Suomalaisia lastenkirjoja

Vielä alkuviikosta sitä oli kaikenlaisia suunnitelmia ja luonnoksia tätä lastenkirjaviikkoa varten, mutta mitäs sitten kävikään, kaikenlaiset kiireet painoivat päälle ja kaikenlaiset kivat postaukset jäi nyt tekemättä. Tämän yhden vielä ehdin tekemään, kun kuvatkin oli otettu valmiiksi, mutta siihen ihana lastenkirjaviikkoni sitten päättyy :/ (Lastenkirjojen lukeminen sen sijaa ei.)

Perhosten polku - Virpi Penna

Tammi, 2009

Kirjastosta lainattu

"Hinni makaa veneen keulassa ja tuijottaa veteen."

kirjan ensimmäinen lause

"Hinni makaa veneen keulassa ja tuijottaa veteen. Hän yrittää laskea laineita, mutta niitä on kamalan paljon. Juuri silloin Himmu huutaa: - Saari näkyvissä! Vihdoinkin, Hinni ajattelee. He eivät ole aikoihin nähneet muuta kuin merta. Saaressa on salaperäinen metsä, jota lapset lähtevät tutkimaan. He huomaavat puissa valtavia perhosen koteloita. Metsässä on myös polku, joka johdattaa heidät taikalähteelle" takakansi

Hinni purjehtii isän, äidin, veljen ja pikku Nuppu-vauvan kanssa aavalla merellä ja välillä rantaudutaan. Silloin Hinni pääsee maihin tutkimaan luontoa veljensä Himmun kanssa.

Rauhallinen ja kuvatkin hyvin seesteisiä ja kiireettömiä. Tarina uteliaisuudesta ja ystävyydestä. Melkein satumainen tarina, jossa on myös jotain hyvin runollista. Värit ovat pehmeitä ja unenomaisia.

Tähtiä: ★★★

Mörkö Möö ja Mikko Pöö - Magdalena Hai

Karisto, 2012
Kuvitus ja taitto: Saana Nyqvist

Kirjastosta lainattu

"Erään talon kellarissa, portaiden alla, asui keltasilmäinen Mörkö Möö."

kirjan ensimmäinen lause

TAI

"Mikko Möö oli aika tavallinen pieni poika, joka asui perheensä kanssa aika tavallisessa, kaksikerroksisessa talossa."

kirjan ensimmäinen lause

Kirjan voi aloittaa kummasta suunnasta vain ja lopputuloksena päädytään kuitenkin Mikko Pöön ja Mörkö Möön yhteentörmäykseen. Alunperin ihastuin kansiin, mutta tarina nyt ei niin suurta vaikutusta tehnyt. Jotenkin ajattelen kirjan sopivan pienemmille, jotka eivät pitkiä tai monimutkaisia satuja jaksa, mutta onhan tarina aika jännittävä. En siis kohderyhmää uskalla alkaa veikkaamaan. Pienenä olisin muuten nähnyt varmasti painajaisia tuosta kolmisilmäisestä Mörkö Mööstä. Onhan se aika hurja.

Tähtiä: ★★

Matti ja krokotiili - Hannu Taina

Otava, 1992

Kirjastosta lainattu

"Se on loppu nyt, sanoi Matti krokotiililleen, 
kun leikki oli jatkunut ainakin viisi tuntia."

kirjan ensimmäinen lause

Tämä on niin tuttu kirja lapsuudesta! Oli ihanaa huomata kuinka muistin monet kuvat ja tulin kerrassaan niin hyvälle tuulelle kirjaa lukiessani. Hannu Tainan kuvitukset ovat jotain niin käsittämättömän lämpimiä ja herttaisia. Ihmiset ovat ilmeikkäitä ja erityisesti oli jäänyt mieleen se harmaaseen takkiin pukeutunut setä, johon Matti krokotiilinsa kanssa törmäsi. Sitä tahtoisi itsekin olla mukana kirjan tarinoissa. Tunnelmallisen kuvista varmaan tekee tuo sinisen ja sitten lämpimän keltaisen käyttö. Niistä kuvista tykkään erityisen paljon.

Matin lelu krokotiili on aivan hellyyttävä hahmo ja muistan lapsena pitäneeni tästä tarinasta. Asiaa varmasti auttoi myös se, että olin itsekin varsinainen pehmolelufriikki, jonka täytyi aina järjestää kaikki miljoona pehmolelua mukavaan asentoon ennen nukkumaanmenoa ja melkeinpä toivottaa kaikille erikseen hyvää yötä. Kaikkea ne vanhempani ovat joutuneet kestämään :D

Tähtiä: ★★★★★

Isän poika - Leevi Lemmetty

Lasten Keskus, 2010
Kuvitus:  Leevi Lemmetty ja Jukka Lemmetty
Ulkoasu ja taitto: Leevi Lemmetty

Kirjastosta lainattu

"Kaupunki oli heräämässä uuteen aamuun."

kirjan ensimmäinen lause

Parhaat jätin näköjään viimeisiksi :) Leevi Lemmetty onkin minulle ihan uusi tuttavuus, mutta mahtavaa törmätä hänen kirjaansa edes nyt.

"Flyygelin jalassa, vanhassa lelukaupassa asustaa hiiriperhe. Hiiripoika on aina halunnut balettitanssijaksi, mutta isähiiri toivoo pojasta nyrkkeilyuransa jatkajaa. Hiiriperheen elämä järkkyy, kun kiiluvasilmäinen kissa loikkaa flyygelin päältä KLONG - suoraan isähiiren kimppuun!
Mutta onko taistelun tiimellyksessä enemmän apua nyrkeistä vai pirueteista?" takakansi

Hyvin nykyaikainen tarina. Poika haluaakin itselleen ei-niin-miehisen uran kuin isä olisi toivonut. Muusta perheestä ei puhuttu, joten juuri isällä taisi olla vaikeinta sulattaa asiaa. Kirjan lopussa hän taitaa kuitenkin olla aika vaikuttunut poikansa kyvyistä ;) Pojalla on sen sijaan hyvä itsetunto, sillä hän ei ole moksiskaan isänsä huokailuista ja haikailuista, vaan hyvin itsetietoinen ilme kasvoillaan hän sulavasti tanssii.

Kuvitustyylin luulisi riemastuttavan niin tyttöjä kuin poikiakin. Hiiriä - ja kissaa - teki ihan mieli silittää ja voin vain todeta Leevi ja Jukka Lemmetyn olevan todella taitavia! Heiltä haluan lukea lisää ja varsinkin katsella kuvia.

Tähtiä: ★★★★★