Terry Pratchett - Yövartiosto

Yövartiosto - Terry Pratchett

(Night Watch, 2002)

Karisto, 2010
Kannen kuva: Paul Kidby

Kirjastosta lainattu

"Kirkaisun kuullessaan Sam Vimes huokaisi, mutta ajoi 
silti partansa loppuun ennen kuin teki asialle mitään."

kirjan alku 

Kiekkomaailmaan tutustuminen jatkuu Yövartioston parissa, vaikka viikonloppuna jälkiviisana tajusin kirjakaupassa, että olisi sittenkin pitänyt lukea tämän sijaan joku Pratchettin nuortenkirja. Huomasin nimittäin hyllyllä yhden ihan mielenkiintoiselta kuulostavan kirjan, jossa oli takakannessa mainittu dickensmäinen tarina. Enkä kuollakseni muista nyt sen nimeä. No mutta, nyt se on liian myöhäistä ja esitelläänpä sen sijaan kirja, jonka ehdin lukea.

Sam Vimes joutuu sarjamurhaajaa takaa-ajaessaan Näkymättömän Yliopiston Kirjaston maagiseen kenttään ja 30 vuotta ajassa taaksepäin. Menneisyydessä hän joutuu ottamaan tarunhohtoisen kersantti Keelin henkilöllisyyden ja astumaan Yövartioston palvelukseen. Samaan aikaan Ankh-Morporkia hallitsee pähkähullu ja vainoharhainen Patriisi, ja läpeensä korruptoitunut Vartiostokin palvelee mielivaltaa tahdottomasti. Kansannousun alkaessa Vimes/Keelillä riittää mietittävää: hän on vannonut suojelevansa yleistä turvallisuutta, mutta ketä tällaisessa tilanteessa suojellaan ja keneltä? Entä onko tulevaisuuteen enää palaamista, jos menneisyyttä muutetaan? Takakansi

Kirjalla on mielenkiintoinen konsepti: aikahyppy menneisyyteen, tosin vain 30 vuotta taaksepäin, mutta siellä Vimes pääsee tutustumaan mm. omaan itseensä nuorena, joka varmasti on hyvin... erikoinen kokemus. Kuolemakin vierailee tarinassa nopeasti pariin otteeseen, mikä oli erittäin iloinen yllätys, sillä hän yksi lempihahmoistani.

"Hänen raivokas katsennsa kiersi kasvoilta kasvoille, jolloin useimmat osaston konstaapelit alkoivat esittää Lattialautojen ja Katon Tarkastajien Yhteistä Havainnointiryhmää."

Huumorifantasia on lajina vaikea ja Mortin tapaan Yövartiosto sortui kuivaan huumoriin, joka ei yksinkertaisesti jaksanut naurattaa. Positiivisena asiana voidaan sentään sanoa, että Mortiin verrattuna tässä on paljon selkeämpi ja vetävämpi juoni, vaikka välillä kirjailija tuntui pitelevän liian monia lankoja käsissään ja osa niistä katosi siinä melskeessä. Ruudun tällä puolella istuva ei aina pysynyt mukana vauhdikkaissa ja monimutkaisissa juonikuvioissa. Tämän kirjan kohdalla jäi myöskin lukematta tylsiltä ja turhanpäiväisiltä tuntuvat alaviitteet, jotka eivät yhtään jaksaneet kiinnostaa.

"Barrikadit oli revittävä ja kapinalliset kukistettava. Härkää sarvista ja niin edelleen. Poikana hän oli kerran yrittänyt tarttua härkää sarvista, ja toipuminen oli kestänyt kauan."

Paul Kidbyn kansi on kieltämättä upea, että ainakin on onnistuttu luomaan houkutteleva ja taidolla tehty ulkoasu! Pisteet siitä.

Näin saatiin Terry Pratchett-kimppaluku päätökseen kirjailijan kunniaksi minun osaltani ja torstaina olisi tarkoitus tehdä vielä lyhykäinen koontipostaus.

Tähtiä: ★★★

Muita postauksiani
Pratchett & Gaiman - Hyviä enteitä
Mort