Jane Stanton Hitchcock - Silmänlumetta

Silmänlumetta - Jane Stanton Hitchcock

(Trick of the Eye, 2003)

Loisto, 2006
Kannen kuva: Jason O'Malley

Omasta hyllystä

"Kyltissä ovellani lukee TROMPE L'OEIL, INC."

kirjan ensimmäinen lause

Rikoksen jäljillä -lukuhaaste osa 5

Silmänlumetta on kirjailijan ensimmäinen romaani ja se on ollut ehdolla mm. Edgar Awardin palkinnon saajaksi, joka myönnetään jännäreille sekä vuoden esikoisromaaniksi. Kirjan päähenkilö on trompe l'oeil maalari ja siihen liittyen mahtavia kuvia aiheesta löytyy ihan googlettamalla. On sitä ennenkin tullut ihailtua tätä silmää huijaavaa taiteenalaa, mutta siis Wautsi!

Nelissäkymmenissä oleva Faith saa erikoisen työtehtävän, kun rikas leskirouva pyytää häntä maalaamaan talonsa surullisen kuuluisan tanssisalin. Faithin on työnantajansa pyynnöstä jätettävä kaikki muut tehtävänsä ja paneuduttava laajaan työhönsä, joka viekin hänet mennessään. Faithilla on asiakkaita riittänyt, mutta tällainen tilaisuus on harvinainen, herättää suuri tanssisali eloon. Oman sävyn työhän tuo talon tyttären raaka murha kymmenen vuoden takaa. Tietenkään utelias Faith ei voi olla tutkimatta asiaa lisää ja liian myöhään hän huomaa joutuneensa marionetiksi muiden suunnittelemaan salakavalaan juoneen.

Juuri luetun Silmänkääntäjän tapaan lukijaa jymäytetään juonella, jota hän ei ole osannut odottaa. En ymmärrä, miten joku edes voisi arvata asioiden oikeanlaidan, sillä sen verran taitavasti tarina on rakennettu. Juoni oli siis kaikenkaikkiaan mieleeni, vaikka ei tämä mikään puhdas dekkari ole, vaan tunnelmaltaan enemmänkin chick-litmäinen, sillä murhan selvittämisen lisäksi Faithilla on rakkaushuolia. Enemmänkin viihdyttävä, eikä niin murhan ratkaisupainotteinen.

Vaikka päähenkilöllä on jo ikää, hän on silti hyvin epävarma itsestään, joka takia muistin hänen aina olevan joku parikymppinen. Faith pohdiskelee elämäänsä ja kaipuuta ex-poikaystäväänsä, vaikka hän tietää ettei heidän juttunsa ole toiminut ja tuskin tulisi toimimaan, jos he uudelleen yrittäisivät. Faithin henkisenä tukena on mielenkiintoinen persoona, Harry Pitt, joka eli hänkin aikalailla erakkoelämää kirjojen (tietty), taulujen ja kääpiösnautserinsa kanssa. Seitsemänkymppistä, pyöreävatsaista Harry ja vanhapiika Faithia yhdistää raukkaus taiteeseen - ja hyviin juoruihin ja tarinoihin.

Huomasin viihtyväni todella hyvin kirjan parissa, vaikka itse murha ei niin kauhean omaperäiseltä tuntunut, eikä oikeastaan koskaan ollut keskiössä, mutta tälläinen järjestely oli kivaa vaihtelua näiden muiden perinteisempien dekkarien joukossa. Valokeilasta sen sijaan nautti Frances, jonka ristiriitaisesta luonteesta ei oikein tahtonut saada selvää. Naisen tyyni olemus saattoi hetkessä romahtaa hysteeriseksi ja hän alkoi puhua Faithille aivan outoja juttuja. Itsehallinnan takaisin saatuaan hän on taas viileä ja asiallinen (kuvittelin muuten Franceskin näyttävän Meryl Streepiltä :D). Faith uskoo Franceskin tietävän tyttärensä murhaajan, muttei suostu paljastamaan tätä vaan vaihtaa aina sujuvasti aihetta.

Kirjan hotkaisi hetkessä juurikin sen viihdyttävyyden ja nopeatempoisten tapahtumien vuoksi. Silmänlumetta on enemmän psykologinen jännityskirja kuin mikään toiminta ja niille, jotka kaipaavat irtautumista kaavamaisista dekkareista, niin suosittelen lämpimästi.

Tähtiä: ★★★★