Edgar Allan Poe - 3 C. Auguste Dupin - tarinaa

Nämä lukemani kolme kertomusta Dupin tarinaa muodostavat Poen salapoliisikirjallisuuden ytimen ja muun muassa Arthur Conan Doyle lainasi suoraan Sherlock Holmes tarinoihinsa Dupin kirjojen rakenteet ja hahmot myös: omalaatuinen ja ällistyttävän oivaltava etsivä sekä tämän perusjuntti apulainen, joka toimii myös kertojana. Voidaan myös sanoa, että nämä kolme tarinaa aloittivat rikoskirjallisuuden, luomalla perusteet dekkarien loogiselle ongelmanratkaisulle ja poliisit ylivoimaisesti päihittävälle yksityisetsivälle.

Ensimmäisenä luin Rue Morguen murhat (The Murders in the Rue Morgue, 1841), joka on ehkäpä se tunnetuin Poen tarina, joka toi kansan tietouteen ensimmäisen kerran suljetun huoneen arvoituksen (dekkarilaji, jossa tapahtuu ns. "mahdoton" murha). Amatöörietsivä C. Auguste Dupin vaeltelee pitkin yöllisiä katuja nimettömän kertoja ystävänsä kanssa, kun he osuvat erään talon kohdalle, jonka lukitussa huoneessa on kaksi naista surmattu hyvin raa'asti, mutta näyttää aluksi mahdottomalta, että joku olisi heidät voinut surmata, sillä ovet ovat lukittuja sisäpuolelta.

Murhaajaa ei lukija voi millään arvata alussa esitettyjen faktojen perusteella. Johtolankoja ja muita seikkoja ei lukijan tietoisuuteen kerrota, vaan Dupin saa kuulla aina kyseisestä tapauksesta ja melkeinpä samantien hän alkaa selostaen purkaa vyyhtiä. Lukijan ei siis tarvitse (ei hän voikaan) miettiä mahdollisia vaihtoehtoja tai kuka sen teki -kysymyksiä. Siinä tuli myös sanottua tarinoiden huonopuoli. Ne sisälsivät lähinnä Dupinin monologia siitä kuinka kaikki tapahtui ja selostukset olivat välillä kaukana loogisuudesta.
Onhan tarinan loppuratkaisu väittämättä vastaan hyvin kekseliäs, mutta muuten ei tarina järkyttänyt maailmaani suuntaan tai toiseen.

Seuraavana vuorossa oli Marie Roget'n salaperäinen murha (Mystery of Marie Roget, 1842), joka itseasiassa perustuu tositapahtumiin: vuonna 1841 nainen löydettiin hukkuneena järveen ja tapaus herätti paljon huomiota. Poen tarinassa nuori Marie oli kadonnut teille tuntemattomille myös joskus aikaisemmin, mutta palannut takaisin. Toisella kertaa hän ei kuitenkaan enää tullut takaisin ja joesta löydettiin ruumis, joka tunnistettiin Marieksi, parfyymipuodin suosituksi myyjäksi. Spekulaatio lehdissä ja ihmisten keskuudessa alkaa. Pohditaan oliko tapaus murha vai itsemurha, oliko ruumis edes ylipäätään Marien vai oliko hänen tilalleen yritetty laittaa joku toinen ja näin ollen Marie olisikin oikeasti elossa. Dupin taas perustaa päättelynsä lehdissä kirjoitettuihin seikkoihin, eikä hän taida edes tapahtumapaikalla käydä.

"Olisiko miesjoukko ryhtynyt syyttä suotta kaatamaan aitaa laahatakseen sen toiselle puolen ruumiin, jonka he olisivat voineet tuossa tuokiossa nostaa aidan yli? Olisiko miesjoukko laahannut ruumista niin, että laahaamisesta olisi jäänyt selviä jälkiä?"

Marie Roget'n salaperäinen murha tuntui lähinnä pitkästyttävältä luennolta. Dupin kävi läpi kaikki mahdolliset skenaariot tapahtuneesta ja selitti ummet ja lammet vaikka mistä johtolangoista ym. Ja kaiken lisäksi tapaus jää mysteeriksi aivan kuin oikea murhakin, joka tietysti latisti tunnelman lopullisesti.

Viimeiseksi jäi Varastettu kirje (The Purloided Letter, 1844), jossa arkaluontoinen kirje on kadonnut, mutta todennäköinen varas on selvillä. Silti kirjettä ei ole onnistuttu löytämään, vaikka pefekti on tutkituttanut syyllisen huoneen moneen kertaan ja kaikki paikat on käyty erittäin huolellisesti läpi. Dupinin apua tarvitaan ja hän ryhtyy heti hommiin. Tarina tuntui näistä kolmesta kaikkein selvimmältä ja aikalailla sellaiselta, mitä olen tottunut lukemaan: tapahtuu rikos ja joku ryhtyy sitä selvittämään ja syyllinen saadaan kiinni. Eikä sekään tarinan hohtoa kauheasti latistanut, että syyllinen oli heti selvillä :D

Kuvitusta tarinaan Rue Morguen murhat

Poe keskittyy tarinoissa tapahtumien selittelyyn ja purkamiseen kuin itse juoneen ja henkilöihin, eikä näin ollen mitään ahaa -elämyksiä tullut. Nykyajan dekkarit ovat onneksi hieman muuttuneet, mutta pitää kiittää, että Poe on ylipäätään raivannut ensimmäiset askeleet dekkareille! (Nostan kuvitteellista hattua). Jatkossa kuitenkin aion keskittyä Poen kohdalla enemmän niihin kauhukertomuksiin, jotka onnistuvat aina säväyttämään ja yllättämään.

Tämä on ensimmäinen etappini Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeseen.

Tähtiä: ★★★

Kirjalistalle löytyi Peter Ackroyd: Edgar Allan Poe: Lyhyt elämä

Kootut kertomukset - Edgar Allan Poe

Teos, 2006
Graafinen suunnittelu: dog design

Kirjastosta lainattu

Kauhutarinoita - Edgar Allan Poe

Oy Valitut Palat, 1995

Kirjastosta lainattu

PS. Jos kiinnostaa Poen uraauurtavat rikoksen psykologiaa tutkineet tarinat, niin kannattaa tutustua näihin tarinoihin: Sinä olet se mies, Perverssiyden paholainen ja Musta kissa.