John Green - Kaikki viimeiset sanat

satakolmekymmentäkuusi päivää ennen
Viikkoa ennen kuin käänsin selkäni perheelle, Floridalle ja koko lapsuuselämälleni lähteäkseni sisäoppilaitokseen Alabamaan, äiti halusi järjestää läksiäisjuhlat.

Kaikki viimeiset sanat on John Greenin esikoisromaani ja minun ensimmäinen Greenini. Kirjailijan kirjoista on tykätty kovasti myös täällä blogimaailmassa, joten uskoin vahvasti lukemieni juttujen perusteella etten tulisi pettymään, ja onneksi olin oikeassa.

Viimeisten sanojen pakkomielteisellä opettelijalla, Miles Halterilla, ei ole ollut kunnon elämää ennen kuin hän päättää mennä Culver Creekin sisäoppilaitokseen. Todellisia ystäviäkin hänellä on pyöreä nolla, mutta kaikki tämä tulee muuttumaan. Kämppäkaverikseen Miles saa Everstin, jonka johdolla poika saa maistaa todellista elämää, oli se sitten laillista tai ei. Lisäksi saman asuntolan arvaamaton Alaska herättää Milesin mielenkiinnon ja kouluvuodesta muodostuu Milesin tähän astisen elämän paras aika.

Teksti etenee vaivattomasti, eikä Green yritä kikkailla tai muutenkaan lisäillä mitään turhaa. Hänellä on hyvin miellyttävä ja humoristinenkin tapa kirjoittaa: "Jos Eversti kuvitteli, että saisi minut puolelleen sanomalla minua kaveriksi, hän oli oikeassa.", joka ainakin itseäni miellytti kovasti. Toki toinen osuu kirjasta on synkempi sattuneista syistä, mutta silti alkuosan kaltainen kepeys ja positiivinen elämänasenne säilyy.

Kirjankertojan Milesin viimeisten sanojen opettelu oli todella hellyyttävää. Hän ei ole tottunut moniin kavereihin ja saakin nyt kasan omalaatuisia ystäviä, joiden jalkoihin hän ei kuitenkaan jää, vaan hänestä tulee heidän kanssaan samanvertainen. Kaikki muutkin hahmot ovat onnistuneesti rakennettuja ja osa herkullisen kahoja. Tai ainkin hyvin erilaisia. Sellaisista henkilöistä lukee toisinaan hyvin mielellään, mutta tosielämässä he olisivat aikamoinen maanvaiva. Alaska varsinkin on hyvin ailahteleva luonne, josta ei aina ota oikein selkoa, eikä hänen seuraavasta askelestaan ikinä tiedä. Sana on tytöllä hallussa, mutta itsevarmuuden alle kätkeytyy jotain aivan muuta kuin mitä päällepäin näkyy.

En keksi kirjasta pahaa sanottavaa, vaikka kuinka yritän. Tässä sai elää toisenlaisen teinielämän, johon kuului salaisia tupakkahetkiä, heinäladossa vietettyjä öitä ja jäyniä. Kirjan nimi on hyvin suomennettu, ainakin jos vertaa muihin Greenin kirjoihin, jotka herättävät lähinnä hilpeyttä (Tähtiin kirjoitettu virhe, Arvoitus nimeltä Margo). Pahemminkin olisi nimitäin voinut käydä: Alaskaa etsimässä. - naurun tyrskähdys -

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

★★★★½
John Green - Kaikki viimeiset sanat

(Looking for Alaska, 2005)

WSOY, 2014
Cover design: HarperCollinsPublishers Ltd

Kirjastosta lainattu