Elokuun sarjakuvat

Elokuu oli hyvä sarjakuvakuukausi ja löytyi useampi todella hieno albumi. Aivan kaikkia lukemiani sarjakuvia en tähän postaukseen laittanut, ettei siitä tulisi liian pitkä, mutta hyviä vinkkejä näistäkin varmasti löytyy!


Juuri
Kuvataiteilija Sanna Hukkanen on työskennellyt Tansaniassa ja nuo vuodet saivat hänet pohtimaan omia juuriaan. Sarjakuvassa Juuri pariskunta on palannut hiljattain Tansaniasta ja alunperin Suomesta kotoisin oleva naisen pohtii huonoja ja hyviä puolia kotimaassaan. Ihmiset ovat epäkohteliaita ja jotkut suhtautuvat vihamielisesti tummaihoisiin, mutta pimeällä voi olla ulkona ja sosiaaliturva estää kadulle joutumisen. Juuri saa pohtimaan Suomea ulkomaalaisen näkökulmasta.

✚   ✚   ✚ 

Sisaret 1918
Kymmenen suomalaista sarjakuvataiteilijaa ovat tarttuneet Suomen sisällissodan tarinoihin ja nuo tarinat ovat peräisin Kansan Arkiston muistitietokokoelmasta sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1918-kokoelmasta. Valitut tarinat kertovat naisten ja lasten näkökulmasta sodan julmuuksista ja siinä on sekä punaisia että valkoisia.

Kirkkaimpina mieleen jäivät Elina Ovaskaisen muonituskampanjassa toiminut Maija, joka joutui tapahtumien keskipisteeseen Helsingissä, punakaartin päämajassa. Mari Ahokoivun Helena, jossa vielä vuosia myöhemmin sodan kahtiajako näkyy katkeruutena edelleen. Kuvituspuolella ihailin erilaisten tyylien rikkautta kuten Emmi Niemisen herkkää, Reetta Niemensivun veikeää ja Tiitu Takalon vahvaa kynänjälkeä. Taidokas antologia.

✚   ✚   ✚  

Päällystakki
Albumi on Kivi Larmolan sarjakuvasovitus Nikolai Gogolin klassikkoromaanista Päällystakki, joka kertoo Venäjällä 1800-luvulla eläneestä kansliakirjuri Akakista. Vanha ja raihnainen Akaki saa uuden takin ja uusi elämä alkaa. "Kenties vaatteet eivät tee miestä, mutta siihen, millainen mies on, ne vaikuttavat kummasti." Ihmiset suhtautuvat heti aivan erilailla mieheen, kunnioittavammin olettaen ulkoisesti seikoista hänen olevan rikas. Vaan kuinka kauan heiveröinen onni kestää..

Sisaret 1918, Juuri ja Päällystakki

✚   ✚   ✚ 

Huone yhdelle 
Pieni sarjakuva Ilona Piiposta, kolmannen kerroksen vanhapiiasta, joka tuntee oman elämänsä olevan vähäpätöisempi kuin muiden ja näiden ajatusten siivittämänä hän ottaa äkkilähdön Italiaan. Matka opettaa hänelle armollisuuteen itseään kohtaan. Sarjakuva on voimauttava ja lohduttava yksinäisille ja se rohkaisee uskaltamaan. Hieno!

✚   ✚   ✚   

Agatha - The Real Life of Agatha Christie
Albumi alkaa Agathan katoamisesta ja muisteluiden varjolla se käy läpi suurpiirteisesti melkein kaiken lapsuudesta aina kuolemaan. Aika hyvin siis tulee käytyä läpi koko murhamamma Agatha Christien elämä. Hauska lisä albumiin on Hercule Poirotin hahmo, joka luomisensa jälkeen ei jätä Agathaa rauhaan, vaan ilmestyy milloin minnekin kirjailijatarta ärsyttämään huomioillaan ja keksinnöillään.

Kiinnostuneiden kannattaa lukea myös Agathan omaelämäkerta Vanha hyvä aikani. Koska olen sen jo lukenut, ei albumi antanut kauheasti mitään uutta tietoa, mutta en silti kokenut tylsistyneisyyttä millään tasolla. Tekstiä on suhteellisen paljon ja tyyli on hyvin tasainen ja hillitty.

✚   ✚   ✚ 

Mikki ja hukkunut meri
Ei enää upeammaksi voi kuvitus mennä; sille yksinään olisin antanut täydet viisi tähteä. Kuvitusta ajatellen en ole naismuistiin yhtä tarkkaan, värikkääseen ja laadukkaaseen teokseen törmännyt. Paperikaan ei ole mitään hepposta vaan mukavan tuntuista käsissä.

Mikki, Hessu ja Minni seikkailevat ja sukeltevat merten syvyyksissä etsien vastauksia tieteellisiin kysymyksiin. Albumi sijoittuu 17. suursodan jälkeiseen vuoteen ja se on hyvin futuristishenkinen kaikkine teknologioineen mitä ei ole olemassa, mutta toisaalta se tuntuu myös vanhahtavalta sävyjensä vuoksi. Olen stempunk-fani, joten nautin ilmalaivoista, kojeista ja erityisesti Hessun asuista.

Huone yhdelle, Agatha ja Mikki ja hukkunut meri

★★★
Sanna Hukkanen - Juuri

Arktinen Banaani, 2015

Kirjastosta

★★★
Sisaret 1918

Arktinen Banaani, 2018

Kirjastosta

★★★
Kivi Larmola - Päällystakki

Like, 2010

Kirjastosta

★★★½
Agatha: The real life of Agatha Christie 
Teksti: Anne Martinelli ja Guillaume Lebeau
Kuvat: Alexandre Franc

SelfMadeHero, 2014

Kirjastosta

★★★★
Mikki ja hukkunut meri
Mickey et l'ocean perdu

Sanoma, 2018

Kirjastosta

★★★★
Ina Majaniemi - Huone yhdelle

2017

Kirjastosta

Grace Metalious - Cooperien perintö

Hetkisen Anthony tunsi samaa katkeruutta, joka alkuaan oli
saanut hänet lähtemään Cooper Stationista, mutta sitten
hän vain kohautti olkapäitään ja pani autonsa liikkeelle.

Grace Metalious aiheutti aikoinaan hämmennystä kirjallaan Peyton Place, josta tulikin hyvin suosittu ja jonka menestyksestä elokuvan tekijät ottivat oman osuutensa takoen rautaa kun se oli vielä kuumaa. Peyton Placea seuranneet kolme kirjaa eivät saavuttaneet niin suurta suosiota. Metaliouksen kirjoissa on jotain vanhan ajan viehätystä, jolloin skandaalit syntyivät nykyajan mittapuun mukaan aika pienistäkin asioista ja moraali oli - ainakin pintapuolisesti - korkealla.

Cooper Station on amerikkalainen pikkukaupunki, jossa juurikin pintapuolisesta tarkasteltuna näyttää asuvan säädyllisiä ihmisiä, mutta Anthony Cooperin palatessa vanhaan kotikaupunkiinsa, josta hän on ollut pois kymmenen pitkää vuotta, kulissit alkavat rakoilla - niin kuin hän oli suunnitellutkin. Nathaniel Cooperin isoisä on perustanut Cooper Stationin ja sen läheisyyteen tehtaan ja Nathanielin odotetaan aikanaan ottavan ohjat käsiinsä, kun aika jättää hänen isästään. Nathanielille on kuitenkin vastenmielistä työskennellä tehtaalla.

Sivistys- ja sosiaalilautakuntaan kuuluvan Dorothy Palmerin erikoisalaa on urkkiminen ja tonkiminen ja hän on asettanut tiukat kriteerit mm. opettajan virkaan pyrkiville. "Herra Sheppard", sanoi Doris, "onko minun muistutettava teille, että lastemme hyvinvointi riippuu meistä eikä sellaista velvollisuutta ole otettava kevyesti. Hyvänen aika, meidänhän on pestattava opettaja eikä mikään roskalaatikoiden tyhjentäjä ja ..." Dorothy varmaan pyörtyisi kauhusta, jos saisi tietää musiikinopettaja David Strongin homoseksuaaliset taipumukset.

Cooper Stationin pikkukaupunki on täynnä pikkusieluisia ihmisiä, jotka ajavat vain omaa etuaan ja Dorothy Palmer etunenässä pitää kiinni vahvasta moraalista, joten skandaaleja riittää. Cooperien perintöä pitää lukiessa peilata ilmestymisaikaan, sillä nykyään sen tapahtumat eivät aiheuttaisi kovin kummoista paheksuntaa.

★★★
Grace Metalious - Cooperien perintö

(The Tight White Collar, 1960)

Wsoy, 1971

Omasta hyllystä

Muita postauksia
Grace Metalious: Paluu Peyton Placeen

Kesän kirjalöydöt

Edellisestä kirjaostosten esittelystä on vierähtänyt aikaa, ehkä siitä syystä, etten ole kauheasti hyllyjäni täydentänyt uusilla teoksilla. En ole ehtinyt kiireiltäni paisuttaa kokoelmaa ja toisaalta haluan hieman hillitä ostelua, sillä tilaahan ei ole loputtomiin. Ei tässä mitään ongelmaa olisi, jos saisi yhden kokonaisen huoneen pyhittää pelkästää kirjoille, mutta tällä hetkellä se kuitenkin saa jäädä haaveeksi😄 ja pitää pysytellä realiteettien tällä puolen. Kesällä tuli kuitenkin pitkästä aikaa kierreltyä kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa, joista löytyi kotiintuomisia.

N ä m ä   l ä h t i   m u k a a n :

Seita Parkkola ja Niina Repo: Ruttolinna ja Jalostamo
Aikoinaan heräteostoksesta lähtenyt Seita Parkkola-fanitus on tullut siihen pisteeseen, että kaikki hänen yksin kirjoittamansa kirjat on luettu ja täytyy siirtyä kirjailijayhteistyön tuotoksiin. Ruttolinna ja Jalostamo on Parkkolan ja Niina Revon projektin tulos. He ovat kirjoittaneet yhteensä viisi kirjaa ja ostamani kirjat ovat järjestykseltään toinen ja kolmas. Ensimmäistä osaa siis metsästämään...

Oscar Wilde: The Inmportant of Beign Ernest
Kaverin poistopinosta nappasin itselleni Wilden englanninkielisen näytelmän, joka on pitkään ollut lukulistalla. Katsotaan miten vanhahtava englanninkieli sujuu vai vaihdanko vaivihkaa suomennokseen. Pituuttaa ei ainakaan ole montaa sivua, joten sen puolesta toivoa on.

Enid Blyton: The Magic Faraway Tree
Kirja löytyy BBC:n 100 kirjaa -listalta ja koska sitä ei harmillisesti ole suomennettu, niin luen sen sitten englanniksi. Tämäkin oli jo haihtunut mieleni perukoille, kunnes sen näin ja koska hintaa oli vain 50 snt ostin samantien omaksi. Samalla mieleen muistui, että Viisikon lukuprojekti on aloittamatta. Siirretään se taas seuraavaan kesään.

Jonathan Franzen: Purity
Franzenin Vapauden luin pari vuotta sitten ja töyssyiseksi teki yhteisen matkamme kirjan sekava ja erittäin raskassoutuinen tyyli. Olin jo oikeastaan työntänyt Franzenin kokonaan mielestäni pois, mutta kun näin komean kirjan hyllyssä oli se pakko napata hyppysiin - riskipeliä ehkäpä. Pienen vilkuilun jälkeen suhtaudun jo innolla tulevaan koitokseen, sillä teksti näyttää sujuvammalta kuin edellinen kirja. Positiivisuuden harhaa vai kirjailijan kehitysaskel?

Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä
Finlandia Junior -ehdokkaanakin ollut kirja pitää tottakai lukea ja tästä on kuultu  n i i n  paljon hyvää, että ei se voi olla muuta kuin loistava! Muuten olen onnistunut pysymään laput silmillä, joten tarinallisesti ei odotuksia ole, ihanaa.

Madeline Miller: Akhilleen laulu
Millerin kirjan lisäsin luettavien listalle joskus kun tajusin Orange Prizen olemassaolon. Kreikkaan sijoittuva tarina on kymmenen vuoden puurtamisen tulos, joten ainakin siihen on panostettu.

Suosituksia mistä aloittaa?

Mitä te olette viimeksi ostaneet?

 

The Beatles -sarjakuvia

"Me olimme vain bändi, josta tuli kovin, kovin suuri. Siinä kaikki."
John Lennon

Huomasin sattumalta haalineeni kirjastosta kaksi Beatles aiheista sarjakuvaa, jolloin syntyi välittömästi idea esitellä ne molemmat samassa postauksessa. Tiesin lukulistaltani löytyvän vielä kolmannen albumin samasta aiheesta ja sekin oli äkkiä lainattu. Kaikki kolme sarjakuvaa keksittyy periaatteessa samaan bändiin, mutta ne ovat hyvin erilaisia. Kaksi niistä seuraa jotain yksittäistä henkilöä Beatlesin takana ja vain yksi esittelee koko bändin yhteistä taipaletta kuuluisuutta kohti.

✚   ✚   ✚ 

MAURI KUNNAS: PIITLES - TARINA ERÄÄN ROCKBÄNDIN ALKUTAIPALEESTA

MITÄ Nimi antaa jo osviittaa siitä, että kyseessä on humoristinen albumi Beatlesin tarinasta, mutta vähääkään Mauri Kunnasta tietävät osaisivat arvaavat senkin etukäteen. Piitles kertoo bändin jäsenten syntymästä aina ensimmäisen levyn tekoon Abbey Roadille asti. Musiikin teosta ja soittamisesta nauttivat nuoret harjoittelivat ahkerasti yhdessä ja nuoruus kahmaiseekin ison siivun albumia. On vaikea sanoa tarjoaako se Beatlesia enemmän tunteville mitään uuttaa, mutta paljon tässä on ainakin asiaa ja tietoa. Huumorin lisäksi teoksesta löytyy tietysti vauhtia ja ilmeikkyyttä. Piitles on taattua Kunnasta, eikä albumin lukeakseen täydy edes olla mikään vannoutunut Beatles-fani.

KUVITUS Täyteläisen albumin jokainen aukeama on täynnä ruutuja ja tekstiä on paljon; se näyttääkin nojaavan yhtä paljon kuvaan kuin tekstiin. Kunnaksen hyppysissä Beatlesin jäsenet - ja muut - ovat saaneet yksilölliset, tunnistettavat lookit ja ilmeet. Yksityiskohtia täynnä olevat kuvat hivelevät silmiä räjähtäessään eloon.

PLUSSAT 
+ hahmojen ilmeikkyys
+ veikeä meno
+ paljon faktaa
 
MIINUKSET
- liikaa tekstiä

✚   ✚   ✚ 

VIIDES BEATLE - BRIAN EPSTEININ TARINA
MITÄ Takakannesta:  Oli vuosi 1961, ja 27-vuotias Brian Epstein asteli kosteaan liverpoolilaiskellariin katsomaan tuntematonta rokkibändiä - ja maailma muuttui ikuisiksi ajoiksi. Viides beatle on Epsteinin ennenkertomaton tositarina. Se on kertomus aidosta visionääristä, joka löysi Beatlesin, alkoi näiden manageriksi ja teki Beatlesistä ennennäkemättömän suuren kansainvälisen tähden, kirjoittaen pop-musiikkialan säännöt samalla uusiksi. Brian Epstein oli kuitenkin aito ulkopuolinen, joka haki jatkuvasti paikkaansa maailmassa. Hän auttoi Beatlesin rakkauden sanoman levittämisessä kaikkialle maailmaan, mutta kuoli tuskallisen yksinäisenä varhaisessa 32 vuoden iässä kyltymättömän kunnianhimon ja sen oheistuotteina syntyneiden loputtomien, näennäisesti ylitsepääsemättömien vaikeuksien musertamana. 

Brian Epsteinin tarina käy tunteisiin. Brian löysi Beatlesista, tuntemattomasta rockbändistä, jotain itseään ja halusi välittömästi alkaa heidän managerikseen, vaikka kokemusta hänellä ei ollut. Janoa sitäkin enemmän. Brian innokkuus vakuutti leppoiset bändin jäsenet ja työteliäs matka kuuluisuuteen saattoi alkaa. Samalla Brian taisteli henkilökohtaisessa elämässään homoseksuaalisuutensa kanssa. Unelmissa on voimaa.

KUVITUS Jos pelkkien kuvien perusteella uskallan arvella, niin kaikista näistä albumeista on tähän käytetty eniten aikaa. Kunnianhimoinen teos, jonka upeat kuvat ovat kuin elokuvan kuvakäsikirjoitus. Ihailen. Andrew C. Robinson♥ Värimaailma on tummansininen tai keltainen tunnelmasta riippuen. Erityisen hieno kohtaus on John F. Kennedyn murha. Kuvissa on liikettä ja syvyyttä ja ne vangitsevat katsomaan.

PLUSSAT 
+ tunnetasolla vaikuttava
+ elokuvamaiset kuvat
+ värimaailma
+ syvällinen tarina

MIINUKSET
- mitähän tähän pitäisi kirjoittaa...

✚   ✚   ✚ 

ARNE BELLSTORF: BABY´S IN BLACK - ASTRID KIRCHHERTIN & STUART SUTCLIFFEN TARINA

MITÄ Takakannesta: Taidekoulusta valmistuneen ja valokuvaajan assistenttina työskentelevän Astrid Kirchherrin suhde taiteilija Klaus Voormanniin on kuolemassa pikkuhiljaa. Eräänä iltana, Astridin kanssa riideltyään, Klaus kulkee yksinään Reeperbahnilla. Keskellä yötä hän ryntää Astridin ovelle kertoakseen mitä hän on juuri St. Paulissa kokenut: viisi nuorta brittiä, jotka soittivat rock’n’rollia nimellä The Beatles…

Arne Bellstorf teki sarjakuvaromaanin tekemiensä Astrid Kirchherrin haastatteluiden pohjalta. Pohjmmiltaan Baby´s in Black kertoo Astridin ja Beatlesin jäsenenä tunnetun Stuartin suhteesta, mutta se taitavasti sivuaa myös Beatlesia. Astridin törmätessä ensimmäistä kertaa Beatlesiin Hampurissa he ovat vasta aloittamassa uraansa, eikä heitä oikein tunneta. Rikkaasta perheestä lähtöisin oleva valokuvaaja Astrid ihastuu taiteelliseen Stuartiin ja he aloittavat suhteen. Mustavalkoiseen albumiin on sekoitettu suomea, englantia ja saksaa samaan syssyyn.

KUVITUS Ruuduissa on käytetty vahvaa mustaa viivaa ja mustaa laveerausta. Hahmot ja esineistö on yksinkertaistettu ja jälki näyttää vaivattomalta. Pelkistetty tyyli aiheuttaa sen, että muutamaa henkilöä oli vaikea erottaa toisistaan, sillä esimerkiksi hiustyylit näyttävät kaikilla ihan samoilta ja ihmisillä ei ole oikeastaan mitään persoonallisia piirteitä kasvoissa tai kropassa. Muuten pidän Bellstorfin pehmeästä ja luonnosmaisesta kädenjäljestä.

PLUSSAT 
+ flow
+ tunnelma
+ luonnosmaisuus

MIINUKSET 
- persoonattoman näköiset miehet

✚   ✚   ✚  


TYYLINÄYTTEET 

Ylhäältä alas: Mauri Kunnas, Arne Bellstorf, Andrew C. Robinson

★★★★
Mauri Kunnas - Piitles

Otava, 2012

Kirjastosta

★★★★★
Vivek J. Tiwary - Viides Beatles: Brian Epsteinin tarina
Kuvitus: Andrew C. Robinson ja Kyle Baker

(The Fifth Beatle, 2013)

Kirjastosta

★★★½
Arne Bellstorf - Baby's in Black

Sammakko, 2010

Kirjastosta

Dolores Redondo - Tämän kaiken minä annan sinulle

Koputuksessa oli autoritäärinen sävy.

Olin erittäin innoissani Dolores Redondon uudesta rikoskirjasta, sillä hänen Baskimaan murhat -trilogia oli todella koukuttava. Siinä liikuttiin Espanjassa ja rikoksiin oli sekoittunut joukkoon vanhaa mytologiaa ja uskomuksia. Välillä käytiin jopa maagisen realismin puolella. Odotin uusimmalta, Tämän kaiken minä annan sinulle, kirjalta jotain samankaltaista tunnelmaa.

Takakannesta: Auto suistuu tieltä Ribeira Sacran viinialueen jyrkillä rinteillä Pohjois-Espanjassa. Onnettomuudessa menehtyneen Álvaron kuolema tulee hänen puolisolleen, kirjailija Manuel Ortigosalle sokkina, eikä tämä järkytys jää viimeiseksi.

Hautajaiset pidetään Álvaron perheen sukukartanon hautausmaalla Galiciassa. Manuelille selviää, että hänen miehensä oli upporikas markiisi, joka kuului yhteen Espanjan vaikutusvaltaisimmista suvuista. Miksi hän salasi puolisoltaan siniverisen taustansa? Miksi kylän poliisi epäilee, että Álvaron kuolema ei ollutkaan onnettomuus?

Manuel ajautuu mukaan maalaispoliisin tutkimuksiin, joiden aikana selviää, ettei mikään markiisi Álvaro Muñiz de Dávilan elämässä ollut niin kuin hyväuskoinen kirjailija oli aina kuvitellut – ja että tämän kummallinen, töykeä aatelisperhe on valmis menemään hyvin pitkälle suojellakseen salaisuuksiaan.

Takakansi antoi jo ymmärtää kirjan olevan enemmän tavanomaisempi rikostarina kuin entisajan uskomuksiin linkittyvä jännityskertomus. Olin vähän pettynyt ja nyt kirjan loppuun luettuani hakailen enemmän Baskimaan murhien pariin. Niissä oli omintakainen ja mystinen ote. Tämän kaiken minä annan sinulle -kirjan päähenkilö Manuel matkaa siis kuolleen miehensä Álvaron sukulaisten luokse ja lyhyeksi suunniteltu visiitti pitenee, kun Manuel ryhtyy yhdessä eläköityneen poliisin Nogueiran kanssa selvittämään Álvaron hämärää kuolemaa, jonka viranomaiset ovat laittaneet skandaalin välttääkseen onnettomuuden piikkiin, vaikka siihen liittyy monia epäselviä asioita. Álvaron suvullakin näyttää olevan itse kullakin syntisäkkinsä, mutta asiat pitäisi vain kaivaa päivän valoon.

Kirjan konsepti oli hyvin kiinnostava: mies, joka ei ennen puolisonsa kuolemaa tiedä mitään tämän suvusta, vaan joka on elänyt kaksoiselämää. Loppupeleissä en ollut vakuuttunut siitä miksi tuo kaikki piti pitää salassa. Odotin agathachristie-tyylisiä paljastuksia perheestä, mutta nekin luurangot kaapissa oli varsin surkastuneita. Lisäksi kun kirjoissa liikutaan munkkien pitämässä poikakoulussa ei ole vaikea arvata mitä kaikkea hämäräperäistä siihen voisi liittyä...

Tämän kaiken minä annan sinulle on otteessaan pitävä kelpo dekkari, jonka viihtyvyydestä kertoo se, että järkäle ei tuntunut kauhean pitkältä, mutta kauaksi se jää edellisistä Redondon kirjoista. Täytyy toivoa, että hän jatkossa palaisi jälleen mystiikaan ja luonnon ääreen.

★★★
Dolores Redondo - Tämän kaiken minä annan sinulle

(Todo esto te daré, 2016)

Gummerus, 2018

Arvostelukappale

Muita postauksia
Baskimaan murhat -sarja:
Näkymätön vartija (#1)
Luualttari (#2)
Myrskyuhri (#3)