Tove Jansson - Aurinkokaupunki

Aurinkokaupunki - Tove Jansson

(Solstaden, 1974)

WSOY, 1975
Päällys: Tove Jansson

Kirjastosta lainattu

"St. Petersburgissa, Floridassa, on aina lämmin ilma, sinistä merta 
reunustavat palmuesplanadit, ja suorat, leveät kadut aitaavat 
talonsa tuuheiden pensaiden ja puiden taakse."

kirjan ensimmäinen lause

Ensimmäinen Tove Janssonin aikuistenkirja, jonka olen nyt lukenut! Ja tässähän samalla jatkuu Tove Janssonin juhlavuoden juhliminen.

Todella vaikea tiivistää kirjaa alkusanoihin, joten otan suoraan kirjailijan itsensä kirjoittaman takakansitekstin. Se sanoo kaiken oleellisen:
"Matkustin Amerikan halki, Floridan halki, ja yhtenä yönä tulin kaupunkiin joka oli aivan hiljainen. Aamulla se oli yhtä tyhjä ja hiljainen. Vehreyden keskeltä näkyi avokuisteja pitkine keinutuoliriveineen, kaikki kadulle päin. Hiljaisuus oli melkein kammottava. Ja sitten käsitin että kaupunki oli aurinkokaupunki, vanhusten kaupunki jossa aurinko taatusti paistaa ympäri vuoden. Kaikki oli järjestetty lepoa ja vanhuutta varten, lopullisesti ja rikkeettömästi. Kutsun kaupunkia St Petersburgiksi mutta yhtä hyvin sen nimi voisi olla jokin muu. Eikä se ole rauhallinen, siellä on yhtä hurjaa ja jännittävää kuin maailman muissakin paikoissa. Olen yrittänyt kirjoittaa kirjan siitä millaista on tulla vanhaksi. Ja olen kuvannut kahden hyvin nuoren ja kauniin ihmisen rakkautta vanhusten kaupungissa."

Jos oikeaan mielentilaan virittäytyy, vanhusten jutut kuulostavat hauskoilta, mutta samaan lauseeseen mainittakoon, että illalla hieman väsyneenä, olisi kaivannut jotain vähän helppolukuisempaa. Kirja vaatii lukijalta kuitenkin normaalia enemmän keskittymistä. Vasta puolessa välissä aloin lukea kirjaa intensiivisemmin ja pidempiä aikoja, joka olisi näin jälkeenpäin ajateltuna pitänyt tehdä heti. Taukoa kun tuli enemmän, ei kirjaan päässyt niin helposti mukaan.

Aika ei ole vielä jättänyt näistä ihmisistä, vaikka se tuntuu seisahtuneen Butler Armsin täyshoitolan kuistilla. Siellä vanhukset istuivat korituoleissaan kokien iloja ja surua sekä ihastumisia. Heillä on myös pinttyneitä tapoja, kuten tuolien järjestys kuistilla on aivan ehdoton, niitä ei saa missään nimessä siirrellä, vaikka vieruskumppani ei kauheasti miellyttäisikään. Vanhat hyvät tavat pidetään kunniassa. Paikka on kuin viihtyisä odotustila, jossa vanhukset valmistautuvat lähtöön. "Eläkäläisten hyväksi tehdään niin paljon kaikenlaista. Eikä meidän hyväksemme missään koko maailmassa tehdä niin paljon kuin täällä, uskotteko." Sykähdyttävä lukukokemus varsinkin, kun on ollut paljon negatiivista keskustelua vanhainkodeista ja niiden huomattavista puutteista. Jokaisen vanhainkodin soisi olevan Butler Armsin kaltainen. Ja ehkä sellaisia paikkoja onkin jossain. Toivotaan.

Jansson on maalannut hellyyttävän kuvan St. Petersburgista, äänettömästä kaupungista. Se on kiireetön ja levollinen, vaikka jatkuvasti tapahtuukin kaikkea pientä. Voihan sitä kirjaa lukemattomanakin kuvitella minkälaista on kun paljon erilaisia ihmisiä pistetään asumaan saman katon alle. Kaikki eivät kuitenkaan tule toimeen keskeneen ja syntyy pientä sanaharkkaa asukkaiden kesken. On vanhuksia, jotka mielummin ovat yksin ja toisia jotka tykkävät viettää aikaa kuistilla ja juhlissa muiden kanssa, lörpötellen päivät pitkät. Se on sitä normaalia elämää.

Nuoria ei kaupungissa näy Joen ja Lindan lisäksi. Joe tuntuu itsekin olevan St. Petersburgissa kuin jossain välitilassa, sillä hän odottaa vastausta jeesuskansalta, jotta voisi jättää kaiken ja lähteä huutamaan kaduille hänen nimeään. En koe, että kirja täysin minulle avautui, sillä olisin halunnut pitää siitä vielä enemmän ja varsinkin ymmärtää paremmin. Aurinkokaupungissa on paljon hienoa, mitä en osaa järkeviksi sanoiksi pukea, mutta sen ihmiskuvaus on tarkkaa, lempeää ja oivaltavaa.

Janssonin juhlavuosi jatkuu näiden aikuistenkirjojen sekä tietty Muumi-sarjakuvien parissa.

Tähtiä: ★★★★

Jassonin Kirjakiusaus -haastematka porskuttaa eteenpäin