Pablo Neruda - Andien mainingit

Andien mainingit - Pablo Neruda

(1921-1969)

Tammi, 1975

Omasta hyllystä

Pablo Neruda sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1971. Neruda on nimenä hyvinkin tuttu, mutta hänen teksteihinsä en ole tätä ennen tullut tutustuneeksi. Kannatti kuitenkin viimein tarttua hänen runoihinsa. Andien mainingit on kattava kokoelma runoja pitkältäkin aikaväliltä, jonka on sanottu sisältävän hänen parasta tuotantoaan.

"Halun ajamana illoin heitän surun verkot
silmiesi valtamereen.

Korkeimmasta roviosta kurkottaa palava yksinäisyyteni
viittoen käsillään kuin haaksirikkoinen.

Lähetän punaisia hätämerkkejä hajamielisille silmillesi
jotka kimaltavat kuin meri majakan ympärillä.

Kätket vain pimeyden, oma kaukainen naiseni,
katseessasi häilähtävät joskus kauhun rannat.

Halun ajamana illoin lasken surun verkot
silmiesi aaltoilevaan valtamereen.

Yölinnut nokkivat ensimmäisiä tähtiä
jotka säkenöivät kuin sieluni kun sinua rakastan.

Yö laukkaa varjotammallaan
ja kylvää sinisiä tähkäpäitä vainioille."
Pablo Neruda - Halun ajamana illoin...

Nippelitietona: Neruda kuoli muutama viikko sen jälkeen, kun hänen ystävänsä ja tukijansa presidentti Salvador Allende oli syösty vallasta. Tämä kiinnitti huomioni ihan senkin takia, että juuri lukemani Henkien talon kirjoittaja Isabel Allende on Salvador Allenden sisaren tytär. On se maailma pieni.

Mutta asiaan. Erittäin positiivisen yllätyksen koin Nerudan runoja lukiessani: ymmärsin niistä hyvin paljon! Runot olivat tosiaan sen verran selkokielisiä, että tämmöinen ummikkokin pääsi niihin mukaan. Antoisammat runot taisivat liittyä rakkauteen kun taas politiikka- ja sota -runous jäivät reilusti niiden loiston jalkoihin.

Karmaisevat kannet muuten kirjalla.

Tähtiä: ★★★½

Muita runopostauksia

Wislawa Szymborska - Ihmisiä sillalla