Isabel Allende - Henkien talo

Henkien talo - Isabel Allende

(La casa de los espiritus, 1982)

SSKK, 1986
Päällys: Kaarina Ewart

Omasta hyllystä

"Barabbas tuli meritietä, kirjoitti pikku Clara muistikirjaansa hennolla käsialalla."

kirjan ensimmäinen lause

Tajusin Henkien talon olemassaolon, kun bongasin erään lempinäyttelijäni elokuvalistalta mielenkiintoisen kuuloisen elokuvan The House of Spirits. Ehdin onneksi katsoa elokuvasta vain trailerin, kun selvisi että perustuu kirjaan. Pakkohan se oli hankkia ja lukea ennen elokuvan katsomista, niin kuin minulla yleensä käytäntönä on. Nyt yli neljäsataa sivua rikkaampana en halua vielä vähään aikaa tuota elokuvaa nähdä. Kirja jätti sen verran suuren vaikutuksen.

Isabel Allenden eno, presidentti Salvador Allenden, kuoli Chilen sotilasvallankaappauksen verilöylyssä 1973, mihin kirjassakin palataan. Kenties tämä faktan mukaan tuominen muuten fiktiivisen tarinaa lisää sen tehoja ja vaikuttavuutta.

Allenden ensiteos seuraa suurtilallisen senaattori Esteban Trueban elämää, johon kuuluu hyvin vahvasti kolme naista: hänen vaimonsa Clara, tytär Blanca ja tyttärentytär Alba. Hauskana huomiona: kaikkien noiden naisten nimet tarkoittavat valoa, ja sitä he varmaan Estebanin elämässä edustivat. Noiden ihmisten kautta lukija pääsee myös seuraamaan Chilen kaltaisen maan yhteiskunnallisia, radikaalejakin, tapahtumia ja todistamaan merkittäviä käänteitä maan historiassa. Pääosa on kuitenkin tarinan ihmisillä ja historiaosuus tulee ikään kuin huomaamattomasti sivuosassa.

Esteban Trueba on rikas, mutta kiivas mies, joka sanoo mitä sylki suuhun tuo. Tilaansa hän hallitsee rautaisin ottein eikä pidä, jos joku tulee hänen alaisilleen tasa-arvoisuudesta ja oikeuksista puhumaan. Kaupungissa Esteban taas kohoaa näkyväksi poliittiseksi hahmoksi, jonka mielipiteet ovat hyvin armottomia, eikä hän pelkää kuuluttaa niitä ympäriinsä. Perheen naisten mielipiteisiin Esteban kuitenkin joutuu tahtomattaan myöntymään. Henkien talossa on juuri paljon vahvoja naisia sen ajan miehisessä maailmassa ja heidän näkökulmastaan lähinnä tarinaa puidaan. Esteban vaimo Clarakaan ei varsinaisesti tappele miestään vastaan, hän vain tekee mielensä mukaan ja siihen on Esteban tyytyminen, vaikka mies usein hermostuukin ja saa raivokohtauksia.

Clara on selvännäkijä, joka tietää tulevia tapahtumia ennen niiden varsinaista toteutumista. Itsepäinen hän on jo nuorena ollut, mikä taito on myös tarpeen Estebanin kanssa: "Clara oli kymmenenvuotias kun hän päätti ettei puhuminen ollut mistään kotoisin ja sulkeutui mykkyyteen." Henkien talo pureutuu ihmisten välisiin ongelmiin, jotka toisinaan johtuvat näkemyseroista. Blanca on myös tullut äitiinsä, mutta isänsä kanssa tyttö ei tule toimeen. Esteban ei nimittäin pidä tyttärensä seurustelusta alaisten kanssa, mutta tyttöhän ei isäänsä kuuntele, vaan tapaa poikaa salaa. "Siitä päivästä lähtien Blanca alkoi mennä omia teitään viikonloppuisin. Hän väitti käyvänsä tapaamassa kaukaisia tyttöserkkuja. Esteban Trueba raivostui ja uhkasi heittää hänet ulos talostaan, mutta Blanca pysyi päätöksessään."

Koin samanlaisen välittömän rakastumisen Henkien talon kanssa kuin aikoinaan kävi Okalintujenkin parissa. Kirja vei totaalisesti mukanaan ja olin aivan myyty, mutta heti yhdellä kertaa ei kirjaa viitsi hotkia. Sen parissa haluaa nautiskella vielä monia kertoja. Tapahtumarikkaassa kirjassa ehtii paljon kaikkenlaista tapahtua ja oikeiden historiallisten tapahtumien yhdistäminen maagiseen realismiin on erittäin kiehtovaa.

Yllätyksenä tuli kuinka rankka kirja on. Loppupuoli ainakin oli hyvin järkyttävä ja hiukan vastenmielinenkin. Henkien talossa käydään läpi rankkojakin juttuja, jolloin aika ajoin tuli hyvinkin epätoivoinen kuva maailmasta. Kirjan loppu on kuitenkin toiveikas, vaikka mistään kauhean onnellisesta lopusta ei voidakaan puhua. Rikas kirja, joka järisytti omaa mailmaani.

Tähtiä: ★★★★★