Salla Simukka - Jäljellä ja Toisaalla

Jäljellä - Salla Simukka

Tammi, 2012
Kannen ja ulkoasun suunnittelu: Ea Söderberg

Kirjastosta lainattu

"Emmi sulki silmänsä ja mietti, millaista olisi kuolla."

kirjan ensimmäinen lause

Emmi tuntee olevansa mitätön. Koulussa hän ei ole vielä löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan, joten hän on toisten silmissä alempiarvoinen Potentiaali. Emmi ei tunne yhteyttä perheeseensä, eikä hänellä ole kavereita, ei ainakaan sen jälkeen, kun he ovat löytäneet oman lahjakkuusalueensa. Saadakseen edes jonkinlaista huomiota ihmisiltä Emmi päättää karata. Hän yöpyy erään matkoilla olevan perheen leikkimökissä ja karkumatkalta palattuaan Emmi huomaa jonkin asian muuttuneen; Ihmiset ovat kadonneet.

Emmi on nyt todellakin yksin. Kukaan ei oikeasti näe häntä, sillä ketään ei ole mailla halmeilla. Toivuttuaan alun järkytyksestä Emmi päättää ryhdistäytyä ja lähteä Helsinkiin ottamaan selville asioita. Hän ajaa rautatieasemalle ja jo siellä tapaa toisen ihmisen: pörröhiuksisen ja räväkän Onervan.

Onerva on yksi kirjan mienkiintoisimmista henkilöistä, no senkin takia, ettei henkilöitä ylipäätään kirjassa paljoa ole. Onerva ei ole tullut kauhean rakastavasta perheestä ja kokenut myös olonsa yksinäiseksi ja hylätyksi. Onerva on Emmiin verrattuna enemmän tee-ja-ajattele-vasta-sitten -tyyppi ja pärjäisi varmasti hyvin yllytyshullu -leikissä. Atrokin oli onnistunut henkilö (vaikka kovasti pelkäsin hullua kolmiodraamaa näiden kolmen välille), mutta Emmi päähenkilönä on taas niin nähty. Yksinäinen tyttö, jolla ei oikein ystäviä ole. Ehkä hieman ujo. Liian tuttu asetelma. Tuo onkin yksi niistä harvoista asioista, joista edes on valitettavaa.

Järkyttävä tulevaisuudenkuva ja erittäin ahdistava alku, kun kaikki ihmiset ovat kadonneet (eläimiä sentään on). Jännityskin saatiin pidettyä pitkän aikaa. Ei tullut sitten yhtään missään vaiheessa mieleen, miten tuohon tilanteeseen oli päädytty. Emmi ja Onerva spekuloivat paljon, mitä on voinut tapahtua, joka minua lukijana kiinnosti myös erittäin paljon :D Onerva on varma, että he ovat Helvetissä tai Kiirastulessa. Tai ainakin kuolleita. Jos he ovatkin jonkinlaisessa välitilassa, koska heillä on jäänyt selvittämättömiä tai sovittamattomia asioita. Minä en suoraan sanottuna tiennyt mitä uskoa. Epäilin noita teorioita, koska eläimiä ainakin maailmassa vielä on. Mutta en kyllä ikipäivänä olisi arvannut oikeaa vastausta. Pohdin aivan toisenlaisia teorioita.

Hyvään kohtaan kirja loppui senkin takia, että jäi kaipaamaan vastauksia, mutta myös siksi, että kiinnostukseni Suomenlinnan yhteisöä kohtaa oli lopahtaa pahemman kerran.

Tähtiä: ★★★★

Toisaalla - Salla Simukka

Tammi, 2012
Kannen ja ulkoasun suunnittelu: Ea Söderberg

Kirjastosta lainattu

"Mitä tapahtui, kun se oli ohi?"

kirjan ensimmäinen lause

Samuelin päivät kuluvat niin kuin varsinaisen nörtin ne kuulukin viettää: yöt tietokoneella pelaten ja päivät nukkuen. Koulu on jo ohi pojan osalta ja tulevaisuus avoinna. Yllättäen ja erikoisella tavalla Samuel saa työtarjouksen, josta on hyvin vaikea kieltäytyä, varsinkin kun palkka on jotain järkyttävän suurta. Projekti, johon Samuel palkataan on salainen ja tieteellisesti ja teknisesti erittäin edistynyt. Samuel joutuu kamppailemaan itsetuntonsa kanssa, sillä hän rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään. Ja se tyttö on mukana projektissa ja hänet täytyy pelastaa.

Tästä osasta onkin paljon vaikeampi kirjoittaa, sillä en haluaisi paljastaa liikaa ja koko kirjanhan on täynnä vastauksia edellisosan herättämiin kysymyksiin, joten hieman ongelmallista. Erittäin taitavasti rakennettu kaksiosainen sarja. Ei mikään normaali jatkokertomus, vaan näkökulma vaihtuu toisessa osassa Samueliin, joka taas kuuluu "sisäpiiriin". Tykkäsin kovasti tästä ratkaisusta ja yllätyksiä oli tähänkin osaan säästetty, ja varsinkin paljastukset eräästä henkilöstä (en tietenkään voi sanoa kenestä) olivat todella yllätys. Tykkään kun lukijaa vedetään höplästä ja johdatetaan uskomaan jotain, mikä ei olekaan se miltä näyttää.

Ärsyttävästi tarina katkaistiin itselleni mielenkiinnottomiin pölinöihin, joten juoni eteni valitettavan töksähdellen. Kirja kerrottiin takautuvasti Samuelin näkökulmasta ja välillä palattiin nykyhetkeen muutaman sivun ajaksi. Olisin pitänyt paljon enemmän, jos tarina olisi saanut vapaasti kulkea eteenpäin. Samuelilla oli sama ongelma kuin Emmillä, liian tuttu henkilö. Olen tavannut hänet jo tätä kirjaa ennen miljoona kertaa. Päähenkilöt siis molemmissa kirjoissa ontuivat pahasti, mutta sivuhenkilöistä pidin erityisesti. Atrokin oli viimeksi erityisen ihana mystinen henkilö, joka tässä osassa tuli moniulotteisemmaksi. Olin sekä kauhuissani että riemuissani hänestä.

Loppu oli vähän odotettua lepsumpi kaiken sen salaisuuksien paljastusten jälkeen, mutta sen olisikin pitänyt olla jotain hyvin suurta, että olisi yltänyt kirjan käännekohdan tasolle. Mutta ihan ymmärrettävää, eihän tässä mikään kauhukirja ole kyseessä, jossa täytyy olla shokeeraava loppu. Ja kai tuo loppu nuoria lukijoita tyydyttää. Näin yleisesti ottaen tuntuu, että suomalaisten nuortenkirjojen taso on noussut tai ainakin tarinat tuntuvat uusilta ja nykypäivään sopivilta. Tämän sarjan kirjoilla on hienot kannet ja nimetkin ovat kivan napakoita.

Tähtiä: ★★★★