin nähty. Foenkinos osasi yllättää yllättävillä tapahtumilla ja varmasti leikittelikin aivan tarkoituksella lukijan ennakko-odotusten kanssa.
Kirjailijan tekemät hauskat alaviitteet olivat huvittavia ja lukujen väleissä oli myös välillä hauskoja hengähdystaukoja, lyhyitä tekstejä, jotka liittyivät enemmän tai vähemmän itse kirjaan. Niissä pääsi tutkailemaan mm. ruokareseptejä, Nathalien lempikirjoja, faktatietoa, elokuvadialogia, täsmätietoa kala-allergiasta... Loistava lisä romaaniin, joka antoi vähän sitä ekstraa tarinalle.
Koin kirjan raikkaana ja erittäin sopivana juuri tähän hetkeen. Se on hyvänmielen kirja, vaivaton ja mutkaton, mutta kuitenkin monimerkityksinen.
Kepeä tarina kohtalonoikuista, vaikka paikoitellen Nainen, jonka nimi on Nathalie on myös aika traaginen. Menetyksen tuska ja siitä toipuminen ovat aiheeltaan rankkoja, mutta David Foenkinos käsittelee aihetta lempeästi, hypellen joutuisasti eteenpäin. Tarina osoittautuu hurmaavaksi rakkaustarinaksi vailla häiritsevää kliseisyyttä tai imelyyttä.
Alkuunsa ei oikein tiedä onko Nathalien ja Markuksen suhde ystävyyttä vai rakkautta, sillä asiat tuntuvat heittelehtivän päälaelleen aina vähän väliä. Aika lähelle tavallista lällyä rakkaustarinaa tämä olisi mennyt, jos kyseessä olisikin ollut kahden työpaikan hyvännäköisimmän tyypin kohellukset. Se on jo niin nähty. Foenkinos osasi yllättää yllättävillä tapahtumilla ja varmasti leikittelikin aivan tarkoituksella lukijan ennakko-odotusten kanssa.
Kirjailijan tekemät hauskat alaviitteet olivat huvittavia ja lukujen väleissä oli myös välillä hauskoja hengähdystaukoja, lyhyitä tekstejä, jotka liittyivät enemmän tai vähemmän itse kirjaan. Niissä pääsi tutkailemaan mm. ruokareseptejä, Nathalien lempikirjoja, faktatietoa, elokuvadialogia, täsmätietoa kala-allergiasta... Loistava lisä romaaniin, joka antoi vähän sitä ekstraa tarinalle.
Koin kirjan raikkaana ja erittäin sopivana juuri tähän hetkeen. Se on hyvänmielen kirja, vaivaton ja mutkaton, mutta kuitenkin monimerkityksinen.
_______
David Foenkinos - Nainen, jonka nimi on Nathalie
(La Délicatesse, 2009)
Gummerus, 2012
Kannen kuva: Michael Crotto
Kannen kuva: Michael Crotto
Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★★
Tähtiä: ★★★★
_______
Pariisi ja ranskalaiset elokuvat, on siinä jotain niin lumoavaa ja aivan erilainen tunnelma kuin vaikka amerikkalaisissa elokuvissa. En sano onko se huonompi vai parempi. Vain erilainen. Pääroolia eli Nathalieta näyttelee iki-ihana Audrey Tautou, joten mitään suurta pettymystä tästä ei olisikaan voinut muodostua kuten Amélie ja Kimpassa ovat osoittaneet. Da Vinci -koodi on sitten vähän eri juttu. Tosin siinäkin Tautou on loistava. Tom Hanks ei. Siksi emme pistä hänen nimeään boldilla.
Elokuva Nainen, jonka nimi on Nathalie on aavistuksen verran surumielisempi ja sävyiltään synkempi kuin kirja. Aviomiehen menetys iskee ja lujaa ja suru tuntuu läheisemmältä. Mukavana lisähuomiona se, että kirjailija on itse käsikirjoittanut elokuvan sekä on veljensä rinnalla toinen ohjaajista, joka on ihan positiivista.
Kolme vuotta leskeyden ja surussa rypemisen jälkeen Nathalie saattaa itsensä mielenkiintoiseen suhteeseen Markuksen kanssa. Koin yllättävänä, että Nathalien ystäväpiiri suhtautui niin hämmentyneen vaivautuneella tavalla Markukseen. Kaikki ei siis tosiaan suju kuin ruusuilla tanssi, vaan esiin otetaan rohkeasti ongelmakohtia. Kyse on kuitenkin siitä ovatko molemmat valmiita suhteeseen.
Elokuvassa oli paljon viipyileviä ja tunnelmoivia otoksia, joista pidin kovasti. Nathalien suudeltua Markusta, mies kulkee kadulla ja vastaan tulee flirttailevia naisia. Oli paljon henkilöiden sisäisiä ajatuksia kuvailevia hetkiä, sillä juonellisestihan tässä ei järkyttävän paljoa tapahdu. Paljon enemmän tapahtuu juuri pään sisällä, joka kuitenkin pitäisi jollain tapaa saada välitettyä katsojalle. Nathalien ja Francoisin häät olivat varsin upealla tavalla toteutettu ja muutenkin kohtausten välillä oli hauskoja, niitä yhteensitovia, siirtymiä.
Elokuvallinen kerronta oli mielenkiintoinen, se oli vähäeleistä ja ennaltaodottamatonta, mihin viittasinkin jo kirja-arviossa. Juoni pomppaa aina yllättävään suuntaan, kliseitä tämäkin vältellen. Esimerkiksi Nathalie päättää kävellä yksin kotiin illalliselta pomonsa kanssa, joka on ollut liian tuttavallinen. Hän kuitenkin pysähtyy vähän matkan päässä ja pomon naamalla alkaa näkyä odottava ilme. Voisi odottaa Nathalien palaavan suutelemaan pomoaan tajuttuaan todelliset tunteensa hänen, mutta ei. Elokuva yllättää (ainakin siis ne, jotka kirjaa eivät ole lukeneet).
Romanttinen komedia -nimitys ei tee oikeutta elokuvalle, kun olen muutenkin pahasti allerginen sille sanalle. Siitä tulee vain mieleen pinnalliset rakkauskertomukset, joiden huumori jää erittäin latteaksi. Nainen, jonka nimi on Nathalie on sen sijaan piristysruiske päivään.
Päähäni jäi soimaan T.Rex: Get It On
_______
Nainen, jonka nimi on Nathalie
2011
Ohjaaja: David Foenkinos ja Stephane Foenkinos
Näyttelijät: Audrey Tautou, Francois Damiens, Bruno Todeschini
Komedia / Draama / Romantiikka
LUE KIRJA & KATSO ELOKUVA
Pariisi ja ranskalaiset elokuvat, on siinä jotain niin lumoavaa ja aivan erilainen tunnelma kuin vaikka amerikkalaisissa elokuvissa. En sano onko se huonompi vai parempi. Vain erilainen. Pääroolia eli Nathalieta näyttelee iki-ihana Audrey Tautou, joten mitään suurta pettymystä tästä ei olisikaan voinut muodostua kuten Amélie ja Kimpassa ovat osoittaneet. Da Vinci -koodi on sitten vähän eri juttu. Tosin siinäkin Tautou on loistava. Tom Hanks ei. Siksi emme pistä hänen nimeään boldilla.Elokuva Nainen, jonka nimi on Nathalie on aavistuksen verran surumielisempi ja sävyiltään synkempi kuin kirja. Aviomiehen menetys iskee ja lujaa ja suru tuntuu läheisemmältä. Mukavana lisähuomiona se, että kirjailija on itse käsikirjoittanut elokuvan sekä on veljensä rinnalla toinen ohjaajista, joka on ihan positiivista.
Kolme vuotta leskeyden ja surussa rypemisen jälkeen Nathalie saattaa itsensä mielenkiintoiseen suhteeseen Markuksen kanssa. Koin yllättävänä, että Nathalien ystäväpiiri suhtautui niin hämmentyneen vaivautuneella tavalla Markukseen. Kaikki ei siis tosiaan suju kuin ruusuilla tanssi, vaan esiin otetaan rohkeasti ongelmakohtia. Kyse on kuitenkin siitä ovatko molemmat valmiita suhteeseen.
Elokuvassa oli paljon viipyileviä ja tunnelmoivia otoksia, joista pidin kovasti. Nathalien suudeltua Markusta, mies kulkee kadulla ja vastaan tulee flirttailevia naisia. Oli paljon henkilöiden sisäisiä ajatuksia kuvailevia hetkiä, sillä juonellisestihan tässä ei järkyttävän paljoa tapahdu. Paljon enemmän tapahtuu juuri pään sisällä, joka kuitenkin pitäisi jollain tapaa saada välitettyä katsojalle. Nathalien ja Francoisin häät olivat varsin upealla tavalla toteutettu ja muutenkin kohtausten välillä oli hauskoja, niitä yhteensitovia, siirtymiä.
Elokuvallinen kerronta oli mielenkiintoinen, se oli vähäeleistä ja ennaltaodottamatonta, mihin viittasinkin jo kirja-arviossa. Juoni pomppaa aina yllättävään suuntaan, kliseitä tämäkin vältellen. Esimerkiksi Nathalie päättää kävellä yksin kotiin illalliselta pomonsa kanssa, joka on ollut liian tuttavallinen. Hän kuitenkin pysähtyy vähän matkan päässä ja pomon naamalla alkaa näkyä odottava ilme. Voisi odottaa Nathalien palaavan suutelemaan pomoaan tajuttuaan todelliset tunteensa hänen, mutta ei. Elokuva yllättää (ainakin siis ne, jotka kirjaa eivät ole lukeneet).
Romanttinen komedia -nimitys ei tee oikeutta elokuvalle, kun olen muutenkin pahasti allerginen sille sanalle. Siitä tulee vain mieleen pinnalliset rakkauskertomukset, joiden huumori jää erittäin latteaksi. Nainen, jonka nimi on Nathalie on sen sijaan piristysruiske päivään.
Päähäni jäi soimaan T.Rex: Get It On
_______
Nainen, jonka nimi on Nathalie
2011
Ohjaaja: David Foenkinos ja Stephane Foenkinos
Näyttelijät: Audrey Tautou, Francois Damiens, Bruno Todeschini
Komedia / Draama / Romantiikka
Tähtiä: ★★★½
Minä en tainnut ihan täysin vakuuttua kirjasta (en muista kovin hyvin kun lukemisesta on jo aikaa), mutta tuo elokuva kyllä kiinnostaa kovasti. Audrey Tautou on hyvä näyttelijä. :)
VastaaPoistaAudrey Tautou on ihana, kannattaa katsoa :)
Poista