(The Adventures of Huckleberry Finn, 1884)
Otava, 2003
Omasta hyllystä
"Te ette tunnekaan mua, ellette ole lukenut yhtä kirjaa, jonka nimi
on 'Tom Sawyerin seikkailut', vaan ei se mitään."
on 'Tom Sawyerin seikkailut', vaan ei se mitään."
kirjan ensimmäinen lause
En juurikaan välittänyt Twainin Tom Sawyerista, jotenka en luonnollisesti ajatellut pitäväni tästäkään. En aluksi pitänytkään ja suorastaan ihmettelin, miksi edes olin päättänyt juuri tässä välissä kirjan lukea? Vaikka kuuluhan tämä Keskisuomaisen sadan kirjan listalle. Mutta outoja päähänpistoja sitä ihminen välillä saakin.
Huckleberry on neljätoistavuotias poika, joka on tottunut elämään oman päänsä mukaan. Hän asuu erään leskirouvan luona ja välillä isäkin palaa maisemiin, jolloin selkäsaunoja ei voi välttää. Vaikka kyllä Huck jollain tasolla isästään välittääkin, mutta viina saa tästä huonot puolet esiin. Eräiden tapahtumien kautta Huck päätyy purjehtimaan itse kyhäämällään lautalla pitkin Mississippiä mustan Jim ystävänsä kanssa. Matkallaan he tapaavat monia Etelän ihmisiä ja joutuvat tietenkin jatkuvasti hankaluuksiin.
Parasta oli kun Huck ystävineen meni valheiden kera Mary Janen perheen luokse. Pääsi itsekin hetkeksi pois lautalta sivistyksen pariin. Ja siinä sitä seurattiin jälleen valheiden verkon kiristymistä ja mietin, mitä nokkelaa se Huck tällä kertaa improvisoi. Huckin elämäntilannehan on oikeasti aika hurja, mutta silti kirjaa ei väritä kurjuus, masennus tai toivottomuus. Huck on elämäniloinen ja nokkela poika, joka varmasti siinä maailmassa selviää - keinolla tai toisella ;)
Tummaihoisen Jimin puhetapa ärsytti, sillä niiden kohtien lukeminen sujui hyvin hitaasti murteen takia. Meinasi hermot mennä, mutta noita keskusteluja oli onneksi aika vähän. Taisi kirjailija itsekin kyllästyä sillä monesti vain mainittiin kappaleessa, että mitä keskustelu oli lähinnä koskenut, vuorosanoja ei oltu kirjoitettu ylös.
Oli kirjassa myös hauskojakin kohtia, esimerkiksi kun Tom ja Huck olivat vapauttamassa Jimiä ja Tom halusi tehdä kaiken juuri niin kuin kirjoissa asiat tehdään, mikä tietenkin oli ihan päätöntä ja vaikeutti asioita entisestään. Tuo kohta toimisi hyvin näyttämölläkin.
" - Vai niin, mä sanoin. - Ellei kuokat ja lapiot kelpaa, niin millä me sitten kaivetaan?
- Pöytäveitsillä.
- Pöytäveitsillä? Maa ton hökkelin alta?
- Joo.
- Älä viitti, se on ihan typerää.
- Ihan sama miten typerää se on, niin se kuuluu tehdä - niin sanotaan säännöissä. Enkä mä oo koskaan kuullu mitään muusta tavasta, ja mä oon sentään lukenu kaikki kirjat, missä annetaan tietoja näistä asioista. --"
Huck oli muuten isältään oppinut aika hienon tavan suhtautua uusiin ihmisiin: antaa heidän pitää mielipiteensä, niin pysyvät tyytyväisinä.
Tähtiä: ★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti