(Little Lord Fauntleroy, 1886)
Otava, 1990
Kannen piirros: Ulla Vaajakallio
Kannen piirros: Ulla Vaajakallio
Omasta hyllystä
"Cedric ei itse tiennyt siitä mitään."
kirjan ensimmäinen lause
Kirjailija on hyvin tuttu Pikku prinsessa ja Salainen puutarha -kirjoista, jotka ovat ihania ja hellyyttäviä tarinoita. Edelleen kirjailija onnistuu lumoamaan hyväsydämisellä tarinalla pojasta, joka sulattaa kaikkien ihmisten sydämet. Burnettin kirjoissa on aina niin viisaita ja ihania ihmisiä. Onhan hänen luomansa maailma kauhean naiivi ja siloteltu, mutta ajattelen sen kuuluvan lastenkirjallisuuteen, joten minä ainakin pidän ja viihdyn Burnettin kirjojen parissa. Joskus pitää saada kuvitella maailman olevan oikeasti oikeudenmukainen ja hyvä paikka.
1800-luvun Amerikassa elää nuori Cedric äitinsä kanssa. Poika joutuu muuttamaan Englantiin äreän ja itsekkään isoisän luokse, sillä Cedricistä tulee kreivin perillinen, Lordi Fauntleroy. Cedric ei tiedä isoisästään mitään ja hänen äitinsä ei tahallisesti kerro hänelle, ettei isoisästä pidetä, hänen vaativan ja pahansisuisen luonteensa takia. Kreivi on vanha ja sairas mies, joka elää yksinäistä elämää. Palvelijat eivät pidä hänelle työskentelemisestä ja kreivi ajattelee kaikista pahaa. Cedricin hän ajattelee olevan röhkeä ja huonotapainen, sillä tuskin hän mistään olisi hyvää kasvatusta saanut.
Kreivin ennakkoluulot eivät kuitenkaan paikkaansa pidä ja Cedricin enkelimäinen olemus saa kreivin hämmentymään. Poika tykästyy kreiviin heti ja ajattelee tämän olevan hyväsydäminen ja antelias, sillä kreivi suostuu pojan pyyntöihin auttaa joitain vähäosaisia, jotka Cedricin kohdalle on sattunut tämän lyhyen elämän aikana. Sitä Cedric ei vain ymmärrä, miksi äiti ei voi asua hänen ja isoisän kanssa linnassa, vaan tämä joutuu majoittumaan kauemmas linnasta. Mutta Cedric ei ajattele kenestäkään pahaa. Hänessä ei tunnu olevan yhtään pahaa tai itsekästä ajatusta.
Ensimmäistä kertaa huomasin huumoria Burnettin kirjoissa. Jotkut ihmiset hieman naureskelivat Cedricin hyväntahtoisuudelle ja tämän vaittomuudelle. Ei irvaillen, mutta hyväntuulisesti. Ainut henkilö, joka kirjan aikana muuttui oli tietenkin isoisä. Cedricin karisma ja iloinen luonne sulatti isoisän kovan sydämen. Eihän kukaan sitä pikkupoikaa voinut vastustaa.
Hyvä välipalakirja hieman mutkikkaampien romaanien rinnalle :)
Tähtiä: ★★★½
PS. Eilen tuli käytyä katsomassa Dallas Buyers Club, vaikka Kirjavaras tulikin samana päivänä leffaan, mutta minkäs sille teet, jos kukaan ei suostu lähtemään mukaani Kirjavarasta katsomaan. Ehkä menen sitten yksin... Haluaisin tuon leffan kuitenkin nähdä :)
Hauskasti eilen katsoin kirjastosta tätä ja kirjailijan toista teosta, Pikku prinsessaa. En muuten aikaisemmin ollut kuullut nimeä Cedric muissa yhteyksissä kuin Harry Potterissa. Ptäisi lukea nuo molemat teokset. Tunnen tyttökirjallisuutta niin huonosti, vaikka monista teoksista tehdyistä leffaversiosts usein nautin suuresti, esim. Salainen puutarha ja Pikkunaisia.
VastaaPoistaEi tuo Cedric kauhean yleinen nimi taida olla.
PoistaLue ihmeessä nuo ja Pikku naisia varsinkin on hyvin vaikuttava kirja.
Kävin katsomassa eilen Kirjavarkaan (eräs kaverini kiinnostui myös leffasta, joten ei tarvinnut mennä yksin) ja tarina toimi hyvin elokuvanakin. Suosittelen katsastamaan leffan vaikka yksin. Ei elokuviin aina kaveria tarvitse. :)
VastaaPoistaPikku lordin luin aikoja sitten, mutta muistelisin silloin kirjasta pitäneeni. En usein muista yli kymmenen vuotta sitten lukemistani kirjoista paljon muuta kuin sen, pidinkö kirjasta vai enkö. Juoni minulta unohtuu aika usein.
Niin, pakko ehkä yksin mennä, mutta sitten ei ole ketään, jolle voi kesken leffan kommentoida :D - saa ventovieraat vieressä istujat kärsiä.
PoistaMinultakin tuppaa kirjojen juonet unohtua aivan liian nopeasti, mutta tässä blogin pitämisessä on se hyvä puoli, että luettuihin kirjoihin voi aina palata.