Hetkisen Anthony tunsi samaa katkeruutta, joka alkuaan oli
saanut hänet lähtemään Cooper Stationista, mutta sitten
hän vain kohautti olkapäitään ja pani autonsa liikkeelle.
Grace Metalious aiheutti aikoinaan hämmennystä kirjallaan Peyton Place, josta tulikin hyvin suosittu ja jonka menestyksestä elokuvan tekijät ottivat oman osuutensa takoen rautaa kun se oli vielä kuumaa. Peyton Placea seuranneet kolme kirjaa eivät saavuttaneet niin suurta suosiota. Metaliouksen kirjoissa on jotain vanhan ajan viehätystä, jolloin skandaalit syntyivät nykyajan mittapuun mukaan aika pienistäkin asioista ja moraali oli - ainakin pintapuolisesti - korkealla.
Cooper Station on amerikkalainen pikkukaupunki, jossa juurikin pintapuolisesta tarkasteltuna näyttää asuvan säädyllisiä ihmisiä, mutta Anthony Cooperin palatessa vanhaan kotikaupunkiinsa, josta hän on ollut pois kymmenen pitkää vuotta, kulissit alkavat rakoilla - niin kuin hän oli suunnitellutkin. Nathaniel Cooperin isoisä on perustanut Cooper Stationin ja sen läheisyyteen tehtaan ja Nathanielin odotetaan aikanaan ottavan ohjat käsiinsä, kun aika jättää hänen isästään. Nathanielille on kuitenkin vastenmielistä työskennellä tehtaalla.
Sivistys- ja sosiaalilautakuntaan kuuluvan Dorothy Palmerin erikoisalaa on urkkiminen ja tonkiminen ja hän on asettanut tiukat kriteerit mm. opettajan virkaan pyrkiville. "Herra Sheppard", sanoi Doris, "onko minun muistutettava teille, että lastemme hyvinvointi riippuu meistä eikä sellaista velvollisuutta ole otettava kevyesti. Hyvänen aika, meidänhän on pestattava opettaja eikä mikään roskalaatikoiden tyhjentäjä ja ..." Dorothy varmaan pyörtyisi kauhusta, jos saisi tietää musiikinopettaja David Strongin homoseksuaaliset taipumukset.
Cooper Stationin pikkukaupunki on täynnä pikkusieluisia ihmisiä, jotka ajavat vain omaa etuaan ja Dorothy Palmer etunenässä pitää kiinni vahvasta moraalista, joten skandaaleja riittää. Cooperien perintöä pitää lukiessa peilata ilmestymisaikaan, sillä nykyään sen tapahtumat eivät aiheuttaisi kovin kummoista paheksuntaa.
Sivistys- ja sosiaalilautakuntaan kuuluvan Dorothy Palmerin erikoisalaa on urkkiminen ja tonkiminen ja hän on asettanut tiukat kriteerit mm. opettajan virkaan pyrkiville. "Herra Sheppard", sanoi Doris, "onko minun muistutettava teille, että lastemme hyvinvointi riippuu meistä eikä sellaista velvollisuutta ole otettava kevyesti. Hyvänen aika, meidänhän on pestattava opettaja eikä mikään roskalaatikoiden tyhjentäjä ja ..." Dorothy varmaan pyörtyisi kauhusta, jos saisi tietää musiikinopettaja David Strongin homoseksuaaliset taipumukset.
Cooper Stationin pikkukaupunki on täynnä pikkusieluisia ihmisiä, jotka ajavat vain omaa etuaan ja Dorothy Palmer etunenässä pitää kiinni vahvasta moraalista, joten skandaaleja riittää. Cooperien perintöä pitää lukiessa peilata ilmestymisaikaan, sillä nykyään sen tapahtumat eivät aiheuttaisi kovin kummoista paheksuntaa.
★★★
Grace Metalious - Cooperien perintö
Grace Metalious - Cooperien perintö
(The Tight White Collar, 1960)
Wsoy, 1971
Omasta hyllystä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti