17.6.2015

Dolores Redando - Näkymätön vartija

Näkymätön vartija - Dolores Redando
(El guardian invisible, 2013)
Gummerus, 2015
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen
Kannen kuvat: Istockphoto
Kirjastosta lainattu

"Ainhoa Elizasu oli basajaunin toinen uhri, vaikka tytön 
kuolinhetkellä lehdistö ei vielä tappajaa tällä nimellä kutsunutkaan."
kirjan alku

Näkymätön vartija on Baskimaan murhat -sarjan ensimmäinen osa ja tämän espanjalaisen taiturin kirjaa on käännetty jo monelle kielelle.

Navarran ikimetsän sydämestä, Banzajoen penkalta löydetään teinitytön ruumis makaaberissa asetelmassa. Poliisi yhdistää rituaalimurhalta vaikuttavan tapauksen aiempaan surmatekoon. Pian huhut lähtevät liikkeelle Baztanin laakossa, missä muinaiset uskomukset elävät yhä. Voiko asialla olla basajaun, kansantarinoista tuttu metsän näkymätön vartija?

Rikostutkinnan saa johdettavakseen määrätietoinen ylikonstaapeli Amaia Salazar, joka palaa vastentahtoisesti juurilleen vanhaan kotikyläänsä. Tutkinnan edetessä Amaia joutuu ratkomaan vanhoja ristiriitoja sisartensa kanssa ja kestämään kollegoidensa kateutta. Tappajan vaaniessa seuraavaa uhriaan kammottava perhesalaisuus palaa piinaamaan Amaiaa painajaisten lailla.

Kirjan ahmaisi hetkessä, enkä tämän aikana lukenut juurikaan muita teoksia, sillä olin aivan liian koukuttunut pystyäkseni irtautumaan Redondon luomasta ihmeellisestä maailmasta. Tämä raikkaan erilainen dekkari tarjoaa jotain uutta tänä dekkarien täyteisenä aikana, jolloin ei ole pulaa kirjoista. Se sekoittaa sopivassa määrin rikostutkintaa ja mystiikkaa. Rituaalimurhaaja on liikkeellä ja tuohon sotkuiseen vyyhtiin lisätään vielä kansantaru metsän vartijasta, joka suojelee asuinaluettaan ja sinne eksyviä ihmisiä.

Romaanissa tartutaan hienosti ongelmiin, joihin nainen ylikonstaapelinä toimiessaan voi törmätä miesvaltaisessa työpaikassaan. Lisäksi Amaialla on ongelmia sisarustensa kanssa. Laaja ja kokonaisvaltainen katsaus siis saadaan Amaian elämään, niin menneisyyteen kuin nykyisyyteenkin. Hiljalleen lukijalle ripotellaan näitä tietoja Amaian menneisyydestä ja hänen mieltään - ainakin alitajuisesti - painavasta tapahtumasta ja vasta kirjan loppupuolella on kokonainen kuva kaikesta pirstaleisesta tiedosta muodostunut.

Ja kyllä tästä itseasiassa tuli hieman mieleen True Detective -tv-sarja. Tunnelma ainakin on kovin samankaltainen, salaperäinen ja painostava. Loputkin osat aion ehdottomasti lukea ja seuraava osa, Luualttari, ilmestyy alkuvuodesta 2016.

Pidän noista kansista, vaikka nuo ihme kuviot hieman vähentävät jännittävää ja mystistä tunnelmaa. Eloa kuvaan olisi voinut jollain toisellakin tapaa saada.

Tähtiä: ½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti