24.8.2014

Sue Monk Kidd - Mehiläisten salaisuudet (+elokuva)



LUE KIRJA & KATSO ELOKUVA


Mehiläisten salaisuudet - Sue Monk Kidd
(The Secret Life of Bees, 2002)
Bazar, 2005
Kannen kuva: Photonica
Kannen suunnittelu: Lene Stangebye Geving
Omasta hyllystä

"Öisin makasin vuoteessani ja katselin miten mehiläiset työntyivät seinän raoista sisään,
 lentelivät huoneessa ympäriinsä ja täyttivät sen korkealla surisevalla äänellä zzzzzz, 
joka sai ihoni värisemään."
kirjan ensimmäinen lause

Kirjan luin jo reilu kuukausi takaperin, mutta muista kirjoista on ollut helpompi tehdä postaus. Ja nyt huomaan muistikuvani kirjasta hieman sumentuneen. Katsoinpahan sitten elokuvan ja kaikki kirjasta palasi elävänä taas mieleen - nekin kohdat, jotka oli pois jätetty.

Lily Owens asuu yhdessä vihaisen isänsä T. Rayn kanssa ja heidän suhdettaan hiertää Lilyn äidin hämärä kuolema kymmen vuotta sitten. Lily ei äidistään juuri mitään muista, mutta hänellä on äidin valkoiset hanskat sekä kuva tummaihoisesta madonnasta, jonka taakse on kirjoitettu Tiburon, Etelä-Carolina. Esineet hän on piilottanut persikkatarhaan haudattuun peltirasiaan, piiloon T. Raylta.

Miljöönä on USA:n etelävaltiot vuonna 1964, jolloin tummaihoiset saavat ensimmäistä kertaa äänestää. Perheen kotiapulainen, Rosalee, lähtee Lily mukanaan rekisteröitymään äänestäjäksi, mutta kaikki kaupungissa eivät ole asiasta samaa mieltä. Rosaleen pahoinpidellään ja vangitaan. Lily päättää paeta yhdessä Rosaleen kanssa ja lähteä selvittämään asioita äidistään. Matkalla Lily pääsee osalliseksi mehiläisten, hunajan ja Mustan Madonnan maailmaan.

"Voit nyt katsoa kuuluvasi joukkoon", hän sanoi. "Ei voi olla oikea mehiläistenhoitaja, jos ei tiedä miltä mehiläisenpisto tuntuu."
   Oikea mehiläishoitaja. Sanat antoivat minulle tyytyväisyydentunteen, ja samalla hetkellä parvi mustarastaita nousi lentoon läheisellä aukealla täyttäen koko taivaan. Ajattelin: Ihmeiden aika ei ole ohi. Lisäsin ammatin ansioluettelooni: Kirjailija, englanninopettaja ja mehiläishoitaja.

Päähenkilö Lily ei minua ärsyttänyt samalla tavalla kuin joitain kanssabloggaajia, mutta täytyy myöntää, ettei hän kirjan parhaita henkilöitä ollut, toisin kuin Lilyn kotiapulainen Rosaleen, joka on aika hauska tyyppi, vaikka välillä hapan kovanaama. Kovasti tykästyin myös Boatwrightin sisaruksiin: äitimäiseen Augustiin, joka vaikuttaa olevan perheen tukipilari; kovan ulkokuoren omaava June, joka osoittautuu tietysti moniulotteisemmaksi hahmoksi kuin aluksi annetaan ymmärtää sekä herkkä May, joka kantaa maailman tuskaa harteillaan. Mayn itkumuuri oli jotenkin todella koskettava kirjassa ja sen idea, että kirjoitetaan lapulle asia, josta on surullinen ja pistetään se sitten kiven alle. Herkkänä ihmisenä vaikutuin tuosta.

Tunnelma on parasta antia Mehiläisten salaisuuksissa, sillä ihmiset välittävät ja ovat hyvin vastaanottavaisia ja vieraanvaraisia varsinkin Lilya ja Rosaleeta kohtaan, vaikka eihän ihan kaikki nyt niin kauhean innoissaan ole. Yleinen ilmapiiri kirjassa on hyvin lämmin, vaikka kirja alkaakin aika tukalissa oloissa T. Rayn luona, jossa vallitsee vihamielisyys ja kaduilla huokuu pelottava ja uhkaava rotuviha. Olin hyvin onnellinen, kun Lily ja Rosaleen pääsivät sieltä pois. Kirja on Lilyn kasvutarina; hän etsii äitiään, jota ei koskaan tuntenut ja sitä kautta myös itseään.

Kannet kirjassa on yksiä hienoimpia näkemiäni vähään aikaan, ei voi kuin ihastella! Kesällä luettuna kirja on varmasti parhaimmillaan, sillä saatoin tuntea mehiläisten pörräyksen, auringon paahteen ja kaupungin tomun - niin tai jos talvea haluaa päästä pakoon Mehiläisten salaisuudet on oiva valinta. Ja sen vielä opin, että tästä lähtien täytyy lusikallinen hunajaa syödä päivässä!

Tähtiä:






 Mehiläisten salaisuudet -elokuva
2008
Ohjaaja: Gina Prince-Bythewood
Näyttelijät: Dakota Fanning, Jennifer Hudson, Queen Latifah, 
Alicia Keyes, Hilarie Burton, Tristan Wilds
Draama


Koskaan ei ole pahitteeksi katsoa elokuva vahvoista naisista, kun näin muuten elokuvamaailma tuntuu olevan kovin miespainotteinen. Rosaleen hahmo jäi valitettavasti laimeaksi seinäruusuksi Boatwrightin vahvojen ja elinvoimaisten sisarusten rinnalla, mutta positiivinen yllätys oli Dakota Fanningin esittämä Lily, joka onnistui olemaan paljon vakuuttavampi kuin kirjan Lily.

Elokuva tehtiin pienellä budjetilla, mutta olen sitä mieltä, että nykyään monet suuren budjetin elokuvat on onnistuttu pilaamaan juuri sillä, että rahaa on ollut ihan liikaa käytössä. Kirjan sama lämminhenkisyys oltiin onnistuttu säilyttämään elokuvassa. Kuvaus oli tehty pehmeäksi ja värit lämpimän sävyisiksi.

Kaunis elokuva siinäkin suhteessa, että kaikkien kauheuksienkin jälkeen onnistuu olla onnellinen ja hempeä - jopa siinä määrin, että liiallinen siirappisuus olis lähellä. Jos suloista ja hellyyttävää elokuvaa etsii, niin tämä on nappivalinta. Elokuvan jälkeen maailma näyttää nimittäin taas erittäin hyvältä paikalta.

Tähtiä: ½



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti